En minä kyllä ihan tätä odottanut

En minä kyllä ihan tätä odottanut. 

Aloittaessani tämänkertaiset ruokamenolaskelmat arvelin niiden ehkä olevan hivenen korkeammalla kuin viimeksi. Kahden ensimmäisen viikon jälkeen meinasin jo saada hepulin. 

Loppusumma aiheuttaa pientä ylimääräistä tuskanhikeä ja pakottaa pohtimaan. Miten ihmeessä tähän on päädytty? Ei näy halpuuttaminen tai yleinen kustannustason lasku näköjään meidän kukkarossamme.

Helmikuun ruokalasku oli hulppeat 1170€ ja rippuset päälle. 

Aikamoinen hyppäys edellisestä alle 900€:sta.

Syitä voi tietysti analysoida useampia, mutta loppupeleissä kyse on kurinalaisuudesta. Pitäisi vain tehdä itse enemmän, vältellä kaikki ulkonasyömiset ja yksinkertaisesti vain lisätä tahdonvoimaa houkutusten vastustamisen osalta.

Eli 

1. Helmikuussa syötiin jotain valmiina ostettua käytännössä jokaisena viikkona. Toki voi osaa käynneistä perustella blogilla (pitäähän sitä nyt voida kirjoittaa vaikka tästä tai tästä), mutta silti...

2. Kiire, kiire, kiire = vähemmän kotona itse tehtyä. Tämä näkyy erityisen nopeasti leivässä ja leivonnaisissa. Kotitekoinen vaan olisi niin paljon edullisempaa. Edellisen seurannan aikaan ehdin enemmän.

3. Houkutuksiin lankeaminen - siis niin kuin ihanaan oliiviöljyyn ja vaaleaan balsamicoon ja tummaan balsamicoon, jotka kerralla nostivat kauppalaskua yli satasella. Tosin näitä on jäljellä vielä pitkäksi aikaa, joten ehkä kyse ei ollutkaan kulusta vaan investoinnista...


Selittelyt sikseen. Tämä tarkoittaa kurinpalautusta (vaikka pari viimeistä viikkoa aika hyvin jo petrattiinkin). Seuraava seuranta sitten kun tilanne tuntuu tasaantuneen...

Innolla odottelen, mitä Suolaa ja hunajaa-blogissa on laskeskeltu ja mitä muut ovat aiheesta kertoneet...


Edit: 
Suolaa ja hunajaa - blogissa tehtiin tiliä näin

Kurinpalautus näkyvissä...

Jaa-a, aina välillä minusta tuntuu, että selviämme aika tarkalla markalla. Toisinaan taas tuntuu tuhlaavaiselta. Helmikuun ruokabudjettiseurannan tarkoituksena  oli tarkistaa, missä mennään, mutta näiden kahden viikon perusteella taitaa olla edessä kova kurinpalautus. Voi kauhistus sentään...

Ihan huomaamatta ovat ruokamenot kasvaneet eeppisiin mittoihin. Tiedän, pojatkin ovat kasvaneet ja syövät enemmän, mutta eivät sentään ihan näin paljon. Toki kyseessä saattaa olla sattuma ja tietyille viikoille osuneet lisämenot (niin kuin nyt ihana oliiviöljy ja valkoinen balsamico ekalla seurantaviikolla), mutta silti.

Kahden ensimmäisen viikon aikana olemme pistäneet rahaa ruokaan melkein yhtä paljon kuin edellisen seurannan aikaan koko kuukautena. Mistä ihmeestä moinen voi johtua?

Pikaisella vilkaisulla huomasin ainakin pari seikkaa.

(1) Ensinnäkin ostamme valmista ihan liikaa. Menossa on kiireinen kausi, jolloin houkutus (ja toisinaan välttämättömyys) ajaa mäkkärin jonoon. Kuten nyt vaikka perjantaina, kun melkein suoraan töistä kiidettiin pojan konserttiin. Sen loppuessa oli kaikilla kiljuva nälkä eikä kotona mitään valmiina. Matkan varrella vilkku päälle ja paperikassit mukaan. Tämä on ihan ok aina joskus, mutta että kahtena viikkona peräkkäin? Enkä edes muista sitä toista tekosyytä. Lisäksi on äiti poikennut pariin kertaan kaupungilla viipottaessaan lounaalle. Vaikka se ei maksaisi kuin kympin, on se kuitenkin enemmän kuin kotona tehty.

