tiistai 28. lokakuuta 2014

Sienihalko

Minä en voi vastustaa kaikenlaisia vähän omituiselta kuulostavia kokeiluja. Kun i love me -messuilla silmiin osui kaljuja, halon näköisiä mötiköitä, niin pakkohan niitä oli ostaa kokeiltavaksi. Silmissä siintelivät siitakesienet 

1.päivä : Tästä lähdettiin. Muovi päältä pois ja kostutettuna jääkaappiin yöksi. Tosin sillä ei vielä saanut alkuja aikaiseksi, joten pistin halon vielä muovipussissa ulos sateiseen ilmaan toiseksi vuorokaudeksi. 



4. kokeilupäivä toi mukanaan oudon näköisiä kyhmyjä. Tulisiko niistä sieniä? 



5. päivä Sitten kun sienet pääsivät alkuun niin vauhti oli huima. Alkuja oli jo monta näkyvissä. 



7. päivä Viikon kuluttua kokeilun aloittamisesta piti jo ruveta miettimään reseptejä. 



8. päivä Ja tällaista sitten tehtiin tällä kertaa. Pannussa vaan sipulin, valkosipulin kera ja lopuksi päälle persiljasilppua. Sopii hyvin yhteen tällä kertaa kurpitsalla höystetyn spelttitton kanssa.



Täytyy sanoa, että kokeilu onnistui alun pienen epätoivon jälkeen yllättävänkin hyvin. Sieniä tuli ihan mukava määrä pannulle laitettavaksi. Seuraavaksi halko jätetään lepäämään ja kuivumaan pariksi viikoksi. Sitten pitäisi samalla metodilla tulla vielä sato numero kaksi.  


maanantai 27. lokakuuta 2014

Oli siellä ruokaakin, mutta enimmäkseen näin kirjoja ja kirjailijoita ja kirjoja ja kirjabloggaajia ja kirjoja...


Se on sitten tämän syksyn messurupeamat takanapäin. Torstaina tuli kierreltyä messuilla enemmänkin ruoka mielessä, mutta lauantai ja sunnuntai oli pyhitetty kirjoille ja kirjailijoille.

Toki sitä pitää kirjabloggaajankin syödä aina välillä... Lauantai meni bloggaribrunssilla ja henkilöstölounaalla, mutta sunnuntaina sitten

Aamu alkoi mukavasti Wine Cornerissa kuplilla. Ihan perus Freixenet rosé, mutta siitä se päivä lähti käyntiin. Olikin ainoa lasillinen koko messujen aikana, kun autoileva bloggaaja ei edes uskaltautunut viinipuolelle.

Hengenravintoa oli kirjapuolella tarjolla ähkyyn saakka, mutta ei edes kirjabloggaaja elä pelkästään kirjailijoita kuuntelemalla (tai sitten syy on tämä toinen blogini.) Ruokaa siis piti saada taas aika pian lasillisen jälkeen...

Kaikkiaan ateriatarjonta oli Italiateemaisilla messuilla yllättävänkin raskasta. Pizzaa, makkaraa jne. oli tarjolla useammassakin kohdassa. Italialainen herkkulautanenkin kinkkuineen ja juustoineen tuntui vähän tuhdilta. Niinpä lounaaksi valikoituivatkin sitten itämaiset kasviskääryleet. Olikin hyvää, varsinkin tuo kastike vei kielen mennessään. (Mitäs siinä taas olikaan : palmusokeria, pähkinää, inkivääriä, valkosipulia, kalakastiketta, vähän chiliä, limeä.... pitää testata)

Jälkkäriksi sitten toisesta paikalla näkyvästä ruokarekasta (tosin tämä oli enemmänkin pieni pakettiauto) belgialaista vohvelia. Kerrankin oli annoksessa tarpeeksi kermavaahtoa ja kunnolla vaniljaa,

Muuten meni viikonlopun messuilu ihan kirjoiksi. Niitä ajatuksia voi lukea halutessaan lauantaista täältä tai sunnuntaista täältä.


perjantai 24. lokakuuta 2014

Syyssoppaa sattumilla


Selleriä ja omenaa sopassa - ei yhtään hullumpaa. Päälle sitten messuilta mukaan tarttunutta chorizoa ja ruisnaksuja.

