Aurinko paistaa ja tuntuu ihan kesältä. Syksyn tietää kuitenkin tulleen heti vilkaistessaan omenapuun suuntaan. Oksat taipuvat painon alla melkein maahan saakka. Puun juurella saa varoa kuhmuja aiheuttavia pyöreitä pommeja, joita muksahtelee nurmikolle koko ajan.
Ämpäreitä, kasseja ja pahvilaatikoita on rivissä terassin reunalla. Pienet kädet kantavat itse tikkailta kurkotettuja keltaisia aarteita, isommat sohivat poimimisvarrella latvaan. Ne kauneimmat ja muhkeimmat omenat ovat tietysti ihan ylhäällä, siellä missä aurinko on päässyt ne kypsyttämään ilman lehtien varjoa.
Äitiä melkein hirvittää. Montakohan kiloa noista päätyy vielä omaan autoon. Ihania, mutta samalla paniikki hiipii mieleen. Valkeakuulas ei säily. Se pitää käyttää heti! Mitään ei saa tietenkään mennä hukkaan. Hilloa, sipuli-chili-chutneytä, toista hilloa, ainakin paria piirakkaa, omenamuffinsseja, uuniomenoita - tuoreena joka aamu omena mieheen. Ehkä sillä vältetään flunssakauden pahemmat haasteet. Vasta yksi on antibioottikuurilla.
Vaan on niitä silti tosi paljon...
Apua siis tarvittaneen - mikä on oma suosikkireseptisi omenalle? Saisiko Copycat kokeilla?
Vau,miten paljon omppuja! Omena on suosikkihedelmiäni ja pidän niistä esim, smoothieissa,omenarullina (kuivattuina ) ja nyt juuri postaamissani raw omenatortuissa,jotka ovat todella herkullisia.Olen hieman kade tuosta omenamäärästä.....
VastaaPoistaOnhan se ihana saada omenoita, mutta pientä stressiä pukkaa kyllä niiden käytöstä. VArsinkin, kun kaikki ovat tosiaan tuota Valkeakuulasta... Punakanelista laskettiin yhteensä peräti 7 omenaa, mutta noita ei-säilyviä oli laatikkokaupalla...
PoistaJa tuo raakareseptisi kyllä houkuttaa. Täytyy koittaa saada aikaiseksi.
Poista