Herkkusämpylöistä ja jauhonparanteesta

Viime aikoina meillä on leivottu sämpylöitä Lidlin sämpyläjauhoista. Paketin kyljestä napatulla ohjeella saa ihanan rapeakuorisia ja sisältä hötöisiä sämpylöitä, ihan rehellisesti sanottuna parhaita ikinä. Jossain vaiheessa jäin pohtimaan, mistä ero moniin muihin leivontakertoihin johtuu. 

Ensin oletin herkullisuuden johtuvan siitä, että leipojana oli useimmiten isäntä. Jotkut reseptit vain onnistuvat paremmin tietyiltä henkilöiltä - Minä en edes yrittäisi tehdä susheja tai makrillipateeta. Ne ovat isännän heiniä. Kakut ja jälkiruoat yleensä taas ovat selkeästi minun juttuni. Sitten kokeilin tehdä näitä sämpylöitä itsekin ja vaikka sämpylöistä tuli erilaisia, ne olivat kuitenkin erinomaisia.

Lopulta päädyin lukemaan jauhopaketin kyljestä sen sisällöstä ja silmiin pisti sana "jauhonparanne". Siis mikä ? Kyseessä on askorbiinihappo, joka myös c-vitamiinina tunnetaan. 

Leipätiedotus sanoo askorbiinihaposta jauhoissa seuraavaa : 

"Jauhonparanteet parantavat jauhojen leipoutuvuutta. Leivontaominaisuuksien parantamiseksi vehnäjauhoihin voidaan lisätä pieni määrä askorbiinihappoa eli C-vitamiinia. Askorbiinihappo vahvistaa sitkoverkkoa taikinan sekoituksen aikana. Vehnäjauhossa askorbiinihappo on lisäaineena. Sillä ei ole merkitystä C-vitamiinin saannin kannalta, koska yhdiste hajoaa taikinassa ja paistossa." 

Nyt on olo vähän epävarma. Sitä on tottunut välttämään kaikkia lisäaineita, mutta tämä ei kyllä ainakaan kuulosta kauhean pahalta. 

Jauhot on myös valmistettu Saksassa, mikä sotii kotimaisen ostamisen periaatetta vastaan. Äkkiseltään katsomalla en löytänyt kotimaisista jauhoista askorbiinihappoa (paitsi Lidin Suomessa valmistetuista vehnäjauhoista). 

Onko askorbiinihappo siis se pieni ero hyvien ja erinomaisten sämpylöiden välillä ? Oletteko muut kiinnittäneet huomiota samaan asiaan ? 

Jääkaapin tyhjennystä : Feta-filopiirakka

Jääkaapissa oli filotaikinaa juustorullien jäljiltä, purjo-pinaattisekoitusta päivälliseltä ja pari paprikaa. Siitä se sitten lähti...

Feta-filopiirakka kasviksilla

Paahda pari kourallista pinjansiemeniä kuivalla pannulla.

Silppua sipuli ja 1 iso paprika sekä pari valkosipulinkynttä. Pese paketillinen pinaattia.

Kuullota sipuli pannulla oliiviöljyssä ja lisää paprikat. Sekoittele ja anna pehmetä. Lisää hitunen suolaa ja pippuria sekä valkosipuli. Kippaa sekaan pinaatit ja anna vajota kasaan. Sekoita lopuksi joukkoon kourallinen silputtuja mintunlehtiä ja toinen kourallinen silputtua persiljaa.

Sekoita 5 kananmunaa ja paketillinen (200g) fetajuustoa. Lisää pippuria.

Öljyä pyöreä uunivuoka pohjalta. Levitä muutama filolevy, ripottele päälle suolaa pippuria ja cayenne-pippuria. Lisää muutama filolevy lisää ja toista mausteet. Pidä huoli, että filo menee reunojen yli tasaisesti joka puolelta.

Levitä filon päälle vuokaan jääkapin loput purjo-pinaattisekoitukset - tai mitä siellä nyt saattaakin kasviksia olla - jos niitä on tarpeeksi niin ylläoleva paprika-pinaattiseos ei ole ollenkaan tarpeellinen. Lisää vain yrttejä.

Kaada päälle munaseos ja sitten vielä pinaatti-paprikaseos. Ripottele pinjansiemeniä reilulla kädellä.

Käännä filotaikinan reunat piiraan päälle. Valuta päälle hiukan oliiviöljyä ja ripottele vähän pinjansiemeniä.

Paista uunissa 200 asteessa 30-40min.

