Mikä tekee salaatista syksyisen?

Miksi tämä salaatti näyttää ja maistuu syksyiseltä?
Sitä se kuitenkin on. Ainakin minusta. Piste.

Pohditaan nyt kuitenkin. Todennäköisesti syynä ovat punajuuret ja pähkinät. Ne ovat syksyn sanoa ja suorastaan huutavat punastuvia ja kellastuvia lehtiä ja ikkunaan ropisevaa sadetta. Myönnetään, tuo viimeinen tuli mieleen, kun juurikin korvan vieressä lasin takana sataa. Sinihomejuustokin on jotenkin syksyn ja talven herkku.

Hyvää tämä oli. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Eikä se nyt kai mitään kamalan lihottavaakaan ollut, paitsi ehkä se sinihomejuusto. Kastikettakaan ollut kuin vähän saksanpähkinäöljyä. Ei se vaan tarvinnut mitään muuta.

Pohjaksi keitettiin suolatussa vedessä kvinoaa ja sekaan sekoitettiin uunipunajuurikuutioita ja kurpitsapaloja. Vihreäksi valikoitui pinaatti ja jonkinlainen salaattisekoitus. Tomaatit vastaavat raikkaasta hapokkuudesta ja pähkinät rapsakoista sattumista. Kermainen sinihomejuusto taas... tiedättehän? .

Joka tapauksessa. Tätä tehdään toistekin.

Pari reseptiä alkukesältä arkistoa varten

Alkukesästä innostuin osallistumaan Knorrin järjestämään reseptikilpailuun Suvun parhaasta reseptistä. Eihän siitä kisasta tietenkään voittoa tullut, mutta kotikansioihin ilmaantui varmasti pöytään uudelleenkin ilmaantuva alkukeitto ja sain vimeinkin kokeiltua Duchesse-perunat. Sinänsä Knorrin tuotteiden hyvyys ei ollut minulle mikään yllätys. Fondikuutioita tulee käytettyä muutenkin aika säännöllisesti arkea helpottamassa. Ei meillä ainakaan keritä liemiä keittelemään kuin korkeintaan joskus viikonloppuisin.

Tässä nyt kuitenkin reseptit, jotka kisaan lähetin - omaksi arkistokseni ja ehkä jonkun lukijankin iloksi.

Resepti I:  ATERIAN ALKUUN  

Vanhemmillani  on kasvanut kolme isoa raparperia takapihan seinustalla niin kauan kuin voin muistaa. Omalle pihalleni ensimmäisenä lisättiin isäni tuliaisena tuoma raparperinalku. Keväisin tuskin maltamme odottaa varsien kasvamista. Niistä on aina tehty piirakoita, hilloa ja raparperisoppaa, mutta vuodesta toiseen on raparperia kokeiltu eri muodoissa myös suolaisten ruokien höysteenä. Viimeisimpänä kokeiluna on raparperi terästänyt kasviskeiton ihan uusiin sfääreihin. Tämä shotti aterian alussa herättää makunystyrät ja virkistää ruokailijaa.  

Kasvis-raparperishotit aterian alkuun

(8-12 shottia tai lautaselliset 4:lle)
1 purjon valkoinen osa
2 pientä porkkanaa
hitunen Maldon-suolaa
3rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen raparperinvarsi
puolet pienehköstä bataatista
2 rkl silputtua persiljaa
1 Knorr kanafondikuutio  

Leikkaa purjo pieniksi palasiksi. Kuori ja pilko porkkanat.  Kuutioi bataatti ja siivuta kuorittu raparperinvarsi. Kuullota purjoa ja porkkanapaloja hetki oliiviöljyssä ja ripottele päälle hieman Maldon-suolaa, jotta nesteet lähtevät liikkeelle.

Lisää joukkoon bataatti ja raparperi. Kuumenna vielä hetki sekoitellen. Lisää persilja, fondi sekä vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät (noin. runsas 1/2l). Anna poreilla puolisen tuntia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Surraa sauvasekoittimella sileäksi (tai blendaa blenderissä).  Nauti lämpimänä, haaleana tai kylmänä shottilaseista.


Resepti II:  PÄÄRUOAKSI LIHAPULLIA

Meidän perheessämme isä tulee Ranskasta.  Parikymmentä vuotta yhdessä on luonut ruokapöytäämme synteesin suomalaisia ja ranskalaisia vaikutteita. Minun äitini on aina tehnyt lihapullia, isännän kotona erilaiset viinipohjaiset kastikkeet olivat tuttu juttu. Molemmissa ruokakulttuureissa peruna eri muodoissaan on ollut aina kunniapaikalla. Tällä kertaa puettiin perunamuusi vähän fiinimpään asuun ja höystettiin kotoisat lihapullat tuhdilla punaviinikastikkeella.

