Timjami on kuollut, eläköön timjami!

Ja varokoon elintilaa valtaavaa minttua!

Aika hurjasti on siiteöplyä, kun kasvitkin ovat likaisen näköisiä - saisi jo sataa!

Tiedättekö, mikä kesässä on ihan parasta? Se kun pääsee hakemaan pihalta omia yrttejä keittiöön. Tänä vuonna tuosta riemusta pääsee nauttimaan jo harvinaisen aikaiseen.

Vaan suru tuli puseroon ensimmäisenä, kun maitani tarkastelin. Olen vuosia sitten kasvattanut itse Ranskasta tuomistani siemenistä tuuhean timjamin. Se viihtyi monta vuotta ruukussa ja ruukun hajottua näytti pärjäävän vallan mainiosti kukkamaan kulmassa.

Sitten tuli yksi vähäluminen talvi . Timjami oli keväällä henkitoreissaan, mutta sieltä se pinnisti kesän loppuun mennessä tuuheammaksi kuin ikinä. Taisi olla joutsenlaulu. Tänä keväänä ei vihreää pilkistänyt ensin yhtään missään... Odottelin, odottelin ja lopulta se oli uskottava. Koko isosta puskastani on jäljellä muutama hassu varsi.

Voi raasua. Ajatelkaa, viime kesänä tämä täytti koko kukkamaan toisen päädyn

No, ne on nyt sitten laitettu keskelle kasvamaan ja ympärille ripottelin lisää timjaminsiemeniä. Toivotaan, että se siitä ja pidetään villinä viereen pelmahtanut minttu kurissa.

Mintun kanssakin minulla nimittäin kävi vähän hassusti. Parina kesänä on yksi kasvulaatikko ollut käytännössä pyhitetty pelkästään mintulle. Se vaan ei jotenkin maistunut kovin vahvasti ja myönnän, ettei minttua kulunut keittiössä ihan niin kuin voisi kuvitella. Oli vissiin vähän jotain miedompaa lajiketta. Sitten huomasin timjamin kyljessä toisen mintun - lehdet erinäköiset kuin kasvilaatikon sukulaisella ja se maku! Ihan toiselta planeetalta. Kasvulaatikossa siis on tänä kesänä ihan muita juttuja ja minttu kasvaa timjamin kanssa toistaiseksi sulassa sovussa. Saas nähdä, mikä on tilanne sitten myöhemmin kesällä.

Perusaineksia sekaisin ja päälle balsamicoa - ei ole mitään parempaa

Tänään siis aloitin pihayrttikauden ja tungin minttua kunnon kourallisen salaattiin. Muutenkin runsas salaatti sai lisäpotkua. Perjantaifiilis oli taattu, kun vielä pistettiin vanhaan kunnon pallogrilliimme hiilet hohtamaan ja makkarat tirisemään.

Makkarat olivatkin tällä kertaa vähän perusgrilleriä laadukkaampia eli Harjun makkaratehtaan oreganomakkaroita, Namia oli.

Isäntä opetti pojat syömään grillimakkaroita ranskalaisittain eli vaalean leivän väliin tuoremakkaraa ja Savoraa. Kelpasi.

Kannattaa silmäillä kaupan hyllyjä tämän toivossa - oikein maukkaita!

Kesärakkaus

Se on kuulkaas nyt sitten yksi koulutusmatka vedetty Pietarin suuntaan ja projektin iso järjestelmän käyttöönottoviikko seuraavana edessä. Että ihan kamalasti ei sitten kannata tässä lähiaikoina tältä blogilta odottaa mitään uutta tai edes vanhan toistoa. Tai ei sitä tiedä, tänään annoin muutaman tunnin testirupeaman jälkeen puhepaineen purkautua tajunnanvirtana kahviautomaatilla sillä tuloksella, että projektipäällikkö vilkaisi minuun päin ja väitti hyperaktiiviseksi...

Mutta ei minun oikeastaan pitänyt Pietarista tai edes työkiireistä puhua. Eikä reissusta mukaan jäänytkään kuin kaksi kuvaa, joissa toisessa kaunis kabinetin ruokapöytä hotellikierrokselta ja toisessa Kievin kanaa.

Tarkoituksenani oli kertoa edellisen viikon illasta, jolloin bongasin kesärakkauteni. Ei, edessä ei ole kesäleskeyttä tai kesäkollia, vaan grilli... mutta millainen grilli!?

Jo jonkin aikaa on isäntä haaveillut  uudesta ruoanlaittopisteestä monia vuosia (vai jokohan se on vuosikymmeniä?) palvelleen pallogrillin tilalle. Minä olen aina torpannut ajatuksen. Vierastan sellaista isoa ja kulmikasta romiskoa pihannurkassa. Mihin sen talvellakin sitten oikein tunkisi? Siispä olemme edelleen selvinneet hyvällä tahdolla ja kärsivällisyydellä pienen pallomme kanssa, mutta nyt...

Mustang Grillin Kamado vei sydämeni. Olin mukana TammerTukun järjestämässä bloggaajatilaisuudessa ja rakastuin.