Mustikkainen neukkari eli SE juustokakku

New York Cheese Cake ja kaikki sen variaatiot. 
Mikään muu kakku tai leivonnainen ei taida saada aikaan sellaista tyytyväisyyden hyrinää makunystyröissä täyteläisyytensä ansiosta. Se vaan on jotenkin niin pehmeää, makean tahmaista ja... no, silkkisen täyteläistä. En minä parempaakaan sanaa keksi, joten toistetaan sitten. 

Muistakaa vaan laittaa sitä sokeria juustomassaankin. Kuten jo varmaan arvasittekin,minä jostain syystä unohdin ja lopputuloksena ei ollut ihan niin täydellinen herkku. Hyvää toki kuitenkin. Silkkisyys vain vähän kärsi ja maistuu turhankin "terveelliselle". 

Tällä kertaa käytettiin viimeisiä pakastemustikoita - sen jälkeen, kun ne ensin olivat toimineen jääpussina pyöränsä kanssa mäkivoltteja harrastaneen keskimmäisen otsalla. Onneksi selvittiin vaan pienillä ruhjeilla, eikä äitikään saanut sydänkohtausta isoveljen juostessa hakemaan apuun. Oli taas kerran pojilla suojelusenkelit mukana ja samalla saatiin muistutus siitä, ettei kovassa käytössä olevien pyörien jarruissa riitä yksi huoltokerta keväällä... 


Mustikkainen Neukkari

Murskaa puolikas paketillinen Digestive keksejä Sekoita joukkoon 1 dl (fariini)sokeria ja ripaus suolaa sekä 75g voita sulatettuna. Levitä kostea keksimuru irtopohjavuoan pojalle (laita leivinpaperipyörylä pohjalle ja voitele reunat) ja pistä vuoka jääkaappiin ainakin hetkeksi tai sitten vaikka yöksi odottamaan.

Sekoita 600g tuorejuustoa (esim. Philadelphia), 1-2dl sokeria ja purkillinen (200g) crème fraîchea tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon 3 kananmunaa yksi kerrallaan hyvin sekoittaen ja lisää vimeiseksi loraus vaniljauutetta. Siivilöi sekaan vielä 50g vehnäjauhoja ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Levitä muutama lusikallinen pakastemustikoita (tai jotain suosikkihilloasi) pohjan päälle ja kaada täyte vuokaan. Ripottele lisää mustikoita päälle. 

Kypsennä kakkua 160 aseisessa (kiertoilma) uunissa 45-60 min. Kun kakku on pinnalta reunoilta ruskistunut, mutta vielä keskeltä ihan hiukan höllyvää, niin ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä vuoassa. Laita jääkaappiin yön yli tai ainakin muutamaksi tunniksi. .

Tarjoilupäivänä levitä pinnalle vielä toinen purkillinen crème fraîchea ja tarjoile marjojen kera.

Kesäkeittiön helpotusta

Mikä olisi helpompaa kuin munakas ? Ei paljon mikään. Voittekin siis kuvitella riemuni, kun ensimmäistä kertaa tänä kesänä munakas uppoaa kaikkiin isompiin pöydän vieressä istujiin. Munakaskausi edessä (ja vähän takanakin) siis.
No ei vaiskaan, tähän myös kyllästyy nopeasti vaihtelevista täytteistä huolimatta, mutta ihanaa, kun on yksi helppo ja nopea lisää takataskussa tarpeeseen.

Chorizo-sipulimunakas 
(neljälle lounaaksi)

Pilko pala chorizoa ja laita kylmälle pannulle pienen oliiviöljytilkan kanssa. Laita pannu lämpiämään keskilämmölle ja silppua sipuli. Kun pannu on kuumana ja chorizosta irronnut ihanan mausteista öljyä, lisää sipulit ja kuullota niitä muutama minuutti.

Vatkaa 6 kananmunaa kevyesti, mausta suolalla ja pippurilla. Riivi pari kourallista herneitä ja silppua kourallinen persiljanlehtiä. Raasta kourallisen verran juustoa.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää joukkoon herneet ja kaada päälle kananmuna. Ranskalaisen munakkaan tyyliin voit vedellä reunoja  keskelle päin ja valuttaa massaa tilalle. Ripottele päälle juusto ja osa persiljasta ja laita uuniin grillivastuksen alle 4-8 minuutiksi (riippuen siitä, miten kypsä munakas on sinne laitettaessa).

Ripottele pinnalle loput persiljasta ja pilko lautasille. Seuraksi hyvää leipää ja salaattia. Muuta ei tarvita. Aikaa kului tuollainen runsas vartti.