Pomme de terre Duchesse ja lihapullat tummalla punaviinikastikkeella

(4 hlölle)
Perunoista:
600g jauhoisia perunoita
suolaa, pippuria (1 Knorr yrttifondikuutio)
50g voita
3 kananmunan keltuaista
hieman sulatettua voita voiteluun  

Keitä perunat suolatussa (ja halutessasi Knorr yrttifondilla) maustetussa vedessä kypsäksi (n.30min). Kaada vesi pois  ja anna jäljellä olevan kosteuden höyrystyä pois muutaman minuutin ajan. Kuori perunat ja survo muusiksi. Kaikkein parhaiten tämä onnistuu perunalumipuristimella, joka samalla poistaa myös ylimääräisen kosteuden.

Laita sose kattilaan ja sekoita miedolla lämmöllä voi nokareina joukkoon. Sekoita hyvin. Poista kattila levyltä ja sekoita joukkoon keltuaiset. Maista ja mausta halutessasi vielä suolalla ja pippurilla.

Nostele perunamuusi  pursotinpussiin ja purista tähtityllan läpi leivinpaperille. Voitele sulatetulla voilla ja laita uuniin kiertoilmalla 180-200 asteeseen kunnes pinta on hivenen ruskistunut. Tähän voi mennä muutama minuutti tai melkein kymmenen, riippuen uunisi kiertoilman tehokkuudesta ja perunamassan kuumuudesta.  Nosta pois uunista ja lautasille.  


Kastike
3 dl tuhtia punaviiniä
3dl lihalientä eli vajaa kuutio Knorr Rich Beef fondia ja kuumaa vettä
pari laakerinlehtä ja nippu timjamia
1 porkkana
1 salottisipuli
5 valkosipulinkynttä pilkottuina
5 kokonaista mustapippuria
Maizena tummaa kastikesuurusta paketin ohjeen mukaan
25g suolatonta voita  

Kuullota silputtua salottisipulia hetki oliiviöljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää muut ainekset paitsi Maizena ja voi. Anna kiehua hiljalleen poreillen kannen alla ainakin puolen tunnin ajan.
Siivilöi liemi ja lisää Maizenaa liemen määrän ja paketin ohjeen mukaan.  Anna kiehahtaa hetken ajan.

Nosta pois liedeltä ja sekoita joukkoon voi hyvin sekoittaen. Maista ja lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan.

  
Lihapullat 

Sekoita lihapullataikina yksinkertaisesti nauta-sika tai naudan jauhelihasta, joka on maustettu suolalla ja pippurilla. Paista lihapullat pannulla voin ja öljyn seoksessa. Tämän voi tehdä vaikka jo edellisenä päivänä ja sitten vain lämmittää lihapullat uunissa.

Menisitkö tuonne ravintolaan ? Kannattaisi...

Minä itse asiassa kieltäydyin jo kertaalleen kävelemästä kujaa pitkin. Sillä hetkellä siellä ei näkynyt yhtään ihmistä ja ovien edustat olivat täynnä roskapusseja eikä lopussa näkynyt enää edes katulamppuja... 

Isäntä oli kuitenkin tehnyt varauksen jo kuukausia aikaisemmin, joten kiersimme vähän vilkkaampia katuja toiselle puolelle ja vihdoin löysimme oven, jossa diskreetisti luki : Tast-ller 15 Loft. Osuvaa. Olimmehan 15v-hääpäivän kunniaksi viikonloppumatkalla Barcelonassa. 

Hyvä oli, että vähän nähtiin vaivaa. Pienellä lisäkävelyllä saimme nälän kasvamaan edessä olevan koitoksen mittakaavan mukaiseksi. Olisi myös ollut sääli jättää väliin yksi elämäni parhaista ravintolaelämyksistä. 

Tast-ller 15 Loft -ravintolaan pitää pöytä varata vähintään kolme kuukautta etukäteen. Kun ottaa huomioon, että koko ravintolassa on pöytiä vain 4-5, ymmärtää varausajan. Mekin saimme paikan aivan yksityisestä kulmasta alakerrassa. Loput asiakkaat istuivat pienellä parvella huoneiston keskellä olevan keittiön yläpuolella. Oli mahtavaa seurata annosten kokoamista samalla kun nautti herkkuja annoksen toisensa jälkeen.