Selleri-omenasoppa

2 punasipulia
n.2 juuriselleriä (sellainen runsas kilo)
2 pienehköä omenaa
1 kanaliemi"hyytelö" siis sellainen hyytelömäinen kuutio + vettä
timjaminoksia
laakerinlehti

Sattumat päälle: chorizopaloja ja ruisnaksuja rapeaksi paistettuina eli kylmältä pannulta alkuun, pienessä öljytilkassa hitaasti kuumentaen
omenapaloja ja persiljaa

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Kuori ja pilko selleri ja omenat ja heitä sekaan. Sekoita minuutin verran kattilassa ja lisää sitten liemikuutio ja vesi sekä yrtit. Anna poreilla sellerit kypsiksi eli noin 20min.

Ota laakerinlehti pois, sekä samoin timjaminoksat, jos laitoit ne kokonaisina. Sekoita sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos olet oikein tarkka, voit vieä painella sihdin läpi. Minä en kotitarpeisiin viitsinyt.

Tarkista tarvitaanko vielä suolaa.




torstai 23. lokakuuta 2014

Messupäivä 1 : Ruokafokuksella


No niin, ensimmäinen messupäivä takana. Tänään keskityin pääasiassa Viini, ruoka & hyvä elämä -messuihin. Näin torstaina kun on yleensä vähemmän porukkaa ja siis helpompaa maistella herkkuja.

Tänä vuonna tuntuikin maisteltavaa olevan jotenkin enemmän kuin viime vuonna. En tiedä johtuiko se minusta ja torstain suhteellisen vähäisestä ruuhkasta, mutta jotenkin tuntui meno anteliaammalta.

Edelleenkin tosin olisi viinipuolella saanut olla enemmän myös ruokaa tarjolla. Tämä Suomen alkoholilainsäädäntö edistää näissä paikoissa vähän outoa juomakäyttäytymistä, kun viinien luokse pitää mennä nimenomaan JUOMAAN eikä maistelemaan erilaisia ruoka-viiniyhdistelmiä tai nauttimaan hyvästä ruoasta viinin kera. Tänään tosin olin autolla liikenteessä, joten jäivät viinit maistelematta ihan kokonaan. Kunhan pikaiseen kiepsautin alueen kautta.

Tässä muutama parhaiten mieleen jäänyt tuote, joista kyllä iso osa päätyi myöskin kassiin.


  1. Suklaat! Fazer maistatti maissilla maustettua tummaa suklaata sekä kardemummalla ja kahvilla maustettua tummaa suklaata. Molemmat tosi herkullisia. Lindtillä oli ihanaa pistaasisuklaata ja Leonidas maistatti kahvisuklaata. Nam,nam, nam... hyvän suklaakierroksen saa aikaiseksi :-) Italialaisiakin namuja oli tarjolla.
  2. Suomalaiset ruisnaksut. Varsinkin Ruislandian ruisnapit ovat herkullisia ja niitä tulikin tuossa naposteltua erinäisiä Sillankorvan valkosipulisen yrttijuuston kanssa.
  3. Valkosipulinmakua päätyi kassiin myös Karhunlaukan muodossa. Kyseessähän on tietysti yrtti, jolla saa maun ilman hajua. 
  4. Lisäksi messujen Italia-teeman mukaisesti oli tarjolla Parmesaania ja muita italiaisia juustoja useammassakin kohdassa, ja ilmakuivattua Parmankinkkua, ja salamia jne... Minä tosin nappasin mukaani juustojen lisäksi tulista Chorizoa, joka on pikemminkin Espanjan suunnalta. 
  5. Tulista on myös ostamani savustettu chipotle-tabasco. Sitä pistetään vielä moneen kastikkeeseen ja pataan (tai pizzan päälle!) 

