Raakaruokaa ja hyvinvointia Karita Tykän ohjeilla

Myllärin tarjosi mukavan illan ja kevyitä herkkuja,
 sekä tietysti tietoa mielenkiintoisista kauratuotteista 

Myllärin ja Karita Tykän hyvinvointi-ilta viikolla oli leppoisa parituntinen. Pääsimme katselemaan Myllärin kauratuotteita ja sieltä löytyikin monia vähän uudempia tuttavuuksia kuten esim Vireä annospuurot, joilla päivän proteiinitarpeesta saa aimo osan. Lisäksi Karita kertoi ajatuksistaaan ja kokemuksistaan ruokavalion vaikutuksista omaan hyvinvointiinsa. Oli mukava kuunnella ihmistä, joka uskoo asiaansa, muttei saarnaa. Puheessa toistui moneen kertaan "tämä sopii minulle, mutta jokaisen tulee kuunnella omaa kehoaan".

Kuuntelu ja läsnäolo olivatkin tärkeänä teemana mukana. Kaikkihan me tiedämme, miten lehteä lukiessa ihan huomaamattaan tulee syötyä paljon enemmän kuin oikein aikoikaan, eikä silti ole kylläinen olo. Toisaalta makusteleminen ja ruokahetkeen keskittyminen tuovat mukanaan tyytyväisyyden, joka kantaa paremmin seuraavaan ruoka-aikaan. Tämän allekirjoitan täysin minäkin. Siksi meillä on aina pyritty rauhoittamaan ruokahetki. Iltaruokailu on myös usein se ainoa hetki päivästä, jolloin koko perhe on samaa aikaan koolla. Meillä joutuukin pyytämään erikoisluvan, jos aikoo olla poissa ruoka-aikaan...

Keskustelu velloi paljon myös sokerissa ja erityisesti karkeissa. Karita on saanut itsensä vierotettua irtokarkeista ja sokerilimsoista, mikä taitaa olla monen vanhemman unelma lapsensa kohdalla. Puhuimme siitä, miten tottumukset lähtevät kotoa ja esimerkin voimasta. Minun tosin täytyy tässä kohtaa sanoa, että ei meillä ole ollut karkkipäivää eikä limsoja kuin ehkä juhlissa vähän tai hampurilaisten seurana. (Kyllä, meillä syödään niitäkin aina välillä). Silti olen huomannut esiteiniyden tekevän tuhojaan tällä saralla. Pientä kapinahenkeä ole aistivinani siinä, kun keskimmäisen taskuista löytyy karkkipapereita kourakaupalla tai esikoisen huoneessa lojuu kokispullo. Ajattelin vain antaa mennä ja tarjota parempia vaivihkaa parempia vaihtoehtoja. Saa nähdä, meneekö vaiheena ohi.

Halusta syödä puhdasta ruokaa olimme kaikki liikuttavan yksimielisiä. Sitähän haluavat kaikki, oli kyse sitten lihasta tai kasvikunnan tuotteista. Totesimme myös maun olevan usein luomuversiossa parempi.

Juhlavia raakaherkkuja
Vaikka patukkapaloja mainittin myös koiranjauhelihakuutioidn näköisiksi.
Maku on sentään ihan eri...

Karita korosti koko illan sitä, että pitää kuunnella omaa kehoaan ja tarjota sille sen tarvitsemia ravintoaineita. Aivan selvästi hänellä myös oli hurjasti tietoa siitä, mitä mitkäkin vitamiinit ja kivennäisaineet tekevät ja mistä niitä saa. Mielessä kävi, että pitäisi jostain repiä itsellekin aika opetella lisää - se vaan ei tietysti aina ole niin yksinkertaista.

Jälleen kerran tuli myös huomattua, että pelkkä kehon kuunteleminen ei taitaisi ainakaan minulla riittää esim. raakaruokaan siirtymisessä - oli se sitten miten tahansa juuri minulle sopivaa ravintoa. Tekeminen nimittäin vaatii pohdintaa, keskittymistä ja ennakointia eli aikalailla uuden opettelua. Lisäksi pitäisi mieli ja kroppa saada tottumaan ja tyytymään uusiin makuihin ja se taas vaatisi todennäköisesti huomattavasti kovempaa mielenlujuutta  kuin mitä minulta äkkiseltään tuntuisi löytyvän.

Oma ainoa raakakakkukokeiluni meni komeasti pieleen. Siitä kakusta päätyi puolet roskikseen, eikä sellaista ole meidän perheessämme tapahtunut ikinä äidin omituisimpienkaan kakkukokeilujen kohdalla. Karitan valmistamat appelsiiniset raakakakut maistuivat toki huomattavasti omaa tekelettäni paremmalta, mutta silti... Minun aivoni eivät tuotakaan kakkua mitenkään osanneet tulkita kakuksi. Maistui hyvälle, mutta ei sellaiselle makealle herkulle, jota on kakusta oppinut odottamaan. Tiedän, kyse on tottumuksesta ja itsensä opettamisesta uusille tavoille, mutta... Toki jatkan vieläkin raakakakkureseptien testaamista. Ehkä niistä joku osuisi.

Illan lopuksi Karita näytti meille, miten helposti syntyvät marjaisat kaurapatukat. Niistä tykkäsin kovasti ja voisin hyvin kuvitella syöväni niitä välipalaksi tai aamulla teen kera. Saimme mukaamme anteliaan kokeilupaketin Myllärin kauratuotteita ja näitä olikin pakko testata. Onneksi kassissa oli mukana myös Karitan kirja Hyvää huomenta, sillä muuten olisi varmaan ainakin yksi patukan aineksista jäänyt hankkimatta. Nyt ohje löytyi kätevästi kirjasta.

Siispä tänään oli välipalaksi smoothieta ja marjaisia kaurapatukoita. Raati (eli kolme poikaa ja yksi mies) maistelivat innokkaina. Lopputulos? Isäntä tykkäsi, pojat vähän nyrpistelivät. Ehkä heidät kuitenkin saadaan vielä kärsivällisyydellä käännytettyä. Ei kai vielä ole liian myöhäistä?

Omat herkut muistuttkivat illan malliherkkuja ja makukin oli kohdillaan

Patukoiden resepti ja monia muita löytyy TÄÄLTÄ

Kiitokset Myllärin väelle kutsusta mukavaan iltaan ja kokeilupaketeista tuotteille. Suurkiitos myös Karitalle mielenkiintoisesta jutustelusta ja resepteistä. Lupaan jatkaa ruokakokeiluja ja kuunnella kehoni kommentteja niihin liittyen :-)