Jo ovella tuli selväksi ravintolan tyyli. Chef oli itse avaamassa ovea, kätteli vieraat ja toivotti tervetulleeksi, vietti pienen hetken juttelemassa ja kyselemässä, mistä vieraat ovatkaan kotoisin. Sama rento jutustelu jatkui jokaisen ruokalajin kohdalla sisältäen houkuttelevan esittelyn lautasella olevista herkuista. 

Ruoan teemana ovat mielenkiintoiset, toisinaan jopa melkein oudot makuyhdistelmät, mutta aina lopputuloksena on tajunnan räjäyttävä elämys. Kampasimpukka kookosmajoneesin ja mangochutneyn kanssa oli mahtavaa, mutta mustekalan musteella värjätty aioli ehkä hieman turhan vahvaa. Siinä olikin sitten ainoa pieni särö makunystyröiden nautinnossa minun kohdallani koko aterian aikana. Se on aikamoinen saavutus näin pitkän kaavan kohdalla.

Seesamikastikkeella höystetyt cheddar-palat mansikoilla ja vahvoilla yrteillä oli upea yhdistelmä. Samoin ensimmäisenä varsinaisena ruokalajina tarjoiltu perinteinen valkopapuja ja turskaa. Aineksissa maistui myös tuoreus. Se ei olekaan mikään ihme, kun tietää chefin ostavan tuotteensa joka aamu Barcelonan La Boqueria -halleilta. 

Myös vaalea kala karamelisoidulla sipulilla vei kielen mennessään ja yhdistelmä pihviä ja "japanilaisia sieniä" oli uskomattoman onnistunut. 

Lopullisesti potin veivät kuitenkin jälkiruoat. Valikoima suklaaherkkuja - kiisseli, tryffeli ja mansikkajugurttipipetillä varustettu fondant olivat aivan mahtavia. Vadelmainen juustokakku ja -vaahto veivät kielen mennessään, mutta lopullisesti minut hurmasivat koeputki ja hammastahna. Ai että mitäs minä nyt höpisen? No, kuinkahan moni ravintola teettää itselleen karamellituubeja ja piilottaa nestemäisen jälkiruoan koeputkeen. Hauskoja yksityiskohtia, jotka vielä maistuivat mahtavan hyvältä. Itse asiassa tuubista löytynyt mehu myös toi kotikulmat kummasti mieleen. Se kun muistutti erehdyttävästi mummin mustaherukkamehua vähän jollain vahvistettuna.

Jos aterialle pitäisi päätellä jokin teema makuleikittelyn lisäksi, siksi voisi ehkä valikoitua "perinteisestä moderniin". Alun hanhenmaksa ja turskapavut veivät ajatukset klassisiin annoksiin, lopun tuubit ja pipetit jo miltei molekyylikeittiön liepeille. 

Viinit olivat paikallisia ja sopivat annoksiin.Varsinkin punaviini oli ihanan robustia, muttei kuitenkaan peittänyt ruoan aromeja. Alun Cava palveli niin alkudrinkkinä kuin jälkiruoan seuralaisena. Kala- ja äyriäisruokien kaverina ollut valkoinenkaan ei ollut hullumpaa. Minä en edes nähnyt etikettejä, kun viinit tarjoiltiin pyyheliinoihin käärittyinä. Isäntä sitten niitä vähän vilkuili ja nyökytteli. 

Jos siis suunnittelette matkaa Barcelonan suunnalle, varatkaa kipin kapin paikkanne Tast-ller 15 Loft illalliselle. Se kannattaa, eikä muuten syö matkabudjetistakaan kuin ihan kohtuullisen osan. Tänne mekin vielä palaamme, jos suinkin saamme itsemme Barcelonaan uudelleen vähän nopeammin kuin mitä tämän matkan suunnitteluun kului (22v... mutta se tarina sitten joskus myöhemmin - EDIT: löytyy täältä).

MUCHAS GRACIAS Tast-ller 15 Loft !

Marrakesh Madness Homestyle

Kun oli ensin katsottu mallia Sandron brunssista, teki mieli samantyyppistä herkkua vielä kotonakin. Brunssi tosin korvaantui myöhäisellä lounaalla, mutta hyvää oli kuitenkin. Jutun jujuhan on muutamissa mausteissa, kasviksissa ja maukkaassa kastikevalikoimassa. Koska kasvikset ovat toisinaan lasten kanssa vähän hankala juttu, eikä kukaan jaksanut edes miettiä kinaamista, piilotettiin niitä huikea määrä couscousiin. Lammaskebakoista ei sitten tarvinnutkaan kinata, ne katosivat alta aikayksikön.

