Vaan ei tässä kirjassa. Myönnän, olin hiukan epäluuloinen. Vera Jordanova on kuitenkin tehnyt kansainvälisen mallinuran. Mitä hän muka voisi tietää hyvästä ruoasta? Mielelläni tunnustan olleeni täysin väärässä.
Vera Jordanovan Don't Miss a Bite- Makuja ja muistoja maailmalta on tuhti paketti herkullisia reseptejä ja mielenkiintoisia muistoja reissuvuosilta. Itse asiassa, noita muistoja olisi mielellään lukenut enemmänkin. Vaikuttaa nimittäin siltä, että mallinelämä on muutakin kuin castingeissa juoksemista ja kameran edessä keikistelyä tai catwalkeilla tarpomista. Hauskoja hetkiä on Vera Jordanova tallentanut kirjaansa. Oli mielenkiintoista lukea esimerkiksi viimeisestä Calvados-pullosta, joka vei hänet takaisin vuosien taakse. Se toi samalla itselleni mieleen, kun...
No sen, kun maistelimme toisen maailmansodan pommituksista ja saksalaisten miehityksestä selvinnyttä vuosikerta Calvadosia. Bacchus lienee ollut asialla, kun ympäriltä oli maa pommien mylläämä, mutta puutarhassa säilynyt juuri se nurkkaus, johon omenainen aarre oli haudattu piiloon janoisilta miehittäjiltä.
Näinhän parhaat kirjat toimivat, erityisesti keittokirjat. Ne tuovat lukijalle mieleen omia makumuistoja tai houkuttavat luomaan uusia mielenkiintoisella kerronnallaan. Vera Jordanova on onnistunut tuomaan kirjassa esiin omaa persoonaansa, taustaansa ja elämäntapaansa. Aidolta tuntuvaa tarinointia on mukava lukea, varsinkin kun reseptit tukevat juttujen aiheita.
Pieni miinus kirjalle tulee siitä, että maailmalla ehkä normikeittiöön kuuluvat ainekset eivät välttämättä ole Suomen oloissa niin helposti löydettävissä. Vai osaatteko suoraan sanoa, mistä saisin luumuviiniä ensi viikonlopun testireseptiin?
Kanaa kokeiluun
Merkkasin kirjasta useamman reseptin kokeiltavaksi. Viikonloppuna tullaan syömään ylikypsää possunkylkeä retkileipinä omenasiiderietikassa säilötyn porkkanaraasteen kera. Ihan ensimmäiseksi kuitenkin käytettiin jääkaapissa odottaneet pari kanafilettä.
Kirjan mukaan lisukkeeksi olisi tehty perunoita pannussa paistaen, mutta minun teki mieleni riisiä. Hyvin sopi sekin ja kastiketta oli juuri tarpeeksi antamaan makua yksinkertaiselle basmatiriisille.
Kevyesti leivitetyt kanafileet ja niiden valkoviinikastike
2 broilerin rintafilettä
2rkl jauhoja
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä ja voita
2dl valkoviiniä
puolikas luomusitruuna
2rkl kapriksia
kourallinen persiljanlehtiä
1 kupillinen Basmati-riisiä
2 kupillista kuumaa vettä
hyppysellinen suolaa
Laita riisi kattilaan ja kaada vesi päälle. Lisää ripaus suolaa ja sekoita ja laita kannen alle pienelle lämmölle hautumaan. Muista vahtia, sillä riisi ottaa helposti pohjaan kiinni. Sekoita siis aina välillä.
Kun vesi on melkein imeytynyt, nosta kattila pois levyltä ja jätä hautumaan.
Leikkaa rintafileet kahtia pitkittäin ohuiksi leikkeiksi ja nuiji ne vielä ohuemmiksi. Sekoita suola ja pippuri ja jauhot. Leivitä kanaleikkeet jauhoissa.
Sulata paistinpannulla nokare voita tilkassa oliiviöljyä. Ruskista kanaleikkeitä keskilämmöllä 2-3min per puoli tai kunnes ne ovat haluamasi värisiä. Nosta ne pois pannulta.
Lisää pannuun valkoviiniä ja sekoita. Anna poreilla hetki. Lisää kanaleikkeet pannuun ja laita sitruunasiivut niiden päälle. Anna kypsyä kannen alla 5-7min. Nosta kanat riisin päälle tarjoilulautaselle.
Lisää kastikkeeseen kaprikset ja anna kuumentua. Kaada kastike kanaleikkeiden päälle ja ripottele vielä päälle silputtua persiljaa.
Vähän harmittaa, etten tullut kokeilleeksi tässä nyt sitä talkkunaleivitystä, josta luin spelttikirjassa. No, ensi kerralla sitten.
 |
| Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!