tiistai 23. kesäkuuta 2015

Viimeinkin! - Grillauskyselyn mustekala, ei kun kalmari

Tuossa jokin aika sitten kyselin teiltä, mitäs meillä oikein grillattaisiin. Mustekala sai eniten ääniä, joten mustekalaa, tai oikeastaan kalmaria, kuten reseptiä tarkemmin kääntäessäni tajusin, sen sitten piti olla. Grilli oli tarkoitus kuumentaa jo kesäkuun alkupuolella, mutta sitten satoi ja oli kylmä ja satoi - eikä kaupoistakaan löytynyt tarkoitukseen sopivaa raaka-ainetta. Vasta juhannusviikonlopun sunnuntaiksi osuivat kaikki tähdet oikeaan linjaan ja saimme valkoiset läpyskät tulille. Niin, ja kuinkas siinä sitten kävikään...?



Ensinnäkin, jäin pohtimaan eroa tuoreen ja pakastetun kalmarin käytön eroa. Niin kuin kaikissa merenelävissä tuoreutta korostetaan aina hyvän lopputuloksen takeena. Vaan, mitä tehdä, kun merestä ei nouse, kalmari saapuu valmiiksi pakastettuna eikä autonrenkaiden kumiakaan huvittaisi syödä?

Kala-auton mies heitti ovesta lähteissään vinkin kiehauttaa kalmari ennen grillausta ja samaa kertoi pikainen googlaus. Siispä pistin kalmarit muutamaksi minuutiksi poreilevaan veteen ennen ritilää ja lopputulos oli ihanan pehmeä. Sitkeydestä ja kumimaisuudesta ei ollut tietoakaan. Kikka kuulemma toimii kaikkien lonkeroisten kanssa, joten kannattaa muistaa.


Toinen tämän grillauksen löydös ei liity kalmariin, eikä itse asiassa myöskään grilliin. Olen ennenkin mirin-kastiketta lykännyt mm. lihapataan ja munakkaaseen hyvällä menestyksellä, mutta nyt testasin sitä ihan yksinään salaatinkastikkeena. Tarkemmin ottaen maustoin salaattiin tulevat kurkunpalat muutamalla tipalla miriniä ja kierittelin kevyesti tillisilpussa. Oli muuten tähän mennessä tämän kesän paras kokeilu!

Luulen, että koko salaatissa Saitakun Mirin-kastikkeen täyteläinen ja makeahko maku olisi voinut olla vähän liikaa, mutta kurkkujen kanssa se oli napakymppi ja maustoi sopivasti muitakin salaatin kasviksia.

Niin, se salaatti.

Taas menin pihalle sakset kädessä ja tulin takaisin salaattipohjan kanssa. Rucolaa, salaatinlehtiä, persiljaa, minttua, korianteria... Niillä päästiin hyvin alkuun. Grillissä sai väriä myös keltainen pikkupaprika, josta tuli väriä ja makua mukaan.

Lopuksi sitten siivutettiin päälle grillattu kalmari, joka oli grillauksen jälkeen valeltu vihreällä marinadilla. Grillissä kalmari vietti muutaman minuutin per puoli, kun se oli ensin leikattu puoliksi eli yksinkertaiseksi kerrokseksi ja pinnalle vedetty veitsellä ristiviillot ristikoksi.

Marinadi on Ranskasta joskus lahjaksi saadusta Stéphane Reynaud'n kirjasta Barbeque & Plancha - vähän sovellettuna toki. Jotain tällaista tuli tehtyä.


Marinadi kalmarille

1 sitruunaruoho hienonnettuna
1-2 kiinansipulin vartta silputtuna
iso kourallinen tilliä silputtuna
n.0,5dl oliiviöljyä
1rkl intiaanisokeria
1 sitruunan mehu
teelusikallinen curryjauhetta (sitä perussekoitusta)
1-2rkl kalakastiketta

Sekoita ainekset ja maistele sopivaksi. Sivele grillistä juuri nostettujen kalmaripuolikkaiden alle ja päälle. Siivuta kalmari ja nostele salaattiin.


p.s. Mirin-kastikkeen sain Saitakulta testattavaksi. Muitakin tuotteita paketista löytyi, joten japanilaistyylistä herkuttelua tiedossa lähiaikoina. 

p.p.s. olettehan jo vastanneet tällä hetkellä käynnissä olevaan kyselyyn - siellä on ARVONTAkin.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. KEsti vähän luvattoman kauan, mutta sellainen tämä Suomen suvi näköjään on.

      Poista
  2. Mustekalan sukulaiset itse asiassa taitavat olla ainoita mereneläviä, joille pakastaminen tekee hyvää, se ikään kuin mureuttaa lihaa. Kalmarin grillaamisessa on vaan oltava tarkkana aikojen kanssa ettei mene purukumiksi. Mustekalafanina grillaan usein erilaisia lonkeroisia, joten pistän kyllä tuon kiehauttamisvinkin korvan taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kuvittelin tuon pakastamisen auttavan, mutta silti kuulemma keittäminen kannattaa tehdä. Ja olikin kyllä mahtavan pehmeää kalmaria. Ehkä silloin saa vähän noiden grillausaikojenkin kanssa anteeksi. Mene ja tiedä...

      Poista

Ilahdun aina kommenteista!