Ateria kannattaa aloittaa kastikkeista. Itse asiassa ne voi tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, jos haluaa oikein päästä helpolla. Tällä kertaa pöydästä löytyi hummusta, munakoisotahnaa ja paprikakastiketta.

Hummus syntyy tuttuun tapaan purkillisesta (tai kahdesta) kikherneitä sekoitettuna pariin runsaaseen ruokalusikalliseen tahinia, desiin sitruunamehua ja yhteen raastettuun valkosipuliin. Lisäksi valutetaan joukkoon oliivitahnaa, jotta seos saadaan sopivan löysäksi.

Munakoisotahnaan puolestaan paahdettiin uunissa munakoisopuolikkaita grillivastuksen alla. Sitten kaavittiin sisus sekoittimeen ja sotkettiin sekaan jugurttia, espelette-chiliä , toiveyrttejä ja vielä vähän oliiviöljyä.

Paprikakastikkeen ohje löytyi viimeisimmästä Maku-lehdestä. Paahdettua paprikaa ja savupaprikajauhetta ja muutamaa muuta ainesta. Ihan hyvän makuista, mutta vähän turhan löysää.

Lammaskebakot olivat yksinkertaistakin yksinkertaisempia. Lampaan jauhelihaa, suolaa ja pippuria. Sitten vaan muotoiltiin tikkujen ympärille kebakoiksi ja laitettiin uuniin vähän päälle 200 asteeseen, kunnes kebakot olivat ruskeita ja herkullisia.

Kasviscouscous puolestaan on meillä vakio. Siihen saa upotettua sellaisia kasviksia kuin haluaa, kunhan pitää huolen, että nestettä riittää.
Paprikaa, tomaattia, kuivattuja tomaatteja, kesäkurpitsaa, sipulia, kurkkua, yrttejä surrattiin oliiviöljytilkan kanssa kastikkeeksi. Sitten vaan pistetään kastike couscousryynien kanssa sekaisin ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä niin, että seos peittyy. Lopuksi päälle nostetaan reilu nokari (tai pari) voita ja sekoitellaan, kunnes se on sulanut. Helppoa kuin heinänteko ja sikahyvää.

Luottoresepti eli syksyn herkkuomenat

Joka syksy suurin piirtein tähän aikaan muistuu tämä resepti mieleeni. Sitten sitä on pakko saada. Mantelimassan ja omenan yhdistelmässä vain on jotain sellaista, josta ei pääse eroon millään muulla kuin maistelemalla, monta kertaa, kyllästymiseen saakka. Tietysti vaniljakastikkeen kera.

Manteliset uuniomenat 

Poista omenoista siemenkota. Tee omenan puoliväliin kuorensyvyinen viilto poikittain ympäri, jotta omena pysyy paremmin uunissa koossa. Täytä kodan paikka mantelimassalla. Painele päälle voita, intiaanisokeria ja mantelilastuja.

Pistä uuniin 200 astetta noin puoli tuntia. Nauti runsaan vaniljakastikkeen kera.

Currynsävyinen kukkakaalikeitto

Kaalit tuottavat meidän perheessämme vaikeuksia. Keräkaali uppoaa lähinnä raakana salaateissa. Minäkin ryhdyn kakomaan keitetyn keräkaalin hajusta, enkä voi sille mitään. Perineiset laatikot, keitot ja kääryleet siis loistavat poissaolollaan meidän ruokalistallamme. Lehtikaali maistuu wokissa ja salaateissa pieninä annoksina suurin piirtein kaikille, mutta kukkakaali sitten taas jakaa joukkoja. Toisin sanoen minä tykkään, muut eivät.

Aina välillä minä kuitenkin yritän. Nytkin söin kukkakaalikukintoja dipin kanssa kolmasosakukkakaalin verran ja sitten tein lopusta keiton. Tosin jouduin senkin sitten syömään suurin piirtein yksin. Sinänsä se ei tietysti häirinnyt, sillä tämä oli oikein maukas versio kaalikeitosta (jota muuten perinteisenä en pysty minäkään syömään) - eikä tämä tosissaan oikein edes maistunut kukkakaalille.


