Reseptien aarteet ja oman äidin lusikkaleivät

Verna Kaunisto : Reseptien aarteet 
Luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta 

"Lapsena mikään ei ollut niin suurta herkkua kuin lusikkaleivät, varsinkin äidin tekeminä. Niitä kävin salaa varastamassa kaapista ja kinusin joka aterian päätteeksi jälkkäriksi tai iltapäivän välipalaksi. Kyläillessä äiti aina varoitti ottamaan vain yhden joka lajia ja valvoi tarkasti ohjeen toteutumista. Kahvihetkien päätteeksi kummitätäni nappasi joka kerta pöydältä lusikkaleipälautasen ja tyhjensi sen asetilleni äidin selän takana. Luulenpa äidin kulmien rypistyksen takana kareilleen lempeän hymyn hänen katsellessaan sokeristen herkkujen nopeaa katoamista..."

Ylläolevan kirjoitin yli vuosi sitten muistellessani ruokaan liittyviä mukavia hetkiä. Jokin aika sitten palasin taas ruokamuistojen pariin selatessani Gummerukselta saamaani Reseptien aarteet kirjaa. Siihen Verna Kaunisto on kerännyt omia ruokamuistojaan, sukunsa perintöreseptejä sekä omia hyviksi havaittuja ja moneen kertaan testattuja ohjeitaan.

Jokaisella meistä on omat ruokamuistomme, jotka luovat jatkumoa sukupolvien välille. Lusikkaleivät vievät minut välittömästi lapsuuden juhlahetkiin. Kääretortun teen kuten äitini ja mammani sen ovat aina tehneet. Kirjan kanssa tunnelmoidessa löysin jo unohtuneen reseptin mamman salaatinkastikkeeseen, siihen kermaisen etikkaiseen, jossa on mukana kananmunaa... Kirja tarjoaakin nostalgisen lukukokemuksen, joka varmasti suo suomalaiselle lukijalle "tuollaista meilläkin syötiin"-elämyksiä. On myös mielenkiintoista lukea, millainen sukutarina reseptien myötä avautuu. Verna Kaunisto kirjoittaa tavoitteenaan olleen myös kirjata lapsilleen muistiin suvun historiaa ja näin hän on myös tehnyt.

Lukemisen lisäksi kirjaa voi tietysti kokata. Siitä löytyy useampia kokeilemisen arvoisia reseptejä. Kirja myös inspiroi. Reseptien aarteet rohkaisi minua pyytämään äidiltäni lusikkaleipien reseptin, jota - uskokaa tai älkää - en kaikkina näinä vuosina ole vielä uskaltautunut kokeilemaan. Syystäkin - ainakin ensimmäinen erä meni lievästi sanottuna pieleen. Olisi pitänyt soittaa äidille. Kaikkea kun ei aina resepteissä lue, vaan osa kikoista tehdään automaattisesti kokemuksen pohjalta. Niin tietysti oli tässäkin reseptissä. Taikinan pitää antaa seistä ja jäähtyä kunnolla jauhojen lisäämisen jälkeen, kertoi äiti puhelimessa. Kuvat ovatkin toisesta erästä... (ne epäonnistuneet löytyvät täältä).

Verna Kauniston kirjassa lusikkaleipiin ei laitettu leivinjauhetta, mutta lorautettiin taikinaan pikkuisen rommia. Alla on kuitenkin äitini vihosta kopioitu resepti, johon olen lisännyt omat huomautukseni. Näin ne reseptit elävät ja kehittyvät, sukupolvesta toiseen.

Lusikkaleivät

n.30 kpl

200g margariinia (laitoin voita)

125g (1,5dl) sokeria

vanilliinisokeria (laitoin vaniljaa myllystä!)

1tl leivinjahetta

250g (4dl) vehnäjauhoja

Aineet mitataan.

Margariini  ruskistetaan taikinanvalmistuskulhossa (tai sulatetaan kattilassa...).

