Punajuurikammosta lempisalaattiin

Tämä on taas sellainen resepti, jonka ilmestymisestä ruokapöytään voisi tarkistaa kalenterin oikeellisuuden. Kyllä, nyt on syyskuu ja kauppoihin ovat ilmestyneet hurjat kasat kesän sadon juureksia. Punajuuri on yksi lemppareistani.

Näin ei tosin ole ollut aina. Lapsena punajuuri yhdistyi mielessäni koulun borssikeittoon, jonka pakkosyömisestä minulle taisivat jäädä elinikäiset traumat. Borssikeittoa en nimittäin ole vielä edes yrittänyt tehdä ja olen sentään jo yli neljänkymmenen. Jo pelkästä ajatuksesta nousee kurkkuuni pala ja muistan yksinäiset hetket koulun ruokalassa. Muut olivat lähteneet jo välitunnille, mutta minun lautasellani oli vielä keittoa jäljellä... Nousta ei saanut, ennen kuin oli syönyt.

Lähimmäksi kauhukeittoa on meidän ruokapöydässämme vienyt punajuuri-vuohenjuustokeitto. (Se tosin oli oikein maistuvaa.) Itse asiassa taisin olla reippaasti yli kolmenkymmenen ennen kuin suostuin edes maistamaan punajuurta muuten kuin etikkaliemessä liotettuina. Lienee äidin herkullisten etikkapunajuurten ansiota, että yleensä edes päätin testata jotain muutakin.

Yksi suosikeistani on nykyään uunissa foliopaketissa balsamicon kanssa kypsennetty punajuuri. Näin alkusyksystä punajuuret ovat jo itsessään ihanan makeita, mutta makeutta saa korostettua vielä lisäämällä pakettiin yhden omenan pieninä kuutioina. Lisäksi suolaa, pippuria ja pieni nippu timjamia. Paketti kiinni ja uuniin puoleksi tunniksi 200 asteeseen tai pidemmäksi aikaa pienempään lämpöön. Ihanaa herkkua, joka toimii erityisen hyvin salaatissa omenan, fetan tyyppisen juuston ja pinjansiementen kera.