Currynsävyinen kukkakaalikeitto 

kolme porkkanaa
2/3 kukkakaalia puhdistettuna ja pilkottuna
1rkl curry-maustetta
knorr yrttikuutio
suolaa pippuria
0,5-1 dl kermaa
vettä

Päälle pekonia ja Espelette-chilijauhetta

Kuori ja pilko porkkanat. Pilko kukkakaalikin pienemmäksi. Kaada kattilanpohjalle öljyä tilkka ja kierittele porkkanan ja kukkakaalin paloja siinä hetken aikaa. Lisää päälle curry-mauste. Kyseessähän on aina sekoitus, joten sävy ja voimakkuus vaihtelevat valmistajittain. Maistele siis vähän. Minun curryni on sitä Lidlistä löytyvää ja reipas ruokalusikallinen toi haluamani lämmön keittoon.

Lisää joukkoon yksi Knorr-yrttikuutio (tai haluamiasi tuoreita yrttejä). Kaada päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät parin sormenleveyden verran yli yläreunan. Anna poreilla noin 20min, tai kunnes porkkanat ja kukkakaalipalat ovat pehmeitä.

Maista ja lisää halutessasi ripaus suolaa ja ainakin pippuria. Lisää kerma. Laita ensin vähemmän ja surraa sileäksi keitoksi. Maista ja lisää kermaa, mikäli haluat vielä pyöristää makua. Meillä riitti hyvin tuo noin puolen desin loraus. Liialla kermalla saa sellaisen vähän tympeän ja pikkuisen äklön kermamaun, josta ainakaan minä en niin välitä.

Paista pekoni rapeaksi ja ripottele lautasella keiton päälle. Halutessasi voit vielä ripotella chilijauhetta väriksi ja lämmöksi.

Marrakesh Madness eli sunnuntaibrunssi Sandrossa

Isännän syntymäpäivä oli ja meni keskellä kiireistä viikkoa. Lauantaina hän kävi juoksemassa Helsinki Midnight Runissa, mutta sunnuntaina oli hyvä hetki koko perheen brunssille. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Sandro, jossa hän oli jo jokin aika sitten käynyt työporukan kanssa jo paikan korkkaamassa. Emme menneet siihen oikeaan, alkuperäiseen, vaan tyydyimme Tehtaankadun kopioon. Joku minulle väitti sen olevan alkuperäistä huonompi, mutta kun emme siellä ole koskaan käyneet, niin saatoimme lähteä ns. puhtaalta pöydältä.

Olimme ajoissa, joten ehdimme noutopöytään ennen suurempaa ruuhkaa. Koska meillä ei koskaan kestä syöminen tuntia kauempaa (lue: kuopus ei istu paikoillaan sen kauempaa edes puhelimen pelien voimalla) niin toinen vaihtoehto olisi ollut tulla paikalle vasta puoli yhdeltä kahdentoista kattaukseen. Silloin välttäisi alkuryysiksen. Kunhan se siitä tasaantui, niin notkuvan buffetpöydän ympärillä oli tilaa mietiskellä ja valikoida. Lisäksi pöytä pidettiin koko ajan täyden ja houkuttelevan näköisena, mikä ei suinkaa ole aina itsestäänselvyys buffettien kohdalla. Herkkuja riitti ja valinnanvaraa oli runsaasti.

Ruoka oli Pohjois-Afrikkalaisittain maustettua, mutta ei mitenkään ylenpalttisen vahvaa. Salaatteja, tahnoja ja kaikenlaisia marinoituja kasviksia oli tarjolla reippaasti. Me pidimme erityisesti reippaasti maustetusta hummuksesta ja raikkaista kesäkurpitsasiivuista. Myös melonisiivut tekivät kauppansa meidän pöydässämme, samoin kuin ihanan keltaiseksi sahramilla (?) värjätty leipä. Myös vihreä munakaspaistos oli herkullista. Samoin kuin moni muu maistuva ruokalaji. Punajuuri-appelsiinishotti ja kurkku-inkiväärishotti olivat mielenkiintoisia - hyviä, mutta mielenkiintoisia.

Suurimman suosion meidän pöydässämme sai kuitenkin jälkiruokabuffetti, jonka kakkuihin seurueemme teki suurehkon loven. Hauskasti niiden kohdalla suosikit jakautuivat perheen kesken. Isäntä tykkäsi erityisesti mantelisista pikkuleivistä. Pojat söivät mahtipalat vaniljakiisselillä täytettyä piirakkaa. Minä taas tykästyin erityisesti vegaanisen kakkupalan makuun - olikohan se peräti raaka-kakkua? Ainakin koostumukseltaan saattoi hyvinkin viirata vähän sinne suuntaan. Siinä oli sellainen mielenkiintoisen mieto pähkinäinen ja samalla täyteläinen maku. Suutuntumaltaan karkean hiekkainen massa muuttui kielenpäällä makeaksi tahnaksi. Nam.