Kompakti munanmuotoinen rakennelma ei vie ylenpalttisesti tilaa, mutta kahden tason ritilälle mahtuisivat grilliherkut kerralla jopa meidän suursyömäreillemme. Keraaminen rakenne miellyttää silmää ja kuori on jo valmiiksi halkaistu, jolloin talvisäilytyskin onnistuu ilman riskiä rikkoutumisesta. Pressu vaan kuulemma päälle, niin hyvin menee.

Idea grilliin ei ole varsinaisesti uusi. Samanlaisella ovat kokanneet kiinalaiset jo parituhatta vuotta sitten ja kokkaavat kai vieläkin. Testattu konsepti siis. Vempele toimii sekä uunina, grillinä että savustimena.

Oijoi, tuollaisen kun saisi pihalleen edes vähäksi aikaa kokeiluun. Luulenpa, että meillä grillattaisiin harva se päivä. Hintaa tälle taitaa kertyä sen verran, että joudun investointia vähän miettimään, mutta ehkä sitä jossain vaiheessa...

Oli ilta toki mukava muutenkin, kuten kuvista näkee... Käsihoitoa, Aleksi Herlevin herkkuja ja ihania tavaroita katseltavana. Kesäinen tunnelma kaiken kaikkiaan, varsinkin tuossa kalakuosissa.

Kiitokset Tammer-Tukulle kutsusta! 

Oi ihana kesä ja kuuma grilli

Minulla alkoi loma! Samalla ilmat ryhtyivät hellimään lämpöä kaipaavia oikein tosissaan ja aurinko paahtaa melkein yhtä kuumana kuin meidän grillimme. Lasissa kesäinen rosé, pöydällä aperitiivipaloja pitämässä nälkäiset pikkupedot (ja isommat) kärsivällisinä. Ilmassa leijuu ihana savun tuoksu. Se on onnea se.

Rosé oli tällä kertaa uusi kokeilu. Yleensä pullomme kyljessä lukee Tavel, mutta tällä kertaa vaihdettiin ja kokeiltiin naapuria eli Sancerre (Joseph Mellot: Le Rabault 2014)  Ei yhtään hullumpaa. Kesti jopa jääpalan lasissa oikein maistuvana.

Alkupaloja Savora-jugurttikastikkeella tietenkin

Harmi, ettei näin kuumana päivänä ole millään hirmuinen nälkä. Rapsakoiksi jätetyt ja sitruunalla & suolalla maustetut kesäkurpitsakepit maistuivat silti juuri niin upeilta, kuin voisi odottaakin. Entrecôte-pihvejä oli marinoitu muutama tunti ennen paistamista (oliiviöljy, timjami, valkosipuli, suola & pippuri) - Yksinkertainen marinadi sai lisäpotkua grillauksen jälkeen pinnalle raastetusta sitruunankuoresta ja tiukkaan puristetusta sitruunamehusta. Päälle vielä pikkuisen minttua. Silmät söivät, mutta vatsa ei vetänyt ihan kaikkea. Illaksi tehdään jämistä ja lisukkeista (grillattuja aprikooseja, mansikoita...) vielä iso salaatti.

Ai niin, vatsan piukkuutta selittävät ehkä hieman myös Koskenlaskijalla täytetyt herkkusienet ja paahdetut munakoisosiivut. Herkullista.

Jätskin ja kahvin jälkeen on sen verran täysinäinen olo, että suuntana taitaa seuraavaksi olla siesta. Sitten lähdetään taas rannalle. Se on loma nyt.

Viimeinkin! - Grillauskyselyn mustekala, ei kun kalmari

Tuossa jokin aika sitten kyselin teiltä, mitäs meillä oikein grillattaisiin. Mustekala sai eniten ääniä, joten mustekalaa, tai oikeastaan kalmaria, kuten reseptiä tarkemmin kääntäessäni tajusin, sen sitten piti olla. Grilli oli tarkoitus kuumentaa jo kesäkuun alkupuolella, mutta sitten satoi ja oli kylmä ja satoi - eikä kaupoistakaan löytynyt tarkoitukseen sopivaa raaka-ainetta. Vasta juhannusviikonlopun sunnuntaiksi osuivat kaikki tähdet oikeaan linjaan ja saimme valkoiset läpyskät tulille. Niin, ja kuinkas siinä sitten kävikään...?

Ensinnäkin, jäin pohtimaan eroa tuoreen ja pakastetun kalmarin käytön eroa. Niin kuin kaikissa merenelävissä tuoreutta korostetaan aina hyvän lopputuloksen takeena. Vaan, mitä tehdä, kun merestä ei nouse, kalmari saapuu valmiiksi pakastettuna eikä autonrenkaiden kumiakaan huvittaisi syödä?

Kala-auton mies heitti ovesta lähteissään vinkin kiehauttaa kalmari ennen grillausta ja samaa kertoi pikainen googlaus. Siispä pistin kalmarit muutamaksi minuutiksi poreilevaan veteen ennen ritilää ja lopputulos oli ihanan pehmeä. Sitkeydestä ja kumimaisuudesta ei ollut tietoakaan. Kikka kuulemma toimii kaikkien lonkeroisten kanssa, joten kannattaa muistaa.