Jamievyöryn oireilua

Telkkarissa jossain ohjelmassa tehtiin filotaikinasta herkullisen näköisiä kääröjä, taisi olla joku Jamie Oliverinn juttu. Laskin muuten ohjelmalistasta peräti 4 eri ohjelmaa saman päivän aikana Jamie Oliverilta... siis NELJÄ! Missä kaikki muut kokit ovat ? Onhan Jamie ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta rajansa kaikella.

No, joka tapauksessa, alkoi tehdä mieli rapea filotaikinaa ja makeaa karpalodippiä. Tässä meidän versiomme, kun ei telkkarista huomattu sen paremmin kirjata talteen.

Sinihomejuustotäytteiset filorullat ja karpalodippi

Sekoita keskenään tahnaksi pieni kourallinen (5-7kpl) kuorittuja saksanpähkinöitä (siis niitä puolikkaita), 150g sinihomejuustoa ja iso kourallinen persiljaa tai ruohosipulia. Mausteeksi voi laittaa sitruunankuorta, pippuria tai jotain muuta, mitä sattuu tekemään mieli.

Kääri sikariksi filotaikinalevyn sisälle eli taita levy puolikkaaksi ja aseta täytettä toiselle reunalle. Kääri rullaksi ja taita reunat. Levitä päälle vähän oliiviöljyä käsin ja ruskista joka puolelta pannulla keskilämmöllä. Minulla oli käytössä keraaminen pannu, joka nyt puolen vuoden käytön jälkeen on alkanut tarttumaan, joten jouduin laittamaan lopuksi vähäksi aikaa parisataa-asteiseen uuniin.

Dippi : Kiehauta pieni kourallinen kuivattuja karpaloita ja sherryä/portviiniä. Lisää jauhettua inkivääriä, timjamia, chilijauhetta ja hitunen kanelia sekä tilkka vettä, jos näyttää kuivalta. Kaada joukkoon vielä kunnon loraus granaattiomenamelassia. Pyöräytä tehosekoittimessa tahnaksi.

Rapea filo pähkinäisellä juustotäytteellä sopii tosi hyvin makeankirpeän karpalodipin kanssa. Lisäksi vielä kunnon salaatti, niin muuta ei aterialla välttämättä tarvitakaan.

Koululaisten lomabrunssi

Meidän koululaistemme kesäresepti nopeaan lomabrunssiin :

Lorauta pannulle oliiviöljyä ja laita keskilämmölle. Halkaise muutama tomaatti ja pistä puolikkaat pannulle. Ripottele päälle suolaa, chilijauhetta ja pihalta poimittua timjamia. 

Siivuta 3 grillimakkaraa ja pistä pannulle. Ruskista. 

Vatkaa kevyesti 3 kananmunaa. Lisää ripaus suolaa ja pippuria. Valuta pannulle makkaroiden päälle. Jätä hetkeksi kypsymään. 

Raasta päälle ohue kerros parmesaania, ripottele päälle vielä silputtua basilikaa. Pistä uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi. 

Syö ketsupin kera. 

Ei tullut crumblea - tuli...

Oli muutama nektariini ja banaani. Oli crumblenhimoinen isäntä.

Oli jauhoista tyhjä kaappi ja hyllyt ilman kaurahiutaleita. Oli laiska emäntä.

Ei tullut crumblea - tuli uunihedelmiä kermavaahdolla ja keksinmuruilla.

Kelpasivat nekin. 

(Hedelmiä kuten nektariineja ja banaaneja uunivuokaan. Sekoitetaan hillosokerin, sitruunamehutilkan ja vaniljasokerin kera. Annetaan hautua 100 asteessa pehmeiksi. Tarjoillaan kuumana kermavaahdon ja Domino-keksimurujen kanssa.) 

Perheklassikko taipuu

Jos meidän pojilta kysytään, niin aina on pastapäivä, varsinkin nakkipastan ollessa kyseessä. Äitiä välillä kyllästyttää, mutta onneksi peruskastike taipuu moneen ja ainakin toistaiseksi kaikki variaatiot ovat kelvanneet.

Peruskastikkeessa on Ketjap Manis-soijaa, ketsuppia ja kermaa maustettuna valkosipulilla (suolalla, pippurilla, chlillä - miten milloinkin). Tässä versiossa mukana oli myös kanaa, sipulia ja herneitä. Herneitä meillä syödäänkin kesällä litratolkulla. Minä voisin periaatteessa elää pelkästään niillä (ja jäätelöllä), mutta perhe äänestää yleensä ruokalistalle muutakin. Tänään siis vuorossa oli :

Kesäpäivän kana-hernepasta

Pastavesi pistettiin kiehumaan ja pasta keitettiin paketin ohjeen mukaan.

