Viimeinen silaus - pähkinäinen pepperonipasta

Taas pastaa ? Kyllä, mutta tällä kertaa vähän erilaisella viimeisellä silauksella.

Erilaisilla öljyillä saa muutettua perusreseptit aivan eri makuisiksi. Tryffeliöljy lienee tunnetuin, mutta meillä on ongelmana tryffelin hajustakin irvistelevä äiti. Kesälomareissulta napattiin tuliaisina mukaan saksanpähkinäöljyä, joka kelpaa nirsollekin. Sillä saa ihanan pähkinäistä makua vaikka pastaan, salaattiin, munakkaaseen, bruschettaan tai mihin sitä nyt toivookin. Kunhan muistaa, että öljyä ei saa kypsentää tai liikaa kuumentaa. Se muuttuu kitkeräksi.

Tällä kertaa tehtiin pepperoni-pastaa ja maustetiin se lopuksi pienellä lorauksella pähkinäöljyä.

Pähkinäinen pepperonipasta

Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan.

Kuullota sipuli-sellerisilppua pannussa oliiviöljyssä (muistattehan - pähkinäöljyä ei saa kuumentaa) ja ripottele päälle hiukkasen suolaa. Lisää joukkoon toivottu määrä pilkottua pepperonimakkaraa, jota löytää siivutettuna ihan marketista. Anna kuumeta ja ripottele sekaan persiljaa. Halutessaan voi lisätä vähäsen sitruunankuoriraastettakin.

Kaada kypsä pasta pannulle kastikkeen kanssa ja lisää kauhallinen pastan keitinlientä. Tarjoile lautasille. Ripottele päälle mustapippuria ja parmesaania ja halutessasi lisää persiljasilppua. Lorauta haluamasi määrä saksanpähkinäöljyä (vajaa 1rkl per runsas annoslautanen antaa makua jo aika hyvin). Herkuttele heti.

Yksinkertaista ja edullista herkkua, joka ei jää maussa yhtään jälkeen "hienommistakaan" ruokalajeista.

Varhaiskaalisalaattia vielä kerran - Savora-kastikkeella

Varhaiskaali on yksi alkukesän suuria nautintoja. Kun sen yhdistää Savoralla maustettuun jugurttikastikkeeseen, niin lopputuloksena on herkku, jota meillä valehtelematta syötiin kolme päivää putkeen. Kaali on nimittäin paitsi halpaa ja herkullista, myös erittäin riittoisaa. Emme vieläkään kyllästyneet, mutta tämä kaali loppui.

Savoraa hamstrattiin lomareissulla kolmen purkin verran. Sitä löytää aina välillä kyllä Suomestakin (esim. Hietalahden kauppahallista sitä on saanut Love to meat Helsinki-liikkeestä). Hinta vain on vähän eri luokkaa.

Kyseessä ei ole varsinaisesti sinappi, vaikka sinapinsiemeniä herkusta löytyykin. Tämä on jonkinlainen sinappimainen maustekastike - 11 erilaista maustetta sisältävä tahna. Joukosta löytyy kanelia, sinapinsiemeniä, muskottia, inkivääriä, cayennepippuria, rakuunaa, kurkumaa, valkosipulia, sinappia - sekä tietysti viinietikkaa, öljyä ja hunajaa. Kaikkinensa riippuvuutta aiheuttavaa ihanuutta, jota voi syödä sellaisenaan lihan tai kalan seurana, käyttää piirakoissa tai maustamassa kastikkeita. Suosittelen kokeilemaan.

Varhaiskaalisalaatti Savorakastikkeella

1/4 varhaiskaalia raastettuna
1 porkkana raastettuna
mansikoita koristeeksi ja makeuden tuojiksi

Kastike :
2 dl jugurttia
2 rkl Savoraa
ripaus suolaa ja pippuria
kourallinen tilliä silputtuna

Sekoita kaali ja porkkana. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Pyörittele raasteet ja kastike hyvin sekaisin. Ripottele päälle mansikoita mausteeksi.

Tarjoile lihapullien (kuvassa broileripullien) kera ja varaudu tekemään pian uudelleen.

Lomahemmotteluvälipala ja kermavaahdon uusi elämä

Lettuja, mansikoita ja kermavaahtoa suklaamuruilla. Mitäpä siihen