Toinen tämän grillauksen löydös ei liity kalmariin, eikä itse asiassa myöskään grilliin. Olen ennenkin mirin-kastiketta lykännyt mm. lihapataan ja munakkaaseen hyvällä menestyksellä, mutta nyt testasin sitä ihan yksinään salaatinkastikkeena. Tarkemmin ottaen maustoin salaattiin tulevat kurkunpalat muutamalla tipalla miriniä ja kierittelin kevyesti tillisilpussa. Oli muuten tähän mennessä tämän kesän paras kokeilu!

Luulen, että koko salaatissa Saitakun Mirin-kastikkeen täyteläinen ja makeahko maku olisi voinut olla vähän liikaa, mutta kurkkujen kanssa se oli napakymppi ja maustoi sopivasti muitakin salaatin kasviksia.

Niin, se salaatti.

Taas menin pihalle sakset kädessä ja tulin takaisin salaattipohjan kanssa. Rucolaa, salaatinlehtiä, persiljaa, minttua, korianteria... Niillä päästiin hyvin alkuun. Grillissä sai väriä myös keltainen pikkupaprika, josta tuli väriä ja makua mukaan.

Lopuksi sitten siivutettiin päälle grillattu kalmari, joka oli grillauksen jälkeen valeltu vihreällä marinadilla. Grillissä kalmari vietti muutaman minuutin per puoli, kun se oli ensin leikattu puoliksi eli yksinkertaiseksi kerrokseksi ja pinnalle vedetty veitsellä ristiviillot ristikoksi.

Marinadi on Ranskasta joskus lahjaksi saadusta Stéphane Reynaud'n kirjasta Barbeque & Plancha - vähän sovellettuna toki. Jotain tällaista tuli tehtyä.

Marinadi kalmarille

1 sitruunaruoho hienonnettuna
1-2 kiinansipulin vartta silputtuna
iso kourallinen tilliä silputtuna
n.0,5dl oliiviöljyä
1rkl intiaanisokeria
1 sitruunan mehu
teelusikallinen curryjauhetta (sitä perussekoitusta)
1-2rkl kalakastiketta

Sekoita ainekset ja maistele sopivaksi. Sivele grillistä juuri nostettujen kalmaripuolikkaiden alle ja päälle. Siivuta kalmari ja nostele salaattiin.


p.s. Mirin-kastikkeen sain Saitakulta testattavaksi. Muitakin tuotteita paketista löytyi, joten japanilaistyylistä herkuttelua tiedossa lähiaikoina. 

p.p.s. olettehan jo vastanneet tällä hetkellä käynnissä olevaan kyselyyn - siellä on ARVONTAkin.

KYSELY : Kesägrillausta - Mitäs laitettaisiin ritilälle ?

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että tulee kesä ja grillaus. Sesonki aloitettiin jo proosallisesti makkaroilla ja kokonaisella kalalla.

Sitten löysin hyllyistäni vielä yhden keittokirjan, jota en olekaan pieneen aikaan tullut selanneeksi. Pelkkää grillausta koko kirja.

Sieltä löytyi kaikenlaisia kivoja reseptejä ja, koska kyseessä on ranskalaisen chefin tekemä kirja, joukossa on sellaisia suomalaiseen grillaukseen vähän ehkä tuntemattomampia juttuja. Vaan nyt iski tenkkapoo. Minä en osaakaan valita ensimmäiseksi kokeiltavaa reseptiä.

Saisinko apua? Valitkaa siis tuolta sivupalkin kyselystä suosikkinne. Aikaa on toukokuun loppuun ja sitten kesäkuun alkupuolella pistetään eniten ääniä saanut kokeiluun ja kerrotaan, miten kävi. Tällä aikataululla ehtinen etsimään aineksien hankintapaikatkin valmiiksi.

MITÄ SIIS PISTÄISIT TYHJÄLLE RITILÄLLE?

KIRJA: Stéphane Reynaud - Barbeque & Plancha

Tässä vielä lukemisen jälkeen valikoituneet ehdokkaat

(1) Ankan rintafilerulla sienillä ja kesäkurpitsalla valikoitui mukaan esitystavan vuoksi... jännän näköisiä kiekkoja

(2) Merikrotti-paisti  eli pekoniin käärittyä merikrottia. Perinteistä, mutta varmasti hyvää. Jos löytää merikrottia - aina välillä sitä onneksi kalatiskillä tarjotaan.

(3) Mustekalaa grillattuna. Tätä en ole kokeillut vielä koskaan. Lisukkeilla varmasti vielä normaaliakin suurempi rooli

(4) Hunajapossuvartaat ovat taas vähän perinteisempää linjaa, mutta varmasti herkullisia. Mukana näytti olevan possun kaverina ainakin kesäkurpitsaa.

Klikkaa siis sivupalkista suosikkisi. Mitä haluaisit itse kokeilla?