Tämä on jo melkein retroa. Tosin vähän hirvittää sanoa niin (tulee vanha olo), mutta totta se on. Voitaikinasta tehtiin kaikenlaisia kiemuroita joulutorttujen lisäksi jo hamassa lapsuudessani (silloin 70-luvulla). Hyviä ne ovat vieläkin.
Erona entiseen aikaan on tapa niillä herkutella. Meillä nämä eivät päätyneet kahvipöytään eivätkä edes alkuruoaksi, vaan isännän perinteistä tuttuun aperohetkeen. Ai mihin? No, Ranskassa (ja monissa muissakin latinomaissa) on tapana kokoontua yhteen jo ennen ateriaa. Tarjolla on juotavaa ja kaikenlaista pikkunaposteltavaa. Itse asiassa esim. häissä kutsutaan isompi porukka aperolle (eli aperitiiville), joka voi kestää tunteja, ja sitten vain läheiset vieraat varsinaisesti hääpäivälliselle.
Minusta apero on mukava tapa. Se tarjoaa sellaisen leppoisan lähestymistavan ruoka-aikaan. Makunystyröitä herätellään hiljalleen, eikä emännällä ole paniikki päällä, kun vierailla on pahin nälkä taitettu pikkuherkuilla. Herkut sitten vaihtelevat tilanteen mukaan pähkinöistä ja sipseistä ruokaisiin piirakkapaloihin. Näin joulun aikaan ihan itsestäänselvästi pöytään ilmaantui voitaikinasta kääräistyjä herkkuja. Kaiken lisäksi taikina on kaupan pakastealtaasta, joten työmääräkään ei ole ylivoimainen.
Sinihomejuustokiemurat ja mustaherukkahyytelö
Voitaikinaa esim valmiita levyjä
sinihomejuustoa
hasselpähkinärouhetta (paahdetuista pähkinöistä)
jotain muuta juustoraastetta
(kananmuna)
Sulata pakastettu taikina paketin ohjeen mukaan ja kauli hieman ohuemmaksi ja leveämmäksi. Levitä levylle sinihomejuustomurua, hasselpähkinärouhetta sekä juustoraastetta. Rullaa rullaksi ja leikkaa sitten n.2cm leveiksi siivuiksi.
Nosta siivut leivinpaperille ja paina ne aika littanoiksi. Voit voidella kiekot, mutta se ei ole ihan välttämätöntä. Väri toki on voideltuna kauniinpi. Ripottele lopuksi vielä juustoraastetta päälle ja pistä sitten 225 asteiseen uuniin 10-15min.
Anna jäähtyä pieni hetki ja nosta tarjolle. Lusikallinen mustaherukkahyytelöä kruunaa herkun ja päälle voi ripotella vielä hasselpähkinärouhetta lisää.
Nämä katosivat alta aikayksikön tällä yhdistelmällä, mutta toki näitä voi täyttää ja täydentää oman makunsa mukaan vaikka miten.
Ihana resepti, niin simppeli ja nyt just maistuisi, kun ulkona sataa lunta! Rakastan sinihomejuustoa ja voitaikinaa...valitettavasti tuota petollsita yhdistelmää ei voi liian usein nauttia : ) Ihanaa sunnuntai-iltaa!
VastaaPoistaNiinpä, minäkin tein noita aika maltillisen määrän ihan tarkoituksella. Isäntä kommentoi ensin: "Oli liian vähän", sitten mietti pari minuuttia ja jatkoi, "mikä ei välttämättä ollut yhtään huono juttu..." ;-) Ihanaa sunnuntai-iltaa teillekin!
PoistaOi oi mitä herkkua! JA totta, noita ei liian usein uskalla nauttia tai leviää entistä enemmän :D
VastaaPoistaSe on kumma, miten herkut usein tuppaavat olemaan sellaisia kohtuudella syötäviksi tarkoitettuja :-)
Poista