1) Muutakin kuin pastaa ja perunaa
2) Uusia tuttavuuksia
3) Jotain ekologisuudesta ja eläintensuojelusta
eli Ruokalistamuutoksia I
Taisin luvata kertoa vähän tarkemminkin, mitä tarkoittavat nuo mainitsemani kolme muutosaluetta ruokatavoissamme. Tässä niistä ensimmäinen.
Muutakin kuin pastaa ja perunaa
Ensin tuli kuskus (vehnää), sitten kaikenlaiset pavut ja kikherneet, sitten innostuttiin ryyneistä ja erityisesti speltistä ja kvinoasta. Olin lapsesta saakka oppinut, että lautasella pitäisi olla salaattia, perunaa/pastaa ja sitten jokin liha. Poisoppiminen vei aikansa, mutta oli vapauttavaa. Vaihtoehtoja onkin loputtomiin, eikä silti tarvitse nähdä nälkää.
Tämän muutoksen lopputuloksena on pöydässämme syöty viime vuosina esim. seuraavia ruokalistalla vakipaikan valloittaneita herkkuja :
Salaatit, joilla nälkä lähtee
Johtuu varmaan ihan omasta päästä, mutta pelkistä kasviksista kootun salaatin jälkeen tuntuu nälkä tulevan takaisin tosi nopeasti entistä kovempana. Joukkoon voi toki lisätä juustoja ja lihaa, mutta siinä usein menettää sitten nopeasti sen salaatilla haetun keveyden. Olen huomannut erilaisten ryynien auttavan. Perinteisten pasta- ja riisisalaattien rinnalle tuli ensin kuskus ja nyt viime aikoina sitten spelttiryynit ja kvinoa. Kylmällä kelilläkin saa lämpöä vatsaan, kun laittaa salaattipohjaksi jotain lämmintä.
Nyt viimeksi syötiin kvinoa-salaattia, joka varmasti palaa pöytään useamminkin.
Toki kuskus on pitänyt pintansa pöydässä, vaikka uusiakin herkkuja löytyy. Edelleen olen heikkona tabbouleh- tyyliseen salaattiin ja tämä kana-kesäkurpitsa-herkku on lastenkin toivelistalla usein.
Papuja on niin kovin monenlaisia, että salaateissakin on valinnanvaraa loputtomiin. Kikherneitä toki käytetään, mutta erityisen suosituksi ovat meillä osoittaneet valkoiset pavut. Niihin kun laittaa vähän kirpakan kastikkeen, niin lopputulos käy salaatista tai lisukkeesta nirsommallekin.
Tässä pavut ovat salaatintapaisesti, mutta yhdistettynä vähän muuhunkin. Lopputulos vei kielen mennessään, eikä oikeasti edes tarvitse mitään lihaa seurakseen.
Sitten tuli Spelttitto
Speltti on meillä ollut leivonnassa ahkerassa käytössä jo useamman vuoden ajan. Siitä kun saa sellaisen ihanan vähän pähkinäisen maun leipiin. Samoin risottoa meillä on syöty eri versioina iät ja ajat.
Ohrattoa kokeiltiin muutaman kerran, mutta sen maku ei mennyt lapsilla läpi, vaikka vanhemmat kovasti tykkäsivätkin. Onhan se vähän sellainen suljettu ja toisten mielestä turhankin viljainen, peräti tympeähkö. Minä tykkään, mutta kun ruokapöydässämme istuu aika monta muutakin.
Sitten tuli spelttitto ja tuli jäädäkseen... Tajusin jossain vaiheessa, että on olemassa eri kokoisia spelttiryynejä, joita vaihtelemalla saa miedon makuiset, mutta mukavan täyteläiset lisukkeet vaikka mihin. Alla muutama esimerkki...
Useimmissa näissä resepteissä on mukana myös lihaa tai kalaa eli puhtaasti kasviksilla ei mennä. Olen kuitenkin huomannut, että herkullisen lisukkeen seuraksi noita tarvitaan huomattavasti vähemmän kuin ennen eikä silti edes kasvavilla pojilla ole "vajaaksi jäänyttä" oloa ateriasta. Ryynit ja pavut ovat myös huomattavasti lihaa halvempaa lautasentäytettä. Lompakkokin tykkää.
Unohdimmeko jotain ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!