Ihan hitusen villi

Meidän pihamme ei ole suuren suuri, mutta kesällä sieltä löytyy vaikka mitä. Osaksi löydökset ovat suunniteltuja, kuten nyt vaikka tämän kesän kasvulaatikon salaatit. Olen ylpeä niistä. Joukossa ei ole kuin yksi salaatti, joka ilmestyi paikalle ilmeisesti edellisen kesän vuoden kukkimaan päässeen salaatin jälkeläisenä. Se syötiin sunnuntaina.

Myönnetään, joukosta löytyy myös muutama viime (ja sitä edellisen) vuoden korianterinsiementen tuotos... Korianterin kukat ovat itse asiassa tosi herkkiä ja kauniita, joten olen useamman kerran antanut niiden kukkia rauhassa ja kerännyt lopussa siemenet kuivattavaksi. Mitä ilmeisimmin osa on päässyt myös multaan saakka, sillä korianteria meillä kasvaa pitkin pihaa.

Odotan innolla myös kesän vadelmasatoa. Tosin seinän viereen alunperin istutetut taimet näyttävät pahasti vanhentuneen ja kuivettuneen. Onneksi kuitenkin syyshortensian juurella kasvaa terhakka uusi alku, joka on täynnä kukkia. Puhumattakaan kukkamaahan asettautuneesta parivuotiaasta taimesta. Jos kaikki  nuo kukat pääsevät marjoiksi saakka, niin saamme taas nauttia punaisista aarteista melkein joka ilta kokonaisen kuukauden ajan.

Vadelmien lisäksi, meiltä löytyy pihalta metsämansikoita ruukusta, laattojen reunoilta, nurmikon laidalta... Ainakin luulen noiden olevan metsämansikoita, vaikka marjat kyllä välillä näyttävät kokonsa puolesta harrastaneen ylenmääräisesti kehonrakennusta.  Alunperin taimet löytyivät havupensaiden juuresta, kun raivasimme tilaa pihavarastolle. Pelastin taimet ruukkuun ja siitä ne ovat sitten ahkerasti levinneet, joskus vähän yllättäviinkin paikkoihin.

Puutarhamme ei ehkä ole kaikkein järjestelmällisin, mutta minä pidän siitä juuri tuollaisena. Se on luonteeltaan vähän ennalta-arvaamaton, ei kovin organisoitu ja ihan hitusen villi, mutta joka vuosi se uskollisesti tuottaa meille hurjasti iloa ja hyviä makuja pitkälle syksyyn.

p.s. muistattehan kyselyn ja arvonnan!