keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kurinpalautus näkyvissä...

Jaa-a, aina välillä minusta tuntuu, että selviämme aika tarkalla markalla. Toisinaan taas tuntuu tuhlaavaiselta. Helmikuun ruokabudjettiseurannan tarkoituksena  oli tarkistaa, missä mennään, mutta näiden kahden viikon perusteella taitaa olla edessä kova kurinpalautus. Voi kauhistus sentään...

Ihan huomaamatta ovat ruokamenot kasvaneet eeppisiin mittoihin. Tiedän, pojatkin ovat kasvaneet ja syövät enemmän, mutta eivät sentään ihan näin paljon. Toki kyseessä saattaa olla sattuma ja tietyille viikoille osuneet lisämenot (niin kuin nyt ihana oliiviöljy ja valkoinen balsamico ekalla seurantaviikolla), mutta silti.

Kahden ensimmäisen viikon aikana olemme pistäneet rahaa ruokaan melkein yhtä paljon kuin edellisen seurannan aikaan koko kuukautena. Mistä ihmeestä moinen voi johtua?

Pikaisella vilkaisulla huomasin ainakin pari seikkaa.

(1) Ensinnäkin ostamme valmista ihan liikaa. Menossa on kiireinen kausi, jolloin houkutus (ja toisinaan välttämättömyys) ajaa mäkkärin jonoon. Kuten nyt vaikka perjantaina, kun melkein suoraan töistä kiidettiin pojan konserttiin. Sen loppuessa oli kaikilla kiljuva nälkä eikä kotona mitään valmiina. Matkan varrella vilkku päälle ja paperikassit mukaan. Tämä on ihan ok aina joskus, mutta että kahtena viikkona peräkkäin? Enkä edes muista sitä toista tekosyytä. Lisäksi on äiti poikennut pariin kertaan kaupungilla viipottaessaan lounaalle. Vaikka se ei maksaisi kuin kympin, on se kuitenkin enemmän kuin kotona tehty.

(2) Toinen syy on selvästi äidin hamstrausinto. Nettikauppaostokset ovat vähän riistäytyneet käsistä ja jo mukavan väljältä näyttäneet kaapit pullistelevat taas. Niinpä seuraavina viikkoina nyt sitten keskitytään taas tyhjentämään noita varkain täyttyneitä kaappeja.

Että sellaista. Nyt skarpataan. Vielä kaksi viikkoa seurantaa jäljellä. Saa nähdä onnistuuko pihistely ollenkaan tässä menovauhdissa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun aina kommenteista!