Kuumaan margariiniin lisätään sokeri sekä vanilliini ja seosta hämmennetään siksi, kunnes se on jäähtynyt.(Uskokaa - kannattaa odottaa hetki)  

Jauho-leivinjauheseos seulotaan edellisten joukkoon.

(Oma lisäys : Sekoita taikinaksi ja pistä vielä jääkaappiin 30-60 minuutiksi. Taikina kovettuu helpommin muotoiltavaksi eikä leviä uunissa) 

Taikinaa painellaan soikeanmuotoiseen teelusikkaan, josta leipä sujutetaan pellille.

Leivät paistetaan n.150 lämmössä. Jäähtyneinä leivät pannaan kaksittain, marmeladia väliin. 

Nämä minun lusikkaleipäni ovat lajinsa mammutteja sillä käytin ruokalusikkaa teelusikan sijasta. Pitää löytää jostain sellainen vanhanaikainen syvempi lusikka ihan näitä varten...

#satasyytäonneen - haaste jatkuu myös. Sukupolvien yli vievät reseptisillat kuuluvat ehdottomasti joukkoon - numerolla 26. 

Reseptien aarteet luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta, Lusikkaleipien resepti oman äidin arkistoista

Mokkapalat Kinuskikissan tapaan ja aristokraattisen leivonta-asenteen ihailua

Sini Visa : Kinuskikissan helpot suosikit
Elina Jyväs : Baking Instinct 
Kokattavaksi Tammelta

Tämä kevät on täynnä ihania uusia (kotimaisia!) keittokirjoja. Sopat! on inspiroinut jo pariinkin otteeseen, Jenni Häyrisen Katuruoka-kirjan pannupizza teki encorensa lasten pyynnöstä ja Reseptien aarteet palautti mieleen oman lapsuuden herkkuja. Nyt viimeksi sain Tammelta luettavaksi (ja kokattavaksi) kaksi ihan mahtavaa leivontakirjaa. Jo niiden vaaleanpunaiset selät saivat hyvälle tuulelle ja piristivät keittokirjahyllyä.

Baking Instinct on koru kirjaksi. Samannimisen blogin tyyliin aatelisneito Eleanora von Smöör seikkailee sokerin ihanassa maailmassa. Reseptit jakautuvat makeisiin, makeampiin ja makeimpiin.
Tämä kirja on taas niitä, jonka voi jättää kahvipöydälle ihan vain selattavaksi. Usean ammattikuvaajan yhteistyönä syntyvät kuvat ovat juuri niin dekadentteja kuin sokerinhimoiselle aristokraatille sopiikin. Helmet, timantit, täytetyt linnut ja muu rekvisiitta tukevat hyvin päähenkilön hieman hupsuakin jutustelua seikkailuista ja sukulegendoista.

Näyttää myös siltä, että kirja ei ole pelkästään kaunis, vaan sisältää myös hyviä reseptejä. Vielä en ehtinyt testaamaaan, joten niiden toimivuudesta en osaa sanoa mitään. Näyttivät mielenkiintoisilta. Pitää vain odottaa sopivasti rauhallisempaa hetkeä, jotta pääsee Elanoramaiseen mielentilaan niin leipomisen kuin leivonnaisten nauttimisen osalta.

Sini Visa puolestaan on kaikkien tuntema Kinuskikissa. Kinuskikissan helpot suosikit lunastaa nimensä lupauksen. Kirja on täynnä herkullisen oloisia perusreseptejä, usein pienellä jujulla muokattuina. Kaikki Kinuskikissan reseptejä käyttäneet tietävät, että ne yleisesti ottaen toimivat. Suosioon on syynsä.

