Se päivä vuodesta

Tänään on se päivä vuodesta. Tässä kuvia siitä, miten isäntä päivään suhtautui - tosin jo viikonloppuna, mutta tänään ei olisi ehtinytkään. Maalaa tuolla nimittäin seinää parhallaan... tai siis sitä pohjaa, jota maalata. Huusholli on ylösalaisin, kuopus iski seinään jo kertaalleen kädenjälkensä ja seinän jäljen käteensä... ihan kiva muistella rauhallista lauantaita ja shamppanjansekaista herkuttelua.

Lauantaina isäntä piilotteli koko päivän purkkeja ja purnukoita jääkaapissa ja jääkaapin vieressä. Ajoittain minulla oli porttikielto keittiöön. Sitten illansuussa sinne piiloutuivat myös pojat. Tosin heillä oli ihan oma agendansa. Isä oli antanut vaihtoehdoiksi itse kokatun nakkipastan tai meidän kanssamme samat annokset. Nakkipasta voitti kuulemma yksimielisen äänestyksen... Eivät ymmärrä vissiin vielä hyvän päälle.

Minä istuin pöydän ääressä ja eteeni kannettiin herkku toisensa perään:

Appelsiini-avokadosalaattia chilikatkoilla 

Lohi-ceviche hedelmäsalsapedillä

Karitsan ulkofile, sienisalaatti ja uuniperunat 

Vuohentuorejuustoa ja viikunahilloa 

Juomana Champagne rosé (tarkemmat tiedot kuvassa) 

Hedelmäsalsa ja lohiceviche

Koko menu oli herkullinen, mutta tämä resepti oli kuitenkin suosikkini. Kerrankin ceviche ei ollut liian sitruunaista, vaan sellaista ihanan pehmeää. Hedelmien raikkaus ja yrttien voimakkaat sävyt sopivat sekaan täydellisesti. Tätä tehdään varmastikin uudelleen.

Salsaan oli kuulemma sekoitettu ananaspaloja, korianteria, minttua, porkkanapaloja, paprikapaloja, mangopaloja, kurkkukuutioita, hitunen suolaa ja oliiviöljyä. Sitten sen annettiin maustua kylmässä jonkin aikaa ja aseteltiin renkaan sisälle lautaselle.

Cevichehän tarkoittaa sitruunalla kypsennettyä kalaohjetta. Tällä kertaa se tehtiin pienistä lohikuutioista, joihin oli sekoitettu sitruunamehua ja pieni ripaus suolaa vajaat puoli tuntia ennen kuin syötiin. Korianterinlehtiä, minttua ja sitruunankuorta oli lohikuutioihin sekoitettu jo tunteja aikaisemmin ja koko komeus laitettu odottamaan jääkaappiin.

Kakkua ei tullut edes kaivanneeksi. Sitä voidaan tehdä sitten seuraavien synttärien yhteyteen, niihin kun ei ole enää ollenkaan pitkä aika ja silloin taitaa sankarikin olla synttäriajatuksesta äitiä innostuneempi.

Näiden herkkujen voimalla jo jaksaa paljon. Jopa isännän ja poikien yhteisen innostuksen maalausurakkaan. Minä innostunen eniten siinä kohtaa, kun homma on valmis ja pääsen ihastelemaan lopputulosta. :-)