Kukaan ei tosiaankaan jäänyt meidän porukastamme tällä tarjonnalla nälkäiseksi. Hieman mutistiin alkutrafiikin aikana selän takana ahtaassa välissä kulkevasta porukasta. Varsinkin pöydän päähän päätynyt esikoinen tunsi olevansa vähän tiellä. Muutenkin oli tilaa suht vähän ja paikka tupaten täynnä. Tunnelma oli kuitenkin mukavan rento ja alun ahtauden tunteen jälkeen tilaan tottui. Onneksi sentään taustamusiikki osattiin pitää niin hiljaisena, että pääasiassa kuului vain puheensorinaa. Sen verran kova ääni tuli siitäkin, että korvissa tuntui hieman soivan kotiinpäästyä. (Ei, takapenkkiläiset olivat kotimatkalla yllättävän hiljaisia - heitä ei voi tällä kertaa syyttää). Ruokailijat näyttivät olevan aika nuorta sukupolvea. Me olimme melkein molemmista ääripäistä ikäjanaa. Vanhemmat nestoreita ja lapset sitten nuorimpia. Muita lapsia ei paikassa näkynyt laisinkaan, mikä ainakin osittain johtunee mausteisesta ruoasta, vaikka meillä kyllä nuorimmaista lukuunottamatta löysivät lapsetkin vatsantäytettä. Rattailla en kuitenkaan tuonne edes yrittäisi.

Kaikkiaan Sandron brunssi oli miellyttävä kokemus, jonka voisin hyvinkin kuvitella uusivani. Ehkä kuitenkin seuraavaksi pääasiassa aikuisten seurassa. Lapsiin ei selvästi taidettu olla totuttu palvelun puolellakaan, esikoinen olisi suoraan saanut eteensä kuohuviinilasillisen, jollei äiti olisi puuttunut asiaan mainitsemalla (toki isokokoisen) pojan todellisen iän  (12v) ja pyytänyt tilalle Pommacia. Sinänsä palvelu oli toki ystävällistä ja alun ruuhkan jälkeen myös tehokasta.  Suuhun jäi mukava maku.

+ monenlaisia herkkuja vaihtelevalla makuskaalalla, kaikki löysivät syötävää
+ ihanan monipuolinen ja houkutteleva jälkiruokavalikoima
+ makea minttutee
+ ystävällinen palvelu
- hieman ahtaasti asetellut pöydät
- ilmastoinnin puute - lämpimällä kelillä oli sisällä tosi kuuma ja miltei tukala olla

Isäntä kokkaa pihapommeja eli täytetyt kesäkurpitsat

Keväällä lasten kanssa maahan törkkimiemme siementen joukossa oli pyöreitä kesäkurpitsoita. Kylmä kesän johdosta mietin jo, että niistä jäisi tänä vuonna sato saamatta. Sitten onneksi menin kurkkimaan härkäpapujen keräämisen lomassa lehtien alle. Siellä odotti yllätys! Kolme kauniisti kasvanutta ja komean pyöreää kesäkurpitsaa!

Sotaneuvottelun päätteeksi päätimme tehdä (tai isäntä siis) täytettyjä kesäkurpitsoita anopin perinteisellä reseptillä. Nämä ovatkin ihan "sikahyviä". Kesäkurpitsa pysyy vielä hyvin koossa ja suht kiinteänä ja täytekin saa pientä rapsakkuutta.

Pihapommit eli täytetyt pyöreät kesäkurpitsat

Ohjeessa ei isännän perinteiseen tapaan ole määriä laisinkaan. Hän kun heittää kaiken sekaisin silmämääräisesti. Sinänsä tarkkojen määrien puuttuminen ei haitanne. Yrttejä saa lisätä niin paljon kuin sielu sietää ja juustokin pääasiassa ripotellaan päälle. Riisiä sitten vai 1,5 kertaisesti jauhelihaan nähden ja hyvä tulee.

Sekoita keskenään naudan jauhelihaa ja keitettyä riisiä. Lisää joukkoon vielä nippu persiljaa silputtuna, sipulia silputtuna, pari valkosipulinkynttä (niin ikään  silputtuina), suolaa ja pippuria. Anopin tiedän laittavan joukkoon joskus myös kaltattuja ja mössöksi laitettuja tuoreita tomaatteja. Me emme tällä kertaa menneet niin sofistikoiduiksi.