(2) Toinen syy on selvästi äidin hamstrausinto. Nettikauppaostokset ovat vähän riistäytyneet käsistä ja jo mukavan väljältä näyttäneet kaapit pullistelevat taas. Niinpä seuraavina viikkoina nyt sitten keskitytään taas tyhjentämään noita varkain täyttyneitä kaappeja.

Että sellaista. Nyt skarpataan. Vielä kaksi viikkoa seurantaa jäljellä. Saa nähdä onnistuuko pihistely ollenkaan tässä menovauhdissa...

Laskiaispullat euroissa - tarkka emäntä (tai isäntä) tekee itse alle neljäsosalla valmiiden hinnasta

Sisälle pelmahti Kirppu kavereineen.
"Äiti! Onko meillä lettuja? tai jotain muuta?"

No, ei ollut lettuja. Eikä tuolle susilaumalle olisi ehditty tekemäänkään, mutta tarjolle löytyikin jotain paljon parempaa... LASKIAISPULLIA!
Silmät kirkastuivat ja pojat menivät mukisematta pesemään kätensä ennen jonoon asettumista. Pullat katosivat alta aikayksikön.

Onneksi oli pullapussi pöydällä valmiina ja kermavaahtoa jääkaapissa.  Edellisenä iltana herkuteltiin omalla porukalla ja kun itse tekee, niin erästä riittää vähän pidemmälle. Valmiina ostettuja en ikinä olisi raaskinut samaa määrää.

Tarkkana nyt!

Katselin nimittäin tuossa kaupassa laskiaispullien hintoja. Jos meidän poppoolle ostaisi tarpeeksi yhdelle kerralle (eli isoille miehille kullekin 2 - kuopukselle ja minulle yhden) niin hintaa kertyisi 4*3,80-4,50€ eli 15-18€ (hinta vaihtelee kaupoittain)

Kun ostaa ainekset itse tehtäviin laskiaispulliin, näyttävät summat suurin piirtein seuraavilta. Ohjeeksi käytin yksinkertaisesti jauhopussin kyljestä löytyvää. :

Erikoisvehnäjauhot (4-5 erää) - 1,99€pkt (se kallein) eli 0,50€

• Maito (2 erää) - 0,89€ eli 0,45€
• luomumunat (10 erää) - 4,69€ eli 0,70€
• Sokeri tarjouksessa (5 erää) - 1€ eli 0,20€
• kardemumma (5 erää) - 2,29pss eli 0,50€ pyöristettynä
• kuivahiiva (5 erää) - 2,49€ eli 0,50€

Koko erän hinnaksi siis vajaat 3€

Pullia tästä tuli yli 20 kpl (huom. suhteellisen isoja) eli meidän ahmateille meni vajaa puolet.

1) Pyöristetään pullaerän kustannukseksi 1,5€

Meillä tykätään runsaasta kermasta. Flora Vispi-purkillinen menee kevyesti kerralla (niihin 8 pullaan)

2) Flora Vispi-purkin hinta 1,59€

Väliin vielä mantelimassaa  (2-4 erää paketista) eli 2,69€/4 rai sitten hlloa -
Hillo tosin oli mummin omenahilloa, joten sille en nyt suostu laskemaan hintaa. Oman pihan omenoista tehtyä.

3) mantelimassaa 70snt- 1€ 

Kaikkiaan erälle laskiaispullia (8-10kpl) voisi  siis hinnan laskea seuraavasti:
1,50€+1,59€+0,70€ => 3,80€ 


Kannattaa leipoa itse. Jokainen saa tarpeekseen haluamansa kaltaisia laskiaispullia hillolla, mantelilla tai ilman eikä kukkaro kevene edes yhden 2kpl paketin hinnalla!