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi reseptiksi kirjasta minulla valikoituivat mokkapalat sillä en ole sellaisia tehnyt KOSKAAN aikaisemmin. Uskomatonta, mutta totta. Kyseessä on varmaan Suomen suosituin leivonnainen, jonka reseptiversioita on pilvin pimein, jolla on oma erityinen paikkansa koulumyyjäisissä ja josta pitävät kaikki. Silti, jotenkin olen onnistunut sen välttämään - tähän saakka. Tämän reseptikokeilun myötä taitaa meillä olla mokkapaloja tästä lähtien tasaisin väliajoin. Olivat ne sen verran herkullisia (ja helppoja tehdä!)

Kinuskikissan mokkapalat 

pellillinen - olen huomannut muissakin resepteissä, meidän peltimme olevan jotenkin isoja. Näistä tuli minun makuuni hiukan ohuita, eikä kuorrutuskaan riittänyt peittämään koko pohjaa. Seuraavalla kerralla joko tuplaan reseptin tai teen pienempään vuokaan...

pohja :
4dl vehnäjauhoja
4rkl kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
200g voita
1,5dl sokeria
3 munaa
1,5dl maitoa

Kuorrute :
100g voita
6dl tomusokeria - ensi kerralla sekoitan suoraan ison ruokalusikallisen espressopikakahvijauhetta kuorrutteeseen. Minusta kun tuo kahvin maku saisi kuorrutteessa olla vielä vahvempi. Lapset tosin voivat olla toista mieltä.
3/4 dl kahvia
1/2dl kaakaojauhetta

Pinnalle haluamiasi koristeita - minä pistin Valrhonan suklaakuulia ja sokerikukkia + nonparelleja. Liekö runsas koristelu ollut sitten Eleanora von Smöörin alitajuista vaikutusta?

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä pohjan kuivat aineet keskenään ja sekoita voiseokseen maidon kanssa vuorotellen.

Levitä taikina pellille tai uunivuokaan leivinpaperin päälle noin 1cm paksuiseksi levyksi. Paista 200 asteessa noin 10-13min.

Wappusilliksen sardiinikakkuset

Piknikille on kiva viedä sormisyötäviä. Cake-tyyliset herkut on helppo tehdä ja kuljettaa ja vielä helpompi syödä. Niille voi myös keksiä mukavia tarjoilutapoja - kakkusiivuina, kalapaloina, muruina snapsilasin pohjalla majoneesin alla, koristeltuina tapasleipinä... mitä vain mieleen juolahtaa.

Wappusilliksen sardiinikakku 

2 sardiinipurkkia (öljy ja sitruunakastike)
100g raastettua emmentalia
pari kourallista vihreitä oliiveja silputtuna
3 kananmunaa
2,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta + vajaa 1tl ruokasoodaa
runsas desilitra maitoa
3rkl silputtua ruohosipulia
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Valuta sardiineista öljy kuppiin. Silppua oliivit ja sardiinit, raasta juusto

Sekoita kulhossa kananmunat, jauhot, leivinjauhe ja sooda.  Sekoita joukkoon vähitellen sardiinien öljy ja maito.
Sekoita joukkoon juusto. Lisää suola ja pippuri.
Lisää sardiinit, oliivit ja ruohosipuli ja sekoita taikina hyvin.

Kaada taikina suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan (26cm) - ei tarvitse voidella.
Kypsennä uunissa 45min. Anna jäähtyä ja kaada pois vuoasta.

Tarjoile haluamallasi tavalla.

Vuohenjuusto-tomaattikanafilepihvit perunoiden ja kasvispannun kera

 Eilen illalla ja tänään päivällä syötiin vähän laihempaa kasviskeittoa. Hyvää, mutta suhteellisen kevyttä ruokaa. Illalla teki siis mieli jotain vähän tuhdinpaa. Vaikka ei tämäkään nyr varsinaisesti mitään mättöruokaa ole. Mieltä hykerryttävän herkullista kuitenkin.