Siinä ne pikaisimmat tärpit, joita kannatta pitää silmällä messuilla kierrellessä. 

Kirjamessujen puolella kävin kuuntelemassa hetken Milja Kauniston jutustelua Olavinsa seikkailuista ja niiden jatkosta (trilogian kolmatta osaa odotellessa!). Lopuksi hän totesi ranskalaisen kotikylänsä tunnelmaan pääsevän helposti myös herkuttelun kautta. Lautaselle vain Roquefort-sinihomejuustoa ja lasiin hyvää, tuhtia punaviiniä... Eipä kuulosta yhtään hullummalta kylältä. 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Syksyistä ihanuutta


Vaikka kuva näyttääkin jo ihan jouluiselta (johtuu noista punaisista omenista), oli tarkoituksena jutustella syksyn ihanuudesta. Niistä leimuavista väreistä pihalla ja puistoissa, kynttilänvalosta ja takkatulesta pimeinä iltoina, raikkaista tuulen tuulahduksista tai kasvoille iskevästä sateesta, hytinää aiheuttavasta kylmyydestä, kuorrutetuista kurahousuista...

No, ehkä syksyssä ei kaikki olekaan niin ihanaa, mutta on se silti yksi neljästä lempivuodenajastani!

Omenat tietysti ovat yksi syksyn parhaista jutuista. Tällä kertaa hedelmäkulhossa oli myös tummumassa pari banaania. Arvannette, mitä tästä kakusta löytyy?
Juu, niitä ja spelttiä.



Omena-bananaani-saksanpähkinäkakku

100g voita sulatettuna
2 kypsää banaania
100g sokeria
3 omenaa kuutioina (kotimaiset kuorineen!)
1rkl vaahterasiirappia
muutama kierros vaniljamyllystä tai 1tl vaniljasokeria
1 kananmuna
150g puolikarkeita spelttijauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl soodaa
pari kourallista rouhittuja saksanpähkinöitä

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Muussaa banaanit ja sekoita joukkoon voi ja sokeri. Lisää omenakuutiot, siirappi ja kananmuna. Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda ja vanilja keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi rouhitut pähkinät varovasti sekoittaen.

Laita leipävuokaan leivinpaperia pohjalle ja reunoille ja kaada taikina vuokaan. Paista uunissa noin 45min. Jäähdytä hetki vuoassa ja sitten ritilällä kylmäksi.


tiistai 21. lokakuuta 2014

Jotain lämmintä ja mausteista


Ei siellä ulkona nyt niin kamalan kylmä ole, mutta kosteaa ja vaatteista viis veisaava, läpitunkeva tuulenvire. Kyseessä ei siis ole kunnollinen tuuli, Tämä ei saa edes lehtiä kahisemaan, mutta silti tuntui iholla asti. Ruoaksi siis jotain lämmintä kiitos, ja mausteista.

Pari numeroa vanhassa Delicious-lehdessä oli Setsuanin munakoisoksi nimetty resepti. Kerkesin jo harmittelemaan, kun en edelleenkään ole kyseisen maakunnan pippuria saanut kotiin hankittua. Sitten luin reseptin, eikä siinä sellaista edes tarvittu. Ilmeisesti resepti vain pohjautuu paikalliseen vitsikkääseen ohjeeseen, jonka nimi on Setsuanin kalaa, vaikkei ruoasta kalaa löydä hakemallakaan. Siinä vaan kuulemma käytetään paikallisesti kalaruoissa yleensä suosittuja mausteita.

Oli miten oli, hyvää tuli, ja lämmitti mukavasti. Alla taas niin kuin meillä tehtiin eli vielä varmaan alkuperäisestä vähän kaukaisempi versio, mutta kun en sitä ole koskaan maistanut niin antaa mennä vaan.