Pullan perään malttoivat vähän istuakin... 

Pihistelyä helmikuussa eli paljonko rahaa oikeasti kuluu ruokaan?

Pelkkää purkkiruokaa?

Minun piti tehdä tämä jo tammikuussa, mutten saanut laiskuuttani aikaiseksi. Sen parempi, nyt pääsen hyvään seuraan laskemaan ruokalaskuja helmikuulta. Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna nimittäin haastoi bloggaajia yleisemminkin laskemaan ruokamenojaan. Hauska nähdä, miten käy. Meillä kokataan paljon yksinkertaisia ja helppoja reseptejä (joiden aineksetkaan eivät ole huisin kalliita) - ihan lapsiperheen kotiruokaa siis. Hauska verrata meidän menojamme todellisiin ruokahifistelijöihin.

Olen pari kertaa aiemminkin tehnyt vastaavia laskelmia ihan julkisestikin eli 2014 ja 2012. Viimeksi mietin, miten viikottaiset ruokamenot ovat voineet laskea, vaikka ruoka oli kallistunut. Nyt kun halpuuttamisesta on puhuttu paljon ja ilmeisen tosissaan, pitäisi laskun siis entisestään olla pienentynyt.

Sen verran täytyy mainita muutoksista jo etukäteen, että olemme taas molemmat vanhemmat palkkatöissä, lapsia on edelleen kolme, mutta kaksi vanhinta poikaa syövät miehen annoksia näin teini-ikää kolkutellessa (11v ja 13v) ja kuopuksellekin ruoka maistuu (4v). Näillä muuttujilla saattaa siis olla vaikutusta lopputulokseen.

Katsotaan miten käy

Tuossa alla vielä heti alkuunsa vuoden 2014 viikottaiset ruokamenot. Yhteensä kuukausi päättyi noin 860 euroon. Siinä siis alun vertailukohta.

Näin vuonna 2014

Edellisen kerran piirsin oikein käppyröitä vuonna 2014 eli vielä toisen blogin puolella. Sieltä löytyvät myös vuoden 2012 vastaavat pohdinnat.

Varastoijan tuskaa ja "purkit pois" -salaatti

Aina joskus sitä iskee pihi vaihde päälle ja yrittää pärjätä mahdollisimman vähillä ostoksilla. Minulla tuo tapahtuu viimeistään tammikuussa, kun joulun Visa-laskut ilmaantuvat ja vuoden vakuutusmaksuja lasketaan. Ruokaostoksille lähtöä alkaa melkein viivyttelemään.

Syötävä silti on ja mielellään jotain hyvältä maistuvaa. Onneksi meillä ei kaappi ole koskaan tyhjä. Vähintäänkin löytyy monenlaisia purkkeja, sillä minussa lienee jonkinlaista maailmanlopunodottajan vikaa. En vain voi olla ilman perusvarastoja ja täydennän niitä pakonomaisesti heti, kun laatikosta vilahtaa pohja. Onneksi olen viime vuosina saanut itseni opetettua käyttämään jotain loppuunkin, ennen uuden ostamista, niin kaapit eivät ole ihan niin täynnä, eikä hyvää tavaraa mene hukkaan.

Tänään siis kerättiin papu-, tonnikala- ja maissipurkit kasaan ja niistä rakennettiin lämmin salaatti. Vain rucolan kävin pyryn keskellä hakemassa naapurikaupasta. Tämä oli aika hyvää, mutta nyt pitää sitten seuraavaksi täydentää varastot uudelleen. Papupurkit nimittäin loppuivat.

Kaapintyhjennyssalaatti 

2 porkkanaa
2 sipulia
1 lehtisellerinvarsi
puolikas kasvisliemifondi
3prk valkoisia papuja
1prk maissia
1prk tonnikalaa

muutama kourallinen rucolaa

Dijon-sinappia (purkinpohja)
punaviinietikkaa kunnon loraus
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
kapriksia (3 rkl)

Pilko porkkana ja laita pieneen öljyyn pannun pohjalle kypsymään. Siivut sipuli ja selleri ja tiputa porkkanoiden kaveriksi. Sekoittele keskilämmöllä muutama minuutti.
Sekoita joukkoon puolikas kasvisliemifondikuutio ja kaada päälle hiukan kiehuvaa vettä. Anna hautua vähän aikaa.

