Kortteliravintola ja esillepanon autuus

Varsinkin kiireiseen joulunalusaikaan nousevat lähikorttelien ravintolat arvoon arvaamattomaan. Paikasta toiseen juoksemisen lomassa, kun ei toisinaan kertakaikkiaan saa ateriaa aikaiseksi. Meidän pikkusudet on kuitenkin pakko ruokkia tai tiedossa on kaikille ikävä ilta.

Haukilahdessa valikoima ulkonasyömiselle on aika rajallinen. Kesäaikaan ruokapaikkoja löytyy useampiakin, mutta näin talvella on rantakahviloissa hiljaista. Onneksi on tuo ostari. Sinne lmaantui jokin aika sitten Yuzu-sushi (jonka lounastarjous on meillä käytössä aina kuin mahdollista) ja jokin aika sitten valikoimaa tuli täydentämään myös kreikkalainen ravintola Tavernaki.

Sinne siis suuntasimme eräänä iltana koko konkkaronkka eli vanhemmat + 3 poikaa. Eikä muuten jäänyt nälkä kellään.

Otimme yhteisen alkupalalautasen ja vähän ranskalaisia. Meitä kyllä varoitettiin myös pääruoka-annosten reilusta koosta, mutta teinipoikien äitinä ajattelin kaiken uppoavan. No, alkuruoat katosivatkin vauhdilla ja olivat maistuvia. Mitä nyt vähän isännän kanssa jäimme pohtimaan, oliko jossain kohtaa kokilla niiden kanssa muuta tekemistä kuin purkin avaaminen... olisi pitänyt kysyä.

Pääruoista minun possuvartaani oli erittäin maukasta ja hyvin kypsennettyä ja salaatti raikasta. Tykkäsin kovasti ja taputtelin itseäni selkään, kun olin älynnyt jättää ranskalaiset pois ja korvata ne lisäsalaatilla.

Pojillakin oli nimittäin vaikeuksia saada lautasensä tyhjiksi, eikä sellaista tapahdu meidän perheessämme yleensä kovin usein.

Itse asiassa koimme myös toisen ihmeen. Kukaa pöydässä ei halunnut jälkiruokaa! Niipä ostimme kreikkalaisia pieniä leivonnaisia rasian kotiin vietäväksi. 

Kotiin palattuamme jäimme isännän kanssa miettimään, miksi aluksi ravintolasta poistuessamme ei ruoasta jäänyt kovinkaan kummoinen mielikuva. Tarkemmin ruoasta keskustellessamme nimittäin huomasimme, että kaikki olivat pitäneet annoksensa mausta ja olivat tyytyväisiä. Liha oli hyvin kypsennettyä, ranskalaiset ihan rapeita ja salaatti raikaista. Ruoassa ei siis ollut mitään vikaa eikä alle satasen lasku viiden hengen kahden ruokalajin ruokailusta + kokikset ja soodavedet ollut mitenkään ylenmääräisen kalliskaan. Mistä siis kiikasti? 

Lopulta päädyimme siihen, että annokset eivät näyttäneet huolitelluilta, jolloin assosiaatiot vievät heti sellaiseen huoltsikkamättöön ruoan makoisuudesta riippumatta. Ehkä siis hiukan tomaatteja toisin leikkaamalla ja annosten asettelua miettimällä (hieman pienemmätkin riittäisivät!) saisi lisää arvostusta myös kortteliravintolana varsin mukavalle Tavernakille. 

Itse asiassa tykkäsimme ulkonäöllisesti eniten kuopuksen (ylimmän kuvan) rullasta ja seuraavalla kerralla taidamme käydä nappaamassa tuollaiset mukaan, sillä Tavernakista saa helposti päivällisen myös kotiin vietäväksi. 

Käykää ihmeessä kokeilemassa, jos liikutte tuolla suunnalla.  Ulkonäkömutinoistamme (ja pienistä purkkiviboista) huolimatta, oli meillä oikein maistuva ilta ja Tavernaki mainio lisä korttelimme ravintolatarjontaan.