Kanan rintafileleikkeet ovat mukavan ohuita täytettäviksi. Kaksi vaan päällekkäin ja väliin kunkin toivomia herkkuja. Eikä lihaa tarvitse edes olla hurjaa määrää. Yksi paketti = neljä ohutta fileleikettä riitti ruokkimaan meillä koko perheen, kun lisukkeena oli perunoita ja kasvispannua. Kukaan ei valittanut saaneensa liian vähän.

Tämä ei myöskään vaadi kovin pitkää aikaa, vaikkei toki ihan pikaruokaa olekaan. Aloitin ruoanlaiton siinä viiden maissa ja kuudelta istuttiin pöytään... Välissä ehdin tekemään toki vähän muutakin.


Savupaprikaperunat 

Leikkaa perunat (6 isoa) kuutioiksi. Lorauta joukkoon kunnolla oliiviöljyä, teelusikallinen savupaprikajauhetta (sweet), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin ja levitä uunivuokaan.

Kypsennä 200 asteessa 20-30min.


Vuohenjuustoiset kanafileet

Ota ohuet kanaleikkeet (1pkt = 4kpl) ja nuiji ne vielä ohuemmiksi. Suolaa ja pippuroi.
Silppua kourallinen kuivattuja tomaatteja ja timjamia. Lisää hieman suolaa ja pippuria. Sekoita miltei tahnamaiseksi ja levitä puolelle kanaleikkeistä. Leikkaa vuohenjuustotangosta ohuita siivuja ja levitä tomaattitahnan päälle. Asettele toinen puoli kanaleikkeistä ja paina yhteen.

Kuumenna oliiviöljyä ja pieni pala voita pannulla keskilämmöllä. Ruskista kana leikkeet pari minuuttia molemmin puolen. Laita kansi päälle, alenna lämpöä ja kypsennä vielä vajaat 10min.


Valkosipuli-sitruunakesäkurpitsa

Leikkaa pari pientä sipulia siivuiksi. Leikkaa 1 keskikokoinen kesäkurpitsa pieniksi paloiksi. Silppua kaksi valkosipulinkynttä. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää sipulit. Ripottele hiukan suolaa päälle ja kuullota. Lisää kesäkurpitsa ja valkosipuli ja kypsennä pannulla välillä sekoittaen. Ripottele joukkoon chilijauhetta (D'Espelette) ja kirsikkatomaatteja. Raasta yhden sitruunan kuori ja sekoita pannulle muiden kasvisten joukkoon. Hauduta vielä muutama minuutti.

Kesäkurpitsassa kuuluu olla vielä purutuntumaa, eikä tomaattejakaan pidä päästää muusiksi...

Kun tekee ylläolevassa järjestyksessä, kaikki valmistuvat suurin piirtein samaan aikaan.

Mimosamunat

Tämä on perinteinen ranskalainen alkupala, josta on olemassa loputon määrä variaatioita. Nimensä ruoka on saanut ilmeisestä syystä. Päälle ripotellut keltuaismuruset saavat herkun muistuttamaan keväällä kukkivan mimosapensaan kukintoja.

Yksinkertaista herkkua pääsiäispöytään.

Oeufs Mimosa

Keitä kananmunat koviksi (15-18min). Jäähdytä.

Kuori kananmunat ja leikkaa ne kahtia. Irrota keltuaiset ja murskaa ne haarukalla. Sekoita keltuaisten kanssa majoneesia (itse tehdyllä saa tietysti vahvemman maun). Voit jättää osan keltuaisista koristeeksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Piment d'Espelette maistuu myös hyvältä tai savustettu paprikajauhe.

Täytä kananmunien kolot majoneesiseoksella ja ripottele päälle loput keltuaisista. Nosta puolikkaat "pesiin", tässä tapauksessa sinimailasen ja apilan iduista tehtyihin. Ripottele päälle vielä lisää chilijauhetta,jos haluat. Tarjoile heti.

Joskus laitamme seuraksi avokadosiivuja tai voissa paistettuja katkarapuja (siis pelkkää voita, ei mausteita tai mitään muuta)...

