Hämäläinen ricotta ja muuta kulttuurivaihtoa

Hämäläinen piimäjuusto kuuluu meillä perinnevakioihin. Äitini tekemänä se kruunaa kaikki pitopöydät, eikä joulukaan ole joulu ilman sitä. Olen minä itsekin sitä muutaman kerran tehnyt ja onnistunut (melkein) yhtä hyvin.

Pipsa Hurmerinnan kirjasta bongasin ricotan ohjeen. Siinä reseptiä testatessani sitten jäin miettimään, että eipä tuo kauheasti tuosta Hämeen vastaavasta poikkea. Hapatus tapahtuu sitruunalla piimän sijasta, eikä ricottaan tule kananmunia, mutta lopputuloskin itse asiassa on yllättävän samanlainen.

Paitsi, että ricottaa ei tullut kuin pieni murunen. Vähän aikaa mietin, mistä moinen johtuu ja soitin sitten äidille. Selvisihän tuo, Pelätessäni maidon kiehumista (mitä se ei saa tehdä), jätin sen liian kylmäksi. Pitää kuulemma kuitenkin pulpahtaa kerran tai kaksi. Uskoisin pätevän ricottaan siinä missä piimäjuustoonkin.

Vielä on pakko kokeilla uudelleen. Juuston tekemisessä on jotain maagista. Vähän samoin kuin leivän leipomisessa. Yksinkertaisista aineksista syntyy jotain uskomattoman herkullista.

Sellaisen toivomuksen haluaisin esittää valmistajille/tuottajille, että jättäisivät valmistukseen edes jotain noista perinteisistä, hyviksi havaituista tuotteista. Eihän näitä perinnereseptejä saa kohta tehtyä ollenkaan, kun ainekset pilataan kaikenlaisilla kemiallisilla ja mekaanisilla poisto- ja lisäysprosesseilla. Seuraavana taas koitan epätoivoisesti löytää pääsiäiseksi rahkaa, jossa olisi edes vähän rasvaa. Pasha, kun ei rasvattomasta rahkasta oikein onnistu.

Tähän mennessä ovat lukijat kai jo hermostuneet, kun ei selitystä yläkuvaan tule ollenkaan vaan pelkkää juustohöpinää. Juustoa tuossakin kuitenkin on.

Sain nimittäin siitä pienestä ricottanokareesta sentään jälkkärin itselleni ja isännälle. Joukkoon sekoitettiin keltuainen, pari ruokalusikallista kermaa, siitepölynokareita (hunajan sijasta), sitruunan kuorta ja ripaus suolaa. Sitten vaan voideltuihin crème brulée -vuokiin, päälle mustaherukoita pakkasesta ja vähän fariinisokeria. Uunissa 175asteessa noin 15min (tai vähän yli). Ei huonoa ollenkaan. 

Onnistuisikohan tuo myös piimäjuustosta? Siinä olisi munakin jo valmiina.


Hämäläinen piimäjuusto

3l täysmaitoa
2l piimää (kirnu- tai talouspiimää)
(2prk kermaviiliä, jos siltä tuntuu)

kananmunia 4-5

Anna ainesten lämmitä huoneenlämpöisiksi

Maidot kuumiksi, kerran pulpahtaa (mutta ei saa kiehua)
Piimät ja kananmunat sekaisin. Kaadetaan maidon joukkoon ja sekoitetaan
Hella pois päältä, mutta jätetään hetkeksi. Jätetään erottumaan ainakin pariksi tunniksi.
Mitä happamempaa, sitä parempi.

Valutetaan harson läpi muotissa (tai siivilässä), suolataan (voi myös laittaa hieman voita, jos niin haluaa).