lauantai 16. elokuuta 2014

Couscous-ryynit ja makua mössöön


Couscous-ryynit (tai suomalaisittain kuskus) tehdään useimmiten vehnästä. Ne voivat olla vaaleita ja hötöjä, tai sitten kokojyvästä valmistettuja. Täysjyväisten kypsennys kestää yli puoli tuntia, vaaleille esikypsennetyille riittää kuuman veden kaataminen päälle. Sitten vaan kansi kiinni ja kovat ryynit muuttuvat ihanan pehmeiksi ja hötöisiksi muruiksi.

Perinteisesti couscous tulee valmistaa höyryttämällä ja "couscoussier" onkin höyrykattilaa muistuttava vekotin, jossa alapuolella valmistetaan ryynien päälle tuleva pata ja yläpuolella höyrytetään ryynit padan ihanissa aromeissa. Esikypsennetty couscous on höyrymetodilla kuulemma valmis sitten, kun päälle asetellut voinokareet sulavat joukkoon.

Haasteina vaaleiden ryynien kanssa on maku - ne eivät itsessään maistu oikein miltään. Suolalla ja voilla tilannetta saa parannettua huomattavasti. Silloin couscous on omiaan ihanien mausteisten kastikkeiden kera. Samoin salaatissa käytettävällä maukkaalla kastikkeella (kuten esim. tässä lempparissamme) saa herkullisia vivahteita ryyneihin. Sitruunamehu tuo tarvittavan terän ja raikkauden.

Toisinaan couscous-ryyneistä tehty lisuke on vähän kuivaa. Etouffe belle-mère sanoo meidän isäntä, eli anopin tukahduttajaa. Tästä efektistä pääsee eroon, kun kyllästää ryynit jollain hyvänmakuisella nesteellä. Suuri suosikkimme on tomaattipohjainen yrttikastike, jolla ryynit saa ihan uusiin sfääreihin.


Viimeksi sekoitimme puolikkaan kesäkurpitsan, puolikkaan kurkun, sipulin, pari valkosipulinkynttä, pari tomaattia, suolaa, pippuria, persiljaa (nippu) ja minttua (kourallinen lehtiä) tehosekoittimessa. Kastike sitten sekoitettiin kuivien ryynien sekaan ja joukkoon kaadettiin kiehuvaa vettä, niin että ne peittyivät parin sentin verran yli. Sitten odoteltiin vartin verran ja sekoiteltiin ihanan tuoksuva seos hötöisiksi muruiksi. 

Seuraksi jauhelihapihvejä ja pannukasviksia - kastikkeeksi paahdetulla munakoisolla terästettyä jugurttia.  Toisen version näkee vaikka täältä.

Couscous taipuu moneksi ja maltamme tuskin odottaa syksyn kurpitsacouscous-patoja. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että vaihtelu tekisi terää. Seuraavaksi onkin katseemme suuntautunut kvinoan suuntaan.


Hyvä kvinoareseptejä kellään heittää ?  

Mari Moilasen uudesta keittokirjasta "Sitä parempi soppa-mitä yhdessä keitetään" niitä kyllä löytyy ilokseni jo muutama, mutta ei lisä pahaa tee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun aina kommenteista!