Pannulle laitettiin oliiviöljyä ja kahden ison sipulin verran sipulisiivuja kuullottumaan. Kanafileet pilkottiin palasiksi ja ruskistettiin kevyesti sipulin seurana. Sekaan kaadettiin iso loraus Ketjap Manisia ja ketsuppia. Lisättiin hiukan vettä ja annettiin kiehahtaa.

Joukkoon lisättiin hyvin sekoittaen kermaa en verran, että maku pyöristyy ja kulhollinen riivittyjä herneitä. Keitetty pasta sekoitettiin kastikkeeseen, annettiin kuumentua kunnolla ja tarjoiltiin nälkäisille lomalaisille.
Päälle vielä parmesaania ja hyvin maistui.

Kapinegalleria : Spiromaatti ja naurispasta

Tästä olen blogannut ennenkin Vihreä Pöytä -kirjan yhteydessä. Kyseinen resepti jäi niin tiukaan mieleeni, etten kertakaikkiaan päässyt ohitse kun kauppaan ilmestyivät tämän kevään uudet naurisniput...

Siispä spiromaatti (eli vihannessorvi) kaivettiin taas esiin ja pistettiin tohinaksi. Pitäisi käyttääkin sitä useammin, sillä naurisnippu muuttui houkuttelevan näköiseksi spagetiksi muutamassa minuutissa. Saman tempun voisi tehdä muillekin juureksille.

Sitten vaan kaadettiin naurisspagein päälle kiehuvaa vettä ja jätettiin jäähtymään. Lopuksi valutettiin ja kiepautettiin runsaassa voissa pannulla. Päälle vielä parmesaaniraastetta, suolaa ja pippuria sekä voissa rapeaksi paistettuja salvianlehtiä.

Helppoa, nopeaa ja herkullista.

No, myönnetään, ei mennyt läpi ihan suoraan lapsilla. Söivät jonkin verran, mutta sitten töksähti. Kuopus alkoi vaatimaan kovaan ääneen pastaa. Sinänsä hupaisaa, kun raakana olisi naurista syönyt useammankin spiromaatista jääneen "sienipalan".

Olen tässä käymässä läpi kaappeja. Tarkoituksena on pistää kiertoon muutama turhaksi todettu kapine. Tosin ainakin tämä spiromaatti taitaa palata kaappiin odottamaan seuraavia käyttökertoja, joita varmasti tulee viimeistään seuraavien uusien nauristen kohdalla.

Lukumaratontankkausta

Tänään on vuorossa kolmas kesälukumaraton. (Omaa suoritustani voi seurata täällä)
Jotta jaksaa lukea 24h (tai jotain sinnepäin - tämähän ei ole niin nokonuukaa tai sikavakavaa), pitää olla hyvät eväät. Mikä siis on oikeanlainen tankkaus tähän suoritukseen ?

1. Ei liian tuhtia - jos vatsa on liian täynnä, alkaa nukuttamaan. Silmät kiinni on paha lukea eikä äänikirjan aikanakaan parane liikaa laittaa silmiä kiinni, jotta pysyy tarinassa mukana. 
2. Ei tuhrivaa - sipsit ovat kirjojen kanssa pannassa. Ne suttaavat. Samoin jäätelön kanssa pitää olla tarkkana ja hedelmien... Varsinaisilla aterioilla ei tietysti luetakaan, sehän kuuluu niihin tapoihin, joita lapsille opetetaan.
3. Ei liikaa aikaavievää - eihän sitä nyt lukuaikaa parane syömiseen tuhlata. 

Mitä maratoonari tänään siis syö ? 

Herneitä - sesonki alkaa ja näillä voisi vaikka elää. Palkojen avaaminen on työlästä, mutta kokenut herneillä herkuttelija osaa tehdä sen katsomatta. Suuhunkin osuu sen pahemmin tähtäämättä.
Pussi on jo tyhjä ja maratonaikaa vielä puoleenyöhön. Pitänee hakea täydennystä.

Rahkaa - Sekoitettuna kermaan tai ilman, marjoilla, hedelmillä, vaniljalla. Nopeaa ja herkullista tankkausainetta.

Muuten onkin menty ja mennään normiaterioilla - isännän kokkaamilla. Lukumaraton onkin tavallaan joukkuelaji, ainakin huoltoporukan pitää olla skarppina, että äiti vapautuu maksimoimaan suoritustaan.

Illaksi pitää vielä hankkia jotain hyvää - niin kuin suklaata tai irtokarkkeja. Niillä jaksaa...