Oi että oli herkullinen sunnuntai. Ensin löytyi uusi lemppariresepti ja sitten pääsin elokuviin katsomaan tarinaa ruoasta ja sen tekijöistä. Onneksi olikin tullut syötyä hyvin ennen elokuvateatterin penkkiin istumista. Ei tullut ihan niin paha nälkä sentään, vaikka vähän olikin jotain naposteltava kotiin palattaessa parin tunnin herkkukavalkadin jälkeen. .
Jos Herkullinen elämä -elokuva on intialaisen keittiön ja ranskalaisen gurmee-ruoan ilotulitusta, niin meillä syötiin sellaista vähän rustiikimpaa herkkua. Palattiin vähän niin kuin (isännän) juurille. Kyseessä on ihan yksinkertainen papupaistos ja sen kanssa sitruuna-rosmariinimarinadissa liotettu broileri.
Että voikin olla hyvää. Osansa herkullisuuteen taitaa olla myös linnun laadulla. Prismasta siivekkään alkuperää kysyessäni vastasi lihatiskin poika, että "Huttula". Kyseessä siis lienee Huttulan Kukko Oy:n Naapurin maalaiskana. Eikä tuo hullumpaa ollutkaan. Kainosti uunivuoassa kököttävä lintu oli leikattu jo valmiiksi perhosmalliin, mikä oli varsin kätevä muoto kypsentää ruoka nopeasti. Pannussa ruskistus ja 30min 200 asteisessa uunissa riittivät oikein hyvin. Lopputulos oli mehukas ja herkullinen.
Papulisäke ei jäänyt jälkeen yhtään. Se on kumma, miten leivänmuruilla saa ryhtiä muuten vähän mössömäiseen ruokaan.
Ennen ruokailua kuului lasten suunnalta vähän mutinaa tyyliin : "Ei me mitään papuja syödä", mutta niin vaan lautaset tyhjenivät ja lopussa myös koko uunivuoka. Vähän turhaan siis paistoin ankanrasvassa muutaman siivutetun perunan vihreän salaatin seuraksi - vaikka katosivat nekin. Se on kuulkaas hurja juttu tuo kasvavien poikien ruokahalu...
Uunissa kypsennetty maalaiskana ja sen papulisäke
Rosmariinin oksia
1 sitruunan kuori ja mehu
pieni kourallinen persiljaa silputtuna
1tl Espelette -chilijauhetta (voi laittaa enemmänkin)
1 perhosteltu maalaiskana
5 siivua pekonia
2 sipulia silputtuna
2 isoa valkosipulinkynttä
rosmariinin oksia
2prk (à 400g) valkoisia papuja
1,5dl valkoviiniä
pari desiä kanalientä
4 kirsikkatomaattia pilkottuina
3 kourallista tuoreita leivänmuruja
iso kourallinen persiljaa silputtuna
Sekoita edellisenä iltana (tai ainakin pari tuntia ennen) suuressa kulhossa pari oksaa rosmariinia (tai siis lehdet silputtuina), sitruuna, persilja ja chilijauhe. Pudota kana joukkoon ja kääntele marinadi kauttaaltaan sen päälle. Laita jääkaappiin maustumaan.
Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja ruskista pannulla pienessä öljyssä. Nosta pekonipalat uunivuokaan. Kuullota sipuli ja valkosipuli pannussa. Minä laitan nykyään aina ripauksen suolaa sipulin päälle heti alussa ja lisään valkosipulin vasta ihan lopussa. Näin vältetään sipulin ruskistuminen ja valkosipulin palaminen. Nosta sipulit uunivuokaan.
Lisää uunivuokaan pavut, viini, kanaliemi, tomaatit, pari oksaa rosmariinia (lehdet silputtuina tai oksat kokonaisina). Sekoita ja laita 200 asteeseen 20 minuutiksi ilman kantta.
Nosta kana marinadista ja kuivaa vähän sen pintaa. Ruskista se kauttaaltaan pannussa ja nosta sitten uunivuokaan papujen päälle. Pistä takaisin uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi (tai kunnes se on kypsää ja pistettäessä valuva neste kirkasta).
Nosta vuoka pois uunista, peitä foliolla ja jätä hetkeksi lepäämään.
Ruskista leivänmuruja oliiviöljyssä pannulla ja lisää lopuksi iso kourallinen persiljaa. Sekoita ja ripottele uunivuokaan kanan ja papujen päälle. Nauti. Vieressä tai ennen maistuu raikas salaatti. Tällä kertaa se sekoitettiin vihreästä salaatista, kurkunpalasista, oliiveista ja fetajuustosta. Eikä kaivannut kuulkaas edes kastiketta seuraksi.
Nuo oliivit ovatkin sitten ihan oma lukunsa... En ole koskaan syönyt yhtä ihania kuin nämä pienet italialaiset. "Olive Taggiasche in salamoia" lukee purkin kyljessä... Pitää palata Hakaniemen halliin ihan vain tarkistamaan, mitä nämä taa soikein olivatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!