Ruhtinattaren juomaa ja mustikkarättänää

Hupheijaa, kun taas vierähti aikaa ilman blogipäivityksiä. Tällä kertaa minulla tosin on siihen hyvä syy. Olin viikolla työmatkalla Mikkelissä ja vielä viikonlopunkin perheen kanssa niillä nurkilla pyörimässä. Matkan aikana minulla oli mahdollisuus osallistua Mikkelin kiertoajeluun ja siihen liittyvään päivälliseen Kenkäveron vanhassa pappilassa.

Minä tiesin ennestään Mikkelistä aika vähän, mutta kiertoajelun aikana ainakin kaupungin sotaisa historia tuli selväksi. Nuijasota, Porrassalmen taistelu ja Mannerheim toistuivat oppaan puheissa toisiaan seuraten. Mikkelin seudulla on ilmeisesti ollut asutusta jo kivikaudelta lähtien ja sen asema valtakuntien rajaseuduilla on johtanut kahdenlaiseen kehitykseen. Ensinnäkin, seutu on täynnä kartanoita, joita Ruotsin kuningas aikoinaan upseereilleen lahjoitti rajaseudun läsnäoloaan vahvistaakseen. Tertin kartano, Anttolan kartano, Kyyhkylän kartano ja monet muut tuottavat nykyään majoitus- tai kuntoutuspalveluja tai lähiruokaherkkuja - tarinoilla höystettyinä tietenkin. Kyyhkylän kartanosta kuulemma löytyy modernista kehityksestä innostunut aavekin, joka on siirtynyt käyttämään hissiä portaiden sijasta.

Toiseksi, sotilaallinen läsnäolo tulee esille niin kaupungin arkkitehtuurissa entisöityine kasarmialueineen kuin vähän kaikissa historiaan viittaavissa nähtävyyksissä. Kaupungista löytyy Päämajamuseo sen muistoksi, että Mannerheim johti sieltä Suomen armeijan sotatoimia. Viestikeskus Lokki on edelleen paikoillaan kallioon hakattuna. Porrassalmen taistelun (1789 Kustaan sodassa) muistoksi järjestetään taistelunäytöksiä ja jopa Kenkäveron pappilaan liittyy karmiva muisto Nuijasodasta. Silloin huovit kylmäverisesti teurastivat pappilan pihalle rakennuksen suojista ulos antautuneet talonpojat.

Hienosti entistetty Kenkäveron pappilan rakennus on nykyään tunnelmallinen paikka viettää iltaa ja nauttia lähiruokaherkkuja. Mikkelin ympäristöstä löytyykin monia tuottajia, joiden tuotteista meille oli koottu herkullinen noutopöytä. Eikä pöytä olisi ollut mitään ilman ainakin yhtä historiallista tarinaa. Siitä vastasi alkumaljaksi nauttimamme hiilihapotettu marjaviini Ollinmäen Ruhtinatar.

Venäjältä vallankumouksen myötä Mikkeliin päätyneen ruhtinatar Demidovan tarina vastaa useampaakin historiallista romaania. Määrättömät rikkaudet ja tsaarinajan luksus vaihtuivat vähitellen ryysyihin ja lehmään pihamökissä, mutta arvonsa mukaisesti ruhtinatar kuitenkin kävi myös syömässä Mikkelin klubilla Mannerheimin kanssa. Itse asiassa ainoana klubille sisään sallittuna naisena tähän päivään saakka. Mekin pääsimme tutustumaan Mikkelin klubin ravintolasaliin, mutta vain klubin yksityistilojen ovelle saakka. Siihen tyssäsi. Se olikin mielenkiintoinen ilta - toisen tarinan arvoinen.

Kenkäveron noutopöydästä löytyi mahtavia herkkuja. Erityisesti mieleeni jäivät Heinäsen ruohosipulimuikut sekä Kenkäveron omassa leivintuvassa valmistetut leivät. Myös Roinilan tilan karitsa pitkään kypsytettynä oli ihanaa. 

Sydämeni vei kuitenkin lopullisesti savolainen mustikkarättänä. Kahvikupista hienostuneesti vaniljakastikkeen kera tarjottu mustikkaherkku jäi mieleen tämän reissun herkullisimpana makumuistona.