Kyökkipsykologiaa ja hummus Josen tapaan

Kyökissä voi tehdä kaikenlaista muutakin kuin ruokaa. Kaikkihan me tiedämme, että bileiden parhaat keskustelut käydään keittiössä ja muutenkin se on paikkana lämmin, luokseenkutsuva ja luottamusta herättävä. Ei liene ihme, että kotoisa keskustelu vastaa moniin henkisiin tarpeisiin ja amatoorianalyysiä kutsutaan usein myös kyökkipsykologiaksi.

Jonkunlaista kyökkipsykologiaa harrastetaan nyt myös kirjablogissani, jossa väitän yöpöydän kirjapinon pohjalta pystyvän arvaamaan millaisesta ihmisestä on kyse, mitkä ovat hänen kiinnostuksenaiheensa ja jopa elämäntilanteensa. Menkääpä kurkkaamaan ja kommentoimaan. Siellä on jo muutamakin tarkka analyysi meikäläisestä.

Minun pinostani löytyy muiden muassa Josen Meze, joka on itse asiassa keikkunyt yöpöydälläni jo pidemmän aikaa. Olen huomannut selailevani sitä suhteellisen useasti sillä Libanonin ruokaperinteitä ja seutuja esittelevässä kirjassa riittää katseltavaa ja siitä löytyy myös monia reseptejä kokeiltavaksi.

Hummusta olen tehnyt monesti, mutta silti päätin tällä kertaa myös kokeilla kirjan reseptiä (suht) tarkasti seuraten. Minulla nimittäin on tapana heitellä kikhernetahnan ainekset vähän noin sinnepäin ja lisäksi lorauttelen sitruunamehua sen verran reilusti, ettei taida enää ihan aidosta hummuksesta olla kyse. Josen hummus oli ihan sikahyvää ja katosi piknikillä alta aikayksikön. Taidan siis olla vähän tarkempi tulevaisuudessakin.

Toiseksi tahnaksi piknikherkutteluun valikoitui Baba Ghanoush ja hyvää sekin oli. Monta muutakin reseptiä mielenkiintoisesta kirjasta löytyisi, mutta niihin palataan sitten myöhemmin.

Hummus 

2 prk kikherneitä (kirjassa käsketään tekemään kuivista liottamalla, mutta näitä sattui olemaan kaapissa)
1 dl vettä
2 valkosipulinkynttä
1,5tl suolaa
1dl tahinia
melkein 1 tl valkopippuria
1dl sitruunamehua

Pistetään koneella sileäksi ja nautitaan.

Tämä tahna on myös kevyempää kuin omani, sillä oliiviöljyä ei sekoiteta laisinkaan itse tahnaan vaan sitä valutetaan vain kulhoon päälle ja ripotellaan vielä chilijauhetta tuomaan väriä ja makua.
Mahtavaa herkkua ja helppoa pikkusuolaista dippinä kasviksille, leivän päällä tai vaikka siemennäkkäripaloilla kulhosta koukattuna.

Ohimennen

Ihan ohimennen tuli laitettua härkäpavuista hummusta, kun niitä nyt kerran sattui kaapista löytymään. Syntyi uusi suosikkini,

Olen kovasti tykästynyt näihin Verson kypsennettyihin härkäpapuihin salaatissakin, mutta hummuksen ne nostivat ihan uusiin sfääreihin. Poikien mukaan nuo ovat välillä vähän jauhoisen makuisia, mutta hyvin näytti maistuvan niin salaatissa kuin keitossa...

Hummustahna on jotenkin pehmeämpi ja maukkaampi kuin kikherneistä tehty vastaava. Hyvää toki sekin, mutta nyt taidetaan vähän aikaa levittää tällaista leivän päälle.

Härkäpapuhummus 

puoli pakettia esikypsennettyjä härkäpapuja
sitruunamehua
1rkl tahinia
1/2  kynsi valkosipulia raastettuna
ripaus savupaprikajauhetta
oliiviöljyä

Pistä ainekset koneeseen ja anna pyöriä sileäksi tahnaksi. Herkku vaikka ruisnachojen päällä, mutta käy muidenkin leipien sulostuttajaksi.

Marrakesh Madness Homestyle

Kun oli ensin katsottu mallia Sandron brunssista, teki mieli samantyyppistä herkkua vielä kotonakin. Brunssi tosin korvaantui myöhäisellä lounaalla, mutta hyvää oli kuitenkin. Jutun jujuhan on muutamissa mausteissa, kasviksissa ja maukkaassa kastikevalikoimassa. Koska kasvikset ovat toisinaan lasten kanssa vähän hankala juttu, eikä kukaan jaksanut edes miettiä kinaamista, piilotettiin niitä huikea määrä couscousiin. Lammaskebakoista ei sitten tarvinnutkaan kinata, ne katosivat alta aikayksikön.

Ateria kannattaa aloittaa kastikkeista. Itse asiassa ne voi tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, jos haluaa oikein päästä helpolla. Tällä kertaa pöydästä löytyi hummusta, munakoisotahnaa ja paprikakastiketta.

Hummus syntyy tuttuun tapaan purkillisesta (tai kahdesta) kikherneitä sekoitettuna pariin runsaaseen ruokalusikalliseen tahinia, desiin sitruunamehua ja yhteen raastettuun valkosipuliin. Lisäksi valutetaan joukkoon oliivitahnaa, jotta seos saadaan sopivan löysäksi.

Munakoisotahnaan puolestaan paahdettiin uunissa munakoisopuolikkaita grillivastuksen alla. Sitten kaavittiin sisus sekoittimeen ja sotkettiin sekaan jugurttia, espelette-chiliä , toiveyrttejä ja vielä vähän oliiviöljyä.

Paprikakastikkeen ohje löytyi viimeisimmästä Maku-lehdestä. Paahdettua paprikaa ja savupaprikajauhetta ja muutamaa muuta ainesta. Ihan hyvän makuista, mutta vähän turhan löysää.

Lammaskebakot olivat yksinkertaistakin yksinkertaisempia. Lampaan jauhelihaa, suolaa ja pippuria. Sitten vaan muotoiltiin tikkujen ympärille kebakoiksi ja laitettiin uuniin vähän päälle 200 asteeseen, kunnes kebakot olivat ruskeita ja herkullisia.

Kasviscouscous puolestaan on meillä vakio. Siihen saa upotettua sellaisia kasviksia kuin haluaa, kunhan pitää huolen, että nestettä riittää.
Paprikaa, tomaattia, kuivattuja tomaatteja, kesäkurpitsaa, sipulia, kurkkua, yrttejä surrattiin oliiviöljytilkan kanssa kastikkeeksi. Sitten vaan pistetään kastike couscousryynien kanssa sekaisin ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä niin, että seos peittyy. Lopuksi päälle nostetaan reilu nokari (tai pari) voita ja sekoitellaan, kunnes se on sulanut. Helppoa kuin heinänteko ja sikahyvää.