Leikkaa pyöreistä kesäkurpitsoista "kansi" pois ja koverra siemenet keskeltä. Täytä kolo riisi-lihatäytteellä ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta.

Kypsennä uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia - tai kunnes jauheliha on kypsää ja juusto sulanut. Voit paistaa ainakin osan aikaa uunissa ilman "kantta", jotta juusto ruskistuu, mutta ole tarkkana ettei riisi pala päältä.

Täytettä tulee meillä aina liikaa. En ymmärrä miksi, mutta näin on. Asialla lienee jotain tekemistä noiden täsmällisten määrien puuttumisen kanssa. Siksi isäntä teki vielä lisäksi täytteestä palleroita. Massan sisään piilotettiin brie-juustoa ja pyöriteltiin palloksi. (Sellaiseksi lapsen nyrkin kokoiseksi - huom. lapsen, ei vauvan) Sitten pallerot pyöriteltiin korppujauhoissa ja laitettiin uuniin kypsymään. Lopputulos katosi nopeasti uunivuoasta parempiin suihin.

Pihainspistä eli härkäpapubruschetta

Olen aiemminkin hehkuttanut härkäpapuja puutarhakasveina. Niiden herkät kukat kaunistavat pihan kuin pihan ja pavut maistuvat herkulliselta monella tavalla. Viime vuosina on härkäpapuja näkynyt myös myytävänä marketeissa, mikä on mukava lisä valikoimiin. Tässä välissä ne menivätkin miltei pelkästään rehukäyttöön.

Viimeksi syötiin nuudeleita, tänään sadonkorjuun tuloksista osa päätyi leivän päälle ja herkuteltiin bruschettalla. Nam!

Härkäpapubruschetta

Laita pieneen tehosekoittimeen muutama desi härkäpapuja (perattuina ja isommat pavut kuorittuina ulkokuorestaan). Lisää joukkoon ripaus suolaa, kourallinen mintunlehtiä, pippuria myllystä ja oliiviöljyä kunnon loraus.Surraa karkeaksi seokseksi ja lisää öljyä tarvittaessa. 

Paahda maalaisleivän siivuja pinnalta rapeiksi ja hiero leikatulla valkosipulinkynnellä. Levitä päälle vihreää härkäpapumössöä. Ripottele vielä Espelette-chilijauhetta ja fetajuustoa.

Lopuksi voi pinnalle valuttaa vielä hieman oliiviöljyä. 

Pelkällä bruschetalla ei elä, mutta ketään ei huvittanut kokata. Isommat lapsetkin juoksivat kuka missäkin aktiviteetissa ja saivat (tällä kertaa) luvalla tulla myöhässä ruokapöytään. Keräsimme siis lautasella jääkaapista löytyviä juuston ja savukalan paloja ja täydensimme kinkkusiivuilla. Toiselle lautaselle kerättiin eilisen tortilloista jääneet kasvissuikaleet ja kolmannelle koottiin yksi lempisalaateistamme.

Paahdetut paprikat ovat kotonatehtyinä ihania, mutta purkistakin ihan mukiinmeneviä. Vanha Nigellan ohjelmasta bongattu resepti (vähän riisuttuna versiona) ei petä koskaan.
Siitä on tullut meillä pikainen vakioherkku, joka päätyy pöytään enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Manteli-paprikasalaatti 

Paahda paprikat ja leikkaa suikaleiksi (tai nostele purkista ja pilko) 
Levitä suikaleet lautaselle ja ripottele päälle fetajuustoa ja paahdettuja manteleita. Valuta vielä hiukan oliiviöljyä ja pyöritä myllystä pippuria. Muuta ei tarvita, vaikka toki joukkoon voi silputa vaikka minttua tai muuta lempiyrttiäsi. 

Tämän päivän sadonkorjuusta vielä toinen kulhollinen härkäpapuja ja pyöreät kesäkurpitsat odottavat huomisillan inspraatiota. Mitähän kivaa niistä keksisi? Isäntä puhui jotain "des courgettes farcies".

Tämä on kyllä ehdottomasti kesän parasta aikaa!

Äiti nuorallatanssijana - tai jotain sinnepäin eli pojan synttärit

I believe I can fly ja sitten muksahdettiin sahanpuruihin

Kun ostaa lapsen kaverisynttäreiden ohjelman ja tarjoilun ulkopuoliselta, niin pääsee äitikin helpolla - eikös vain? Paitsi, jos lupautuu mukaan synttäriohjelmaan.