Setsuanin munakoiso Espoolaiseen tapaan
(2 aikuista)

2 munakoisoa
oliiviöljyä
muutama valkosipunlinkynsi
rypsiöljyä
puolikas iso tai 1 pieni punasipuli
1rkl raastettua inkivääriä
pakastettua chiliä raastettuna noin 1/3 chili (maistelkaa makunne mukaan ja chilinne voimakkuuden mukaan)
1tl seesamiöljyä
2rkl soijakastiketta
2rkl tomaattipyreetä
1rkl sokeria
seesaminsiemeniä (paahdettuina) ja persiljaa (tai korianteria) koristeeksi

riisiä seuraksi

Halkaise munakoisot pitkittäin. Vedä muutama viilto ja laita niihin valkosipulin siivu kuhunkin. Valuta päälle oliiviöljyä ja laita uunivuoassa 200-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Anna jäähtyä.

Leikkaa munakoisot siivuiksi.

Kuullota silputtua sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä muutama minuutti. Lisää munakoisopalat, seesamiöljy, soija, tomaattipyree ja sokeri.

Minä halusin nämä vähän tällaisina paistettuina tällä kertaa, mutta toinen vaihtoehto olisi lisätä noin 1,5dl vettä ja antaa poreilla hiljalleen, kunnes vesi on haihtunut ja tuloksena kiiltävä munakoisoseos.

Laita tarjolle riisin kera ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja persiljaa. Korianteri tietysti olisi tyyliin sopivampaa, mutta kun ei naapurikaupassa ollut ja pihalta lötyy vielä persiljaa.

Ohjeen mukaan tätä voisi syödä ihan kylmänäkin, vaikka seuraavan päivän lounaana, mutta meillä ei kyllä jäänyt murustakaan aikuisten jäljiltä. Lapsille ei edes yritetty, kun munakoiso tuntuu tällä hetkellä tuottavan epämukavia väristyksiä perheen nuorisolle.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Harissajugurttia lammaslihapullilla

Siis yleensähän jugurttikastike on se lisuke, mutta minun täyty myöntää, että tuota tuli ahnehdittua isompikin kasa lautaselle.
Harissaa voisi toki laittaa tomaattikastikkeeseenkin mausteeksi, mutta näin oli vähän helpompi säätää tuota tulisuutta lasten lautasilla.
Niin, ja mukana oli sitten vielä riisiäkin.

Lammaslihapullat, tomaattikastike ja harissajugurtti

500g lampaan jauhelihaa
suolaa, pippuria
1tl savustettua paprikajauhetta
0,5tl jeeraa

oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä murskattuina
1prk tomaattimurskaa
1tl murskattuja korianterinsiemeniä
muutamasta timjaminoksasta riivityt lehdet
suolaa & pippuria
0,5rkl sokeria
1rkl punaviinietikkaa

Jugurttia ja harissatahnaa purkista yhteen sekoitettuina kastikkeeksi.  Korianterinlehtiä mausteeksi ja koristeeksi.

Harissa on Pohjois-Afrikassa paljon käytettyä chilitahnaa, josta löytyy merkin mukaan erilaisia mausteita, kuten kuminaa, valkosipulia, korianteria jne... . Joissain on jopa ruusuvettä mausteena. Tahnan voi toki tehdä ihan itsekin, mutta mille on kelvannut kaupan versiokin ihan hyvin.

Lihapullat
Anna jauhelihan lämmetä huoneenlämpöiseksi, mausta ja muotoile pieniksi lihapulliksi öljyttyyn uunipannuun kypsymään. Uuni 200 astetta ja kypsymisaika riippuu lihapullien koosta. Tuollaiset aika pienet kypsyivät noin 20minuutissa. Voi toki paistaa pannullakin tai kypsentää tuossa tomaattikastikkeessa.

