Trendikästä ja keskiaikaa - visiitillä Tallinnassa

UUTTA JA TRENDIKÄSTÄ 

Tallinnan ravintolakulttuurin kehityksestä on saanut lukea monella suunnalla ylistäviä toteamuksia ja arvioita. Matkan suuntautuessa tuohon suuntaan tällä viikolla, pääsin tekemään pikakurkistuksen. Sokos Hotel Estorian aamupala on sen verran runsas (ja vapaapäivänä myös rauhallinen), että mitään suurenpaa lounasta ei edes tee mieli, mutta sitten illalla...

Työpäivän päätteeksi päädyimme kollegojen suosituksesta vasta muutama viikko sitten avattuun The Farm -ravintolaan. "Hyvin tehtyä ruokaa, pienellä twistillä - mielenkiintoinen miljöö - ehkä alkuharjoituksesta hieman hidas palvelu." Siinä oli meille annettu speksi, joka houkutteli varaamaan pöydän.

Speksi myös piti paikkansa. Heti ulko-ovella vastassa olivat täytetyt eläimet. Kansansadunomainen ikkuna-asetelma lienee erikoisin tähän asti näkemäni ravintola-aula. Onneksi ravintolan sisällä ei tarvinnut kuolleita eläimiä ihailla seinällä, vaikka niitä siellä täällä olikin. The Farm -nimenä ei minulla oikein assosioidu metsästysmajatyyliin, mutta tunnelmassa oltiin kyllä lähenpänä jälkimmäistä. Kauniit harmaan sävyt toistuivat miljöössä, katossa roikkuivat kynttiläkruunut ja nauhalta soi musiikin sijaan linnunlaulua. Kyllä siellä viihtyi oikein hyvin.

Onneksi viihtyi, sillä palvelu oli varoituksen mukaisesti vähän hitaammanpuoleista. Me olimme aika aikaiseen paikalla ja saimme pääruokamme ihan kohtuunopeasti, mutta vähän myöhemmin tulleet leidit viereisessä pöydässä kyllä odottivat melkoisen tovin. Varoitettu tosin lienee heitäkin, jo takkeja jättäessä kerrottiin, että odotusaika ruoalle on sitten melkoisen pitkä "koska kaikki tehdään alusta asti paikan päällä..." Leideille tosin odotusaika oli tehty mukavammaksikin kuin meille. Me saimme alkunaposteltavaksi tarkoitetut leivät vasta pääruoan jo tultua pöytään.

Ruoka oli odotuksen väärtti. Meillä ei työpäivän päätteeksi ollut hurja nälkä, joten tyydyimme kahden ruokalajin herkutteluun. Kuhaa palsternakkapyreellä ja Hollandaise-kastikkeelle vei kielen mennessään. Ruusukaali, lehtikaali ja parsa kruunasivat muutenkin raikkaan annoksen. Pientä miinusta pitää antaa fileistä löytyneistä ruodoista, mutta niitähän tietysti pitää aina varoa kalaa syödessä.

Potin räjäytti kuitenkin jälkiruoka. Ruismallaskreemi marjoilla ja keksimuruilla oli erikoinen, mutta herkullinen yhdistelmä. Maltaan hieman hiivamainen maku taittui herkullisella makeudella ja marjojen ihanalla kirpeydellä. Jälkiruoka ravitsi niin mieltä kuin vatsaakin. Myös ruokaseuralaisen tyrnihyytelöllä kruunattu kermavanukas spelttikekseineen oli herkullinen.

Jos siis etsii trendikästä, vähän erilaista ravintolakokemusta Tallinnassa, on The Farm tutustumisen arvoinen paikka. Sitäpaitsi, se on huippuhyvällä ja helpolla paikalla matkailijan kannalta. Siitä vaan vanhankaupungin portista sisään ja toisesta kadunkulmasta lasi-seinien vierestä oikealle. Kannattaa varata pöytä etukäteen.



LASTEN KANSSA

Toisena iltana sain sitten perheen seurakseni. Kaksi aikuista ja kolme poikaa 3-12v. Mihin luulette meidän suunnanneen?

No, tietysti keskiaikatyyliseen ravintolaan, jossa oli illan aikana luvassa miekkataistelu! The Peppersack vastasi tarpeitamme täydellisesti. Olin jo etukäteen varannut meille pöydän, varoittanut lapsiasiakkaista ja pyytänyt rauhallisen kulman. Saimme juuri mitä pyysimme ja kuitenkin siitä ison salin vierestä, jolloin pääsimme muutamalla askeleella oikein aitiopaikalle seuraamaan, miten kaksi kosijaa taisteli neidon suosiosta. Pojat olivat ihan täpinössään.

Palvelu oli ystävällistä, vaikka ehkä pikkuisen hidasta tuollakin. Tarjoilijan huomion saaminen oli välillä vähän työn takana, mutta erityismaininta täytyy antaa viesteistä pöydän varaamisen yhteydessä. Saimme täysin personoidun vastauksen netin kautta tehtyyn varaukseen ja vielä vastauksen lapsitarkennukseen. Viestissä annettu lupaus myös pidettiin, kuten yllä kuvasin!

Ruoka oli tyyliltään mukavan keskiaikaista. Otimme alkuun kahden hengen kalalautasen ja samanlaisen lihaherkuilla. Kaikki oli hyvää, vaikkakin keskiaikaiseen tapaan vähän suolaista, mutta erityismaininnan ansaitsevat veripalttu, jota olisin syönyt loputtominn ja ihanan kirpakat silakkapihvit.

Tarjotinten jälkeen ei enää ollut kova nälkä, mutta olimme kuitenkin tilanneet myös pääruoat. Naudanlihakastike kirsikkakastikkeella oli herkullista, vaikkakin kastike aika tulisesti maustettua. Uuniperuna tasoitti tulisuutta ja pikkelöidyt vihannekset raikastivat mukavasti. Hyvää siis. Jälkiruoaksi lapset saivat jäätelöä. Äiti nautti crème bruléen mansikkakastikkeella - kuinkas muuten. Esikoinen ilmoitti syöneensä yhden elämänsä parhaista aterioista, eikä nälkäiseksi jäänyt kukaan.

Tänne kannattaa mennä perheen kanssa, jos lapset eivät vierasta voimakkaita makuja tai pelkää hämäriä saleja. Meillä oli ensi vaikeuksia saada vähän arka kuopus ovesta sisään, mutta tarjoilijan tuomat värityskuvat ja puuvärit auttoivat kummasti asiaa. Paavo Pesusieni näyttää olevan rauhoittavan tuttu hahmo keskiaikaisessa ympäristössäkin. Moderni keskiaika-tyyli piti loppuun asti. Miljöö, henkilökunnan asut, ohjelma, ruoan tyyli ja jopa kauniit keraamiset astiat olivat linjassa teeman kanssa.