Ei, kyseessä ei ole lentonäytös tai äiti nuorallatanssijana, vaikkei kovin kaukana oltukaan. Veimme keskimmäisen muutaman kaverinsa kanssa Leppävaaraan Seikkailupuisto Huipun puihin kiipeilemään, ja menimme itse mukana - minä ja sisko. Isäntä vetosi muutamaan tikkiin päälaellaan ja hikiseen päivään. Hän vietti ajan meille naureskellen ja kuvaten (kuvakulmat ovat todella vähemmän imartelevia - tiesinhän minä lihoneeni, mutta että takamukseni on NIIN leveä...)

Ei, tässä kuvassa en ole minä, mutta huomaattehan tuon korkeuden! Korkeimmat radat keikkuvat siellä 18 metrin korkeudessa ja alempanakin pääsee helpolla 12 metriin. 

Männyn latvassa, oksien alla... 

Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta, mutta onneksi kypärä päässä suojasi suurimmalta paahteelta samoin kuin metsän puut. Hiki tuossa silti tuli, vaikken ole ihan varma johtuiko se enemmän kelistä vai pienestä jännityksestä. Tällainen peruskuntoinen äiti-ihminen, jonka liikunta on jäänyt sinne aikomuksen tasolla viime aikoina, selvisi ihan ok sinisistä ja vihreistä radoista. Vaikka synttärivieraat kyllä ensimmäisen kierroksen jälkeen pitivät visusti huolen siitä, että ehtivät radalle ennen minua (sen jälkeen sitten näinkin heitä vain vilaukselta aina jossain yläilmoissa). 

Minä en korkeita paikkoja ole koskaan pelännyt, mutta kieltämättä oli vähän hutera oli köysien varassa keikkuvilla puulevyillä. Eihän siinä  mitään todellista vaaraa ollut. Koko rata kuljetaan turvavaljaissa ja tiukkaan vaijereihin kiinnitettyinä, mutta olisi se ehkä ottanut ylpeyden päälle, jos olisivat jollain nosturilla joutuneet pelastamaan pelkän turvavaijerin varaan jouduttuani. 

Pojat sitten menivätkin keikkuen radasta kuin radasta, mustaa myöten. Parin tunnin kiipeilyaika hurahti vauhdilla ja sitten istahdettiin kekkereille pöydän viereen aurinkoon (tällä kelillä auringonvarjo olisi kyllä ollut kova sana). 

I'm a cool man... mihinkäs tuo vaijeri sitten vie? 

Tarjoilut olivat peruskamaa. Mansikkakakun palaset,maissisipsejä ja karkkeja. Juotavaksi limsaa, mehua ja vettä. Hyvin näytti kiipeilyjen jälkeen maistuvan, eikä se kakkupala minunkaan lautasellani vanhenemaan päässyt. 

Palvelu toimi ihan mukavasti tarjoilujen osalta. Pöytä oli valmis juuri silloin kun pyydettiin ja mehua tuotiin pöytään limsojen loppuessa ennen kuin ehdin pyytämään. Varaukset sujuvat jouhevasti, mutta alussa jouduimme kyllä odottamaan rajattu synttäriaika huomioon ottaen vähän luvattoman kauan radalle pääsyä. Muutenkin palvelu oli pienessä ruuhkassa vähän sekavaa, mutta toki ystävällistä.  Radalla kulkeminen on perussääntöjen opettelun jälkeen yksinkertaista ja olo on niin turvallinen kuin se nyt korkeuksissa keikkuessa voi yleensä olla. 

Tänne kannattaa mennä kokeilemaan omia rajojaan, jos etsii jotain uutta ja erilaista - ainakin meidän seurueemme poikia (10-12v) näytti tämä puuha miellyttävän suuresti. 

Että sellainen viikonloppua. Lauantaina Suomenlinnan kesäteatterissa, sunnuntaina puiden latvojen tasolla Leppävaarassa - nyt tarvitsisin vielä pari päivää aktiviteeteisa toipumiseen, mutta kaipa sitä pitää vaan huomenna lähteä taas töihin.

p.s. Kiitokset vieraille. Oli kivaa - Ja siskoseni, lupaan kertoa ensi kerralla etukäteen tarkemmin, mistä on kyse, kunhan lupaat tulla mukaan, vaikka olisi kyse mistä...