Wappumasariinit

Wappumasariineja - vaikka nämä eivät kyllä säilyneet vappuun saakka...

Tai no, ihan vaan masariinit hillolla, mutta kun tuo vappu kerran nyt on tulossa...

Tähän sain inspiraation Baking Instinct -kirjasta, vaikka olenhan minä toki joskus aikaisemminkin masariineja tehnyt. Jotenkin vain tuo hillon ja frangipaanin yhdistelmä vaaleanpunaisella kuorrutteella puhutteli nimenomaan vappuherkkuja miettiessä.

Karibialaista omenahilloa tai vadelma-mustaherukkahilloa - kukin valitkoon suosikkinsa. Kuorrute minun piti maustaa hattaramakusiirapilla, mutta sitten huomasin sen vanhenneen jo vuonna 2012. Siis mitä ? Vastahan minä sen hankin. Ei auta, meni viemäristä alas ja vaihdettiin mustherukkamehuun. Seuraavien Ranskantuliaisten kanssa pitää sitten olla vähän tarkempana ja vahtia ajan kulumista (niin kuin siihen nyt tässä tohinassa jotenkin kykenisi).

Wappumasariinit

pohja :
4dl erikoisvehnäjauhoja
ripaus suolaa
200g kylmää voita
1,5dl tomusokeria
1tl kardemummaa
1 kananmuna

Hiero kuivat aineet ja voi muruiksi. Sekoita joukkoon kananmuna nopeasti ja kääri taikina kelmuun ja pistä jääkaappiin kovettumaan, vaikka seuraavaan päivään.

Voitele metalliset masariinivuoat.

Kauli taikina ohueksi (n.3mm levyksi) ja nosta vuokien päälle. Paina kaulimella taikina siististi vuokien kokoisiksi levyiksi ja paina vuokiin.

täyte : (frangipaania on vain puolet alkuperäiseen reseptiin nähden, mutta teinkin niin pieniä masariineja, että määrällisesti sitä tarvittiin aika vähän per leivos - voit tuplata annoksen, jos teet isompia)
hilloa
75g pehmeää voita
1 pötkö eli 150g mantelimassaa
2 kananmunaa
kunnon loraus Marsalaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Laita 1tl hilloa jokaisen masariinin pohjalle.
Vatkaa voi ja mantelimassa tasaiseksi massaksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja lopuksi Marsala.
Lusikoi täytettä leivosten pinnalle. Älä täytä vuokaa kokonaan.

Paista uunin keskitasolla 15-20min. Anna jäähtyä ja irrota varovasti vuoistaan.

kuorrutus :
3-4 dl tomusokeria
3-4rkl hattarajuomasiirappia tai viinimarjamehua tai sitruunamehua - tekijä makunsa mukaan.

Sekoita kuorrute notkeaksi ja lusikoi leivosten päälle. Anna kovettua ennen tarjoilua.

Raparperipossu

 

Tuossa jo hehkutinkin, että kokeilin Pekka Terävän kirjasta raparperipossun ohjetta, mutta vähän viisastelin ja tein sen omalla tavallani. Osaksi siksi, ettei kaupasta löytynyt aineksia ja osaksi siksi, etten suoraan ollut varma ymmärsinkö ohjeen ainekset oikein. Taisin luvata kirjata tänne ohjeen, niin kuin minä sen tein, jotta voitte rauhassa repostella ymmärryskykyäni.

Tässä siis ohje bloggarin tapaan. Huippukokin tapaan se löytyy Puhtaiden makujen keittiö -kirjasta.

Vaikka olen käyttänyt raparperia monessa paikassa muutenkin esim. jätskissä,  niin Andalusian auringossa -blogin kesän ruokahaasteeseen osallistun nyt tällä reseptillä. Eihän se varsinaisesti omani ole, mutta itse tein kuvan annoksen :-)

Tässä siis...