Tomaattikastike
Kuullota sipuli pannulla öljyssä ja lisää valkosipuli, tomaattimurska, korianterinsiemenet, timjami, suolaa ja pippuria. Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia. Lisää sokeria ja sekoita. Maista ja mausta. Kaada lopuksi joukkoon loraus punaviinietikkaa ja tarjoile.

Lisukkeeksi voit keittää riisiä pakkauksen ohjeen mukaan.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lippuja messuille ja ruoanystävän kirjamessuvinkit


Jos tämän viikonlopun i love me -messujen jälkeen jäi vielä messunälkää, niin ensi viikolla voi suunnata Helsingin Messukeskukseen Kirjamessuille. Samalla voi vierailla myös Viini, ruoka & hyvä elämä -messuilla tai Musiikkimessuilla.

Kirjamessuilla on mielenkiintoisia juttuja myös ruoasta kiinnostuneille. Näytöskeittiössä nimittäin tutustutaan useampaankin mielenkiintoiseen keittokirjaan ja niiden tekijöihin :

TO : Keittiössä mm. Verna  Kaunisto-Feodorow ja Reseptien aarteet. Ihania perinteitä ja hyvää ruokaa.
PE: Ruokabloggaajien ihania kirjoja kuten Mari Moilasen "Sitä parempi soppa-mitä yhdessä kokataan" ja Aniko Lehtisen "Yks olut!"
LA: Ihana Baking Instinct ja Eleanora von Smöör tarjoavat makeaa ja makeampaa. Tom Björck ja Matti Wikberg puolestaan ovat tehneet kirjan Gaijin-ravintolan ystäville.
SU: Minua ainakin kiinnostaa erityisesti Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan Sieniä & Ihmisiä, jonka Glorian ruoka&viini -lehti valitsi vuoden keittokirjaksi




Olen itse Kirjamessuilla mukana mm. Anna-Leena Härkösen "Kaikki oikein"-kirjan lukupiirissä ja sain sen johdosta Helsingin Messukeskuksesta lippuja jaettavaksi lukijoille. Tarjolla olisi siis 4 lippua, jotka menevät nopeimmin tähän postaukseen kommentoiville.

Halutessasi lipun toimi siis seuraavasti :

  1. Ilmoittaudu blogin lukijaksi (tai jos jo olet sellainen, niin hyppää suoraan seuraavaan vaiheeseen) Voit myös halutessasi käydä tykkäämässä FB-sivustani. 
  2. Kirjoita kommentti tähän postaukseen ja kerro kommentissasi haluatko 1 vai 2 lippua
  3. Kun olen varmistanut liput niin pistä osoitteesi sähköpostilla vuo-cho@hotmail.com lippujen lähettämistä varten 
Nähdään Kirjamessuilla!

EDIT : Liput loppuivat jo, mutta toivottavasti törmäillään silti!


Sponssi: Liput jaettavaksi Helsingin Messukeskukselta

Reseptien aarteet ja oman äidin lusikkaleivät

ARKISTOSTA 


Verna Kaunisto-Feodorow: Reseptien aarteet 
Luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta 

"Lapsena mikään ei ollut niin suurta herkkua kuin lusikkaleivät, varsinkin äidin tekeminä. Niitä kävin salaa varastamassa kaapista ja kinusin joka aterian päätteeksi jälkkäriksi tai iltapäivän välipalaksi. Kyläillessä äiti aina varoitti ottamaan vain yhden joka lajia ja valvoi tarkasti ohjeen toteutumista. Kahvihetkien päätteeksi kummitätäni nappasi joka kerta pöydältä lusikkaleipälautasen ja tyhjensi sen asetilleni äidin selän takana. Luulenpa äidin kulmien rypistyksen takana kareilleen lempeän hymyn hänen katsellessaan sokeristen herkkujen nopeaa katoamista..."

Ylläolevan kirjoitin yli vuosi sitten muistellessani ruokaan liittyviä mukavia hetkiä. Jokin aika sitten palasin taas ruokamuistojen pariin selatessani Gummerukselta saamaani Reseptien aarteet kirjaa. Siihen Verna Kaunisto on kerännyt omia ruokamuistojaan, sukunsa perintöreseptejä sekä omia hyviksi havaittuja ja moneen kertaan testattuja ohjeitaan.

Jokaisella meistä on omat ruokamuistomme, jotka luovat jatkumoa sukupolvien välille. Lusikkaleivät vievät minut välittömästi lapsuuden juhlahetkiin. Kääretortun teen kuten äitini ja mammani sen ovat aina tehneet. Kirjan kanssa tunnelmoidessa löysin jo unohtuneen reseptin mamman salaatinkastikkeeseen, siihen kermaisen etikkaiseen, jossa on mukana kananmunaa... Kirja tarjoaakin nostalgisen lukukokemuksen, joka varmasti suo suomalaiselle lukijalle "tuollaista meilläkin syötiin"-elämyksiä. On myös mielenkiintoista lukea, millainen sukutarina reseptien myötä avautuu. Verna Kaunisto kirjoittaa tavoitteenaan olleen myös kirjata lapsilleen muistiin suvun historiaa ja näin hän on myös tehnyt.

Lukemisen lisäksi kirjaa voi tietysti kokata. Siitä löytyy useampia kokeilemisen arvoisia reseptejä. Kirja myös inspiroi. Reseptien aarteet rohkaisi minua pyytämään äidiltäni lusikkaleipien reseptin, jota - uskokaa tai älkää - en kaikkina näinä vuosina ole vielä uskaltautunut kokeilemaan. Syystäkin - ainakin ensimmäinen erä meni lievästi sanottuna pieleen. Olisi pitänyt soittaa äidille. Kaikkea kun ei aina resepteissä lue, vaan osa kikoista tehdään automaattisesti kokemuksen pohjalta. Niin tietysti oli tässäkin reseptissä. Taikinan pitää antaa seistä ja jäähtyä kunnolla jauhojen lisäämisen jälkeen, kertoi äiti puhelimessa. Kuvat ovatkin toisesta erästä... (ne epäonnistuneet löytyvät täältä).

Verna Kauniston kirjassa lusikkaleipiin ei laitettu leivinjauhetta, mutta lorautettiin taikinaan pikkuisen rommia. Alla on kuitenkin äitini vihosta kopioitu resepti, johon olen lisännyt omat huomautukseni. Näin ne reseptit elävät ja kehittyvät, sukupolvesta toiseen.

Lusikkaleivät

n.30 kpl
200g margariinia (laitoin voita)
125g (1,5dl) sokeria
vanilliinisokeria (laitoin vaniljaa myllystä!)
1tl leivinjahetta
250g (4dl) vehnäjauhoja

Aineet mitataan.
Margariini  ruskistetaan taikinanvalmistuskulhossa (tai sulatetaan kattilassa...).

Kuumaan margariiniin lisätään sokeri sekä vanilliini ja seosta hämmennetään siksi, kunnes se on jäähtynyt.(Uskokaa - kannattaa odottaa hetki)  

Jauho-leivinjauheseos seulotaan edellisten joukkoon.

(Oma lisäys : Sekoita taikinaksi ja pistä vielä jääkaappiin 30-60 minuutiksi. Taikina kovettuu helpommin muotoiltavaksi eikä leviä uunissa) 

Taikinaa painellaan soikeanmuotoiseen teelusikkaan, josta leipä sujutetaan pellille.

Leivät paistetaan n.150 lämmössä. Jäähtyneinä leivät pannaan kaksittain, marmeladia väliin. 

Nämä minun lusikkaleipäni ovat lajinsa mammutteja sillä käytin ruokalusikkaa teelusikan sijasta. Pitää löytää jostain sellainen vanhanaikainen syvempi lusikka ihan näitä varten...



Reseptien aarteet luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta, Lusikkaleipien resepti oman äidin arkistoista

perjantai 17. lokakuuta 2014

Spelttiä messuilla!

I love me -messut Messukeskuksessa ovat täysillä päällä tämän viikonlopun ajan. Minäkin kokeilin messukuntoani ensi viikon Kirjamessuja ajatellen ja kävin piipahtamassa. Messuilla on useampikin kauneuteen ja hyvinvointiin liittyä teema, mutta minua kiinnosti erityisesti "Luonnollisesti"-osasto. 


Käväisin bloggaajana kuuntelemassa, kun Kari Kaipaisen kirjaa Speltillä luonnollisesti parempaa -kirjaa (kustantajana Tammi) esiteltiin medialle. Kuvassa kirjan tuottaneen Helsinki Food Companyn Teresa Välimäki kertoo kirjaprojektin olleen varsin mielenkiintoinen "ilmavien ja lennokkaiden" keittiöpersoonien parissa työskennellessä. Meno onkin ollut varmasti inspiroivaa, kun joukossa on sellaisia nimiä kuin Arto Rastas, Sasu Laukkonen ja Heikki Ahopelto.

Heikki Ahopelto muistutti kuuntelijoita siitä, että lähiruoan ja luonnollisesti tuotetun ruoan valinta ei pelkästään tarkoita terveellisemmän ja paremmalta maistuvan ruoan valintaa, vaan on myös selkeä päätös omien arvojen suuntauksesta. Kukin miettiköön, mitä se omalta osaltaan voisi tarkoittaa, mutta kaipa siinä eettisyys ja ekologisuus tulevat päällimmäisinä mieleen.

Masterchef Joonas Hämäläisen lausunto lähiruoasta sai myös ainakin minut nyökyttelemään. Hän kun mainitsi nykyisin niin muodikkaan ruokatrendin tarkoittavan lähinnä paluuta juurille. Näinhän se on. Kun ajattelen omia vanhempiani, niin he syövät erittäinkin lähiruokaa, kuten marjoja omalta pihalta ja metsästä, yrttejä, omenoita, kurpitsoita jne... mökiltä. Muutenkin he ovat aina katsoneet, että ostavat ruokaa, joiden tuottajan parhaassa tapauksessa jopa tuntevat. Samoin komposti on kovassa käytössä ja muutenkin kierrätys tuntuu olevan enemmänkin luontainen elämäntapa kuin tietoinen arvovalinta. Ehkä meidän lapsemme tulevat olemaan taas samoilla linjoilla, vaikkakin varmaan vähän tietoisemmin suuntauksen valiten.

Päivän vitsistä vastaa speltin puuhamies Kari Kaipainen : Miksi nunna Hildegard halusi välttämättä kehittää keksireseptin? No, kun hän oli saanut tarpeekseen munkeista...heheheheee...

Speltistä siis taas puhuttiin ja spelttiä tarttui mukaan muutama tuote, jotka vielä ovat jääneet kokeilematta. Melkein jo maistan suussani juureskeiton, jossa on mukana sattumina spelttijyviä...

Muutakin toki tarttui messuilta mukaan, vaikken siellä kauan ehtinytkään kiertelemään. Mielenkiintoisimman voitte bongata kuvakollaasista ja pötkylöiden taivalta ruokapöytään saatte seurattua FB-sivultani.
Lisäksi nappasin mukaani Masajon Jaksamisleipää eli keksejä, joissa on paljon proteiinia, ja joiden avulla pitäisi jaksaa pitkään. Kokeiluun menee. Niissäkin on muuten spelttiä idätetyn täyssoijan lisäksi. Minä ostin maisteltaaksi makeutetun version, mutta noitahan on 4 lajia myös suolaisenhimoon.

Että sellainen reissu tällä kertaa. Ensi viikonloppuna sitten on tiedossa vähän rankempaa messuilua - teemana kirjat.


SPONSSI: Messulipun ja spelttituotteet tarjosi SunSpelt