Jos vaikka... raakaruokaa

Karita Tykän kirja Hyvä huomenta- Raakaruokaa ihaniin hetkiin on ihanan raikkaan värinen. Vaaleat sävyt ja heleät kuvat korostavat kirjan sanomaa terveellisestä, hyvää tekevästä ja kuitenkin hyvältä maistuvasta raakaruoasta. Kirja on tekijänsä näköinen ja oloinen, sellainen rento ja pingottamaton, mutta kutenkin omalta osaltaan tinkimätön, niin kuin Myllärin hyvinvointi-illassakin huomasin.

Kirja on myös nimeään laajempi. Siinä ei pelkästään kerrota aamupalasta, vaikka toki siihen sopivia reseptejä onkin paljon. Alussa opetellaan vähän perusteita eri erilaiset pähkinämaidot ja -voit tulevat tutuiksi. Ihan ensimmäiseksi testasinkin kirjasta kookosvoin tekemistä. Se on metodiltaan ihan niin helppoa kuin kirjassa luvataan, mutta onnistuin silti hämmentymään. Kirjassa mainitun muutaman minuutin surraamisen sijasta tahnamaisen seoksen saamiseen meni minun pieneltä koneeltani lähemmäs 20min ja silti rakenne oli vielä vähän rakeinen eikä varsinaisesti voimainen. 

Vika voi olla koneessa tai kookoshiutaleissa tai tekijän ymmärryksessä. Mitä veikkaisitte? Saiko nimi voi minulla vain aikaiseksi vähän vääriä odotuksia tämän suhteen? 

Joka tapauksessa kookosvoini toimi vallan mainiosti proteiinipatukoissa, joita tein Karita Tykän ohjeen mukaisesti Myllärin Vireä kaurahiutaleista. Toinen satsi niitä tehdään heti, kun saan haettua kaupasta cashew-pähkinöitä.

Mutta takaisin kirjaan. 

Alkuohjeiden jälkeen päästään kokeilemaan jugurtin tekoa, kräkkereitä ja hilloja. Varsinkin viimeksi mainitut tuorehillot chia-marjojen avulla kuulostavat tosi helpolta ja kiinnostavalta. Smoothie-ohjeita kirjasta löytyy vino pino - tietysti. Sitten mietitään kasvispastan tekoa, salaatteja ja lopuksi vielä jälkkäriherkkuja. 

Minä päädyin kokeilemaan mukaillen tuorepuuroa (tai raakapuuroa, niin kuin vähän turhan raa'an ja aikaisen aamuherätyksen päälle päädyin sitä kutsumaan.) Resepti tosin ei ole kirjasta, eikä kai oikein seuraa maitotuotteita välttelevän kirjan ohjeiden mukaista filosofiaakaan. Hyvää se oli. En päätynyt seuraamaan ohjetta, sillä minulla ei ollut aineksia, eikä aikaa tehdä pähkinämaitoa.

Tässä taitaakin tiivistyä minun suhteeni raakaruokaan. Se kuulostaa kiinnostavalta ja uskon sen olevan ihan terveellistä, mutta sen tekeminen tuntuu vaivalloiselta. Vaivalloisuus ei niinkään johdu reseptien monimutkaisuudesta sillä ne ovat useimmiten aika yksinkertaisia, vaan enemmänkin ainesten epätavallisuudesta nykyiseen ruoanlaittooni nähden. Tuntuu hankalalta muistaa ostaa niitä ajoissa valmiiksi, ja pähkinämaitojen ja -tahnojen tekeminen tuntuu ylimääräiseltä vaiheelta. Tämä vaatisi vähän totuttelua ja ennakoinnin opettelua. 

En myöskään yleensä innostu kallistumaan minnekään suuntaan kokonaan, niin siis taitaa käydä tässäkin. Luulen raakaruokareseptien (paitsi ehkä niiden peruskakkujen, joihin en edelleenkään ole kovin ihastunut) ilmaantuvan meillä ruokapöytään säännöllisin väliajoin, kaikkien muiden trendien, ismien ja makumuistojen keskelle. Karita Tykän kirja toimii hyvänä muistinvirkistäjänä, kun raakaruokafiilis iskee. Pitänee hankkia sen seuraksi vielä joitain muitakin. 

Ja tässä sitten Ei-puristin tuorepuuro

Kaada pieneen lasipurkkiin 1/3 purkista kaurahiutaleita (Myllärin Vireä vadelma-mustikka-kaura annospussi) ja sekoita siihen 1 tl siitepölyjauhetta, pari kuivattua persikkaa pilkottuna ja pieni kourallinen saksanpähkinöitä rouhittuina. Sekoita ja kaada päälle maitoa 1cm yli kuivien aineiden reunan. Jätä yöksi jääkaappiin ja nauti aamulla. 

Ihan tuli lapsuus mieleen. Silloinkin syötiin kaurahiutaleita maidossa turvotettuina, siis me, jotka inhosimme keitettyä kaurapuuroa yli kaiken.