Valuta papupurkit ja maissipurkki. Kaada pannuun ja sekoittele. Anna kuumentua.

Sekoita kastikkeen ainekset hyvin sinappipurkissa, jotta saat kaiken lopun sinapin käyttöön. KAstike saa olla suhteellisen tujua, joten laita öljyä vain pieninä lorauksina ja maistele välillä. Kaada kastike pieneen pannuun ja kuumenna. Sekoita papujen joukkoon.

Lopuksi sekoita tonnikala ja rucola salaattiin ja tarjoile heti.

Pihvinvenytystä - eli miten kahdesta riittää viidelle

Liha on kallista, ekologisesti arveluttavaa ja sen syöntiä pitäisi vähentää. Totta, silti ainakin minun tekee välillä mieli oikein kunnon pihviä. Kompromissina olemme vähentäneet radikaalisti kerralla syötävän lihan määrää. Esimerkiksi tässä ateriassa saisi vanhalla pihvimetodilla hyvinkin menemään neljä isoa marmorifilepihviä kahden aikuisen, kahden koululaisen ja yhden taniaisen kokoonpanolla, mutta  yhtä hyvää perusneuvoa noudattamalla selvitään kahdella pihvillä ja ruokaa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin.

Mikä se ihmeneuvo sitten on ? Oikeastaan niitä on kaksi.

1) Leikkaa pihvi palasiksi ennen tarjoilua        

2) Älä unohda maukkaita ja runsaita lisukkeita

Paloiksi leikattu pihvi näyttää runsaammalta, eikä yhtä syöjää kohden kulu ollenkaan samaa määrää kuin kokonaisia pihvejä tarjottaessa. Kukkaro kiittää ja omatunto vaimenee.

Tällä kertaa pöydässä tarjottiin siis kaksi marmorifilepihviä (suht kookkaita, myönnetään), jotka oli yksinkertaisesti paistettu pannulla öljyn ja voin sekoituksessa, suolattu ja pippuroitu ja sitten seisotettu vielä 10min pannussa kannen alla ennen siivuiksi leikkaamista. Vähän pääsivät ylikypsäksi, mutta olkaa te sitten tarkempia. Vielä olivat ihanan mehukkaita.

Seuraksi keitettiin riisiä ja sille itämaissävyinen kastike eli :

Leikattiin 2 punasipulia suikaleiksi, samoin kuin kaksi isoa porkkanaa. Siivutettiin kaksi yksikyntistä valkosipulia, puolikas keltainen paprika ja puolikas punainen paprika. Leikattiin vielä pari kourallista "petit pois mangetout" eli kokonaisina syötäviä herneenpalkoja ohuiksi siivuiksi ja paahdettiin pari kourallista cashew-pähkinöitä. 

Sitten laitettiin sipulit kuullottumaan öljyyn pannulle. Muutaman minuutin kuluttua lisättiin porkkanat ja sekoiteltiin taas muutama minuutti lisää. Sitten sekaan paiskattiin paprikat ja valkosipuli. Vähän näytti kuivalta, joten joukkoon lorautettiin vielä hiukan vettä ja odoteltiin taas muutama minuutti.

Sitten kaadettiin joukkoon kunnon loraukset osterikastiketta ja limemehua ja ripoteltiin pinnalle hiukan ruskeaa sokeria. Taas sekoiteltiin heti ennen kuin lisättiin vielä herneenpalot. Sekoiteltiin taas vähän lisää ja odoteltiin muutama minuutti. Maisteltiin ja lisättiin vähän osterikastiketta, mutta tehkää te sitten oman makunne mukaan.

Kun porkkanoissa on vielä hyvä purutuntuma ja vihreät vihreitä, ripoteltiin päälle cashew-pähkinät ja lihasiivut ja kannettiin komeus riisikattilan kera pöytään.