Raparperipossua ja kampasimpukoita

800g possun kassleria
suolaa ja pippuria

salaatinlehtiä

Mausta lihan suolalla ja pippurilla ja kypsennä kannen alla 120-asteisessa uunissa noin 8h.

1 iso raparperi
n. 2-3 rkl granaattiomena-melassia (sellaista siirappia, jota löytyy Lähi-Itä-tyylisistä etnokaupoista)
n. 2-3 rkl valkoviinietikkaa
m. 2-3 rkl rypsiöljyä
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria

Kuori raparperi ja ota siitä muutama ohut suikale. Leikkaa loput varresta palasiksi ja laita tehosekoittimeen. Lisää muut ainekset ja anna surrata kastikkeeksi. Anna makujen tasaantua (maistele) ja siivilöi.

Leikkaa kypsä kassler siivuiksi ja paahda niiden pinta öljyssä pannulla rapeaksi

Paista kampasimpukat öljyssä pannussa pinnalta rapeiksi (n. 2min per puoli).

Sekoita salaatinlehtiä hiukan siivilöidyn kastikkeen kanssa. Kokoa annokset lautaselle ja lusikoi kastiketta vielä päälle. Meillä kastikepurkki oli vielä pöydässäkin eikä pisaraakaan jäänyt aterian lopussa jäljelle. Oli se sen verran hyvää possun kanssa.

Aprikoosilammasta

Tämä on taas näitä "kerran vuodessa" - vakkareita. Yleensä se ilmestyy lautaselle keväällä, pääsiäisen tienoilla. Tänä vuonna pääsiäinen on niin myöhään, että otettiin pieni varaslähtö.

Aprikoosilammasta

3 karitsan paahtopaistia pilkottuina 
marinadi : 2 valkosipulin kynttä, suolaa & pippuria, sitruunamehua tai granaattiomena melassia, öljyä, raastettua inkivääriä

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 kourallista kuivattuja aprikooseja silputtuina
1-2 rkl öljyä
2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1tl raastettua inkivääriä
ripaus kanelia ja kardemummaa
1,5dl jugurttia 

Pinnalle :
paahdettuja manteleita pilkottuina
tuoretta minttua tai timjamia hienonnettuna

Lisäksi Basmati -riisiä

Laita lihasuikaleet marinadiin pari tuntia ennen kuin ryhdyt kypsentämään. 

Leikkaa sipuli viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja leikkaa aprikoosit suikaleiksi. Paahda mantelilastut kevyesti kuumassa pannussa.
Ruskista lihasuikaleet. Siirrä lautaselle. Kiehauta öljyssä sipulit. Lisää joukkoon aprikoosit ja lihasuikaleet.
Kaada joukkoon vesi. Mausta suolalla, inkiväärillä sekä ripauksella kanelia ja kardemummaa. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla 10-15 min. 
Sekoita kastikkeeseen jogurtti. Hauduta edelleen muutama minutti. Ripottele kastikkeen pinnalle hienonnettua minttua ja paahdettua mantelia. 

Papusoppaa melkein kuin Masterchef

Tai ei oikeastaan niin kuin MasterChef vaan niin kuin Matt Preston, Australian MasterChef-kilpailun armoitettu ruokakriitikkotuomari. Tulin tuossa seuranneeksi televisiosta kautta 2012, jolloin hän esitteli omia helppoja bravuureitaan. Kokiskanan ja banaanijäätelön (siis surrataan pakastettua banaania sellaisenaan jäätelöksi - neroutta!) lisäksi mieleeni jäi ehdottoman kokeiltava resepti eli papusoppa.

Ohjelmassa kandidaatteja kehotettiin maistamaan kaunista sileää keittoa ja tunnistamaan sen ainesosat. "Tomaattia, papuja, appelsiinia...." - tuli vastauksena. Kaikki ihan oikein, mutta leuat loksahtivat siinä vaiheessa, kun ainekset kannettiin pöytään käytettäväksi. Nimittäin papu ja tomaatti tulivat... Heinz Baked Beans with Tomato Sauce- purkista!

Minä itse olen suuri papujen ystävä, varsinkin englantilaista aamiaista tehtäessä, joten tämä oli aivan must resepti kokeiltavaksi. Yllä näette lopputuloksen, joka oli muuten oikein hyvää.

Baked Beans in a Soup

Ota purkki Heinzin tomaattipapuja ja kaada kattilaan. Kuumenna ja sekoita joukkoon loraus maitoa ja noin desi kermaa. Surraa sileäksi. Kuumenna ja maista. Lisää suolaa makusi mukaan (ja muutama tippa sitruunamehua, jos kaipaat terää). Kuumenna ja laita lautaselle.

Raasta päälle hiukan luomuappelsiinin kuorta, ripottele chilijauhetta (D'Espelette) ja pilko avokadoa. Nopea lounas kahdelle on valmis. Seuraksi vielä isot palat hyvää leipää - paahtoleipää tekisi mieleni sanoa.

Chili con carne ja herkkulisukkeet

"Tää oli äiti ihan hirveen hyvää" - "Nam, nam" - "Super - delicieux"

Nuo ovat meillä peruskommentteja ruokapöydässä... siis ainakin silloin kun tarjolla on chili con carnea lisukkeilla. Noilla tuollaisilla kuin yläkuvassa.

Minä tietysti kuuntelen kommentit tyytyväisenä ja hykertelen hyvästä mielestä. Enkä pelkästään kehujen takia. Tykkään itsekin ihan hurjasti ja täyteläinen lohturuoka saa hymyn huulille joka kerta.

Chili con Carne

3 pienehköä sipulia
500g naudan jauhelihaa
1 vihreä paprika
2-3 valkosipulinkynttä
2 purkkia kidney-papuja
1tl savupaprikaa (hot)
1tl savupaprikaa (sweet)
chilijauhetta
suolaa ja pippuria
1tl jeeraa
kanalientä muutama desi
puoli purkkia (250g) paseerattua tomaattia
korianterinipun varret silputtuina
1rkl tomaattipyreetä

Leikkaa sipuli siivuiksi ja laita pannulle öljyyn kuullottumaan. Ripottele päälle hiukan suolaa. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää jauheliha ja ruskista se.
Kaada joukkoon paprikat, chili, pippuria ja jeeraa. Pilko paprika ja valkosipuli ja lisää seokseen. Sekoita ja anna pehmetä hetken aikaa.
Kaada joukkoon tomaattipyree, korianterinvarret ja paseerattu tomaatti. Sekoita hyvin ja lisää kanalientä (tai vettä) niin paljon, että seos muuttuu melkein keitoksi. Jätä kannetta hautumaan hetkeksi.
Lisää pavut ja anna vielä poreilla hiljalleen, kunnes neste on haihtunut melkein kokonaan.


Avokadomössö

Ota kaksi pehmeää avokadoa ja muussaa ne. Lisää suolaa ja maun mukaan sitruunamehua. Sekoita hyvin.


Simppeli tomaattisalsa

Leikkaa pari tomaattia kuutioiksi ja laita kulhoon. Lisää joukkoon suolaa, pippuria ja loraus granaattiomenamelassia (sellaista siirappia). Siinä on etikkainen ja täyteläinen maku, joka auttaa tomaatit ihan uudelle tasolle. Varsinkin nämä tällaiset talviset. Sekoita lopuksi joukkoon vielä korianterisilppua.


Ne muut

Keitä riisi paketin ohjeen mukaan - riisiä ei välttämättä edes tarvita, mutta pihistelyviikolla se täydentää hyvin ja lihakastiketta jää vielä seuraavaksi päiväksi.

Silppua korianteria, sekoita crème fraîche ja heitä nachot pöytään.

Nam,nam...