Lapsena äidin tekemät etikkapunajuuret olivat suurta herkkuani eikä minulla muutenkaan ollut mitään punaisia juuria vastaan (oi, rosolli - ikuinen rakkauteni). Olikin järkytys todeta sitten koulussa, että borssikeitto oli kamalaa, etovaa ja kertakaikkisen yököttävää. Kaiken lisäksi sääntöjen mukaan oli pakko syödä. Borssikeittopäivinä vietin ruokavälituntini lautasen vieressä katkeria kyyneliä vuodattaen ja kirjaimellisesti yökkien. En voinut sille mitään. Punainen keitto ei vain kertakaikkiaan mennyt alas.
Toinen vähän vastaava koetus olivat kaikki kypsennettyä kaalia sisältävät ruokalajit. Kaalilaatikko, kaalikeitto, kaalikääryleet - jo ruokalasta tuleva haj... anteeksi, tuoksu... sai minut huonovointiseksi. Niitä tosin sain sentään nieltyä, väkisin. Pahin kaalikammo oli vasta edessä, eikä ole oikein kadonnut vieläkään.
Sain siis elinkäisen trauman borssikeitosta ja välttelin punajuuria (paitsi rosollissa) vuosia ja taas vuosia. Sitten vähitellen huomasin pitäväni punajuurista monella muulla tavalla valmistettuina ja olen innolla kokeillut erilaisia punajuurireseptejä... paitsi keittoa. No, poikkeuksena silloin kerran, kun tehtiin punajuurivuohenjuustokeittoa pojan Halloween-synttäreille. Se kuvasi osuvasti kamalaa Draculan soppaa... ja punajuuret oli sen verran hyvin hukutettu vuohenjuustoon, ettei niiden mausta ollut tietoakaan.
Tällä viikolla sitten päätin, että nyt saa riittää. En minä vielä borssikeittoa uskaltanut valmistaa, mutta punajuurikeittoa kuitenkin. Ja tiedättekö mitä? Se oli ihan sikahyvää. Enkä minä edes lisännyt sen paremmin kermaa kuin juustoakaan (kovin paljon). Punajuuria ja vain vähän muita aineksia. Lopputuloksena oli herkullinen, jännästi makeahko keitto, josta pidin kovasti. Toivoa siis on ehkä borssinkin suhteen.
Punajuurikeitto
2 isoa punajuurta
1 sipuli
1 sellerinvarsi
2 valkosipulinkynttä
kasvislientä (fondikuutiosta)
suolaa ja pippuria
rosmariininoksia pari
pieni nokare vuohen tuorejuustoa
Kuori ja kuutioi punajuuret, sipuli ja sellerinvarsi. Laita kattilanpohjalle kevyesti kuullottumaan. Lisää valkosipuli ja rosmariini, sekoita. Lisää kasvislientä niin, että kasvikset peittyvät kunnolla ja jätä hiljalleen poreilemaan, kunnes punajuuret ovat kunnolla pehmenneet. Tarkista suola ja lisää pippuria.
Vedä keitto blenderissä ihan sileäksi.
Nauti piparjuurella höystetyn smetanan ( ja vaikkapa juuresvohveleiden) kera.
Minun lapsuuteni ruokatraumat ovat kesäkeitto ja maksalaatikko.En vaan meinannut saada millään alas mutta piti syödä loppuun....
VastaaPoistaKesäkeitosta en pitänyt minäkään... kamalaa, miten ennen pakotettiin syömään. Minä olen pakottanut omat lapset vain maistamaan ja sitten on saanut jättää, jollei ole pitänyt.
PoistaMinulla on muuten samat traumat Jaelin kanssa :D borssikeitto oli suosikkini, äidin tekemänä nakeilla :) olen kyllä joitakin traumoja vastaan onnistuneesti taistellut, mm. maistoin viime vuonna Pompierissa kesäkeittoa ja se oli ihanaa! maksalaatikosta en ole vieläkään vakuuttunut...kaalikääryleet ja silakkapihvit maistuvat taas vaikka kouluruokana ne olivat myös inhokkilistalla. Onneksi näistä traumoista voi parantua!
VastaaPoistaAskel kerrallaan kohti traumatonta elämää ;-)
PoistaOi, tämä postaus tuli kuin tilauksesta, sillä olen päättänyt tehdä vuosien jälkeen tällä viikolla punajuurikeittoa. Ja nyt ohje on tässä <3.
VastaaPoistaTraumoja lapsuudesta on varmasti ollut paljon, kiitos koulun. Jos jokin asia koulumaailmaass on myönteisesti vuosikymmenten muuttunut niin se, että enää ei pakoteta (!) syömään ja ottamaan kaikkea.
Traumoistani olen kyllä päässyt muuten eroon, mutta maksamakkaraa en suuhuni edelleenkään pistä. Piste.
No, onpas kiva kuulla, että hyötykäyttöön menee :-) Koulu on tosiaan tainnut aiheuttaa kaikille meidän ikäisillemme enemmän tai vähemmän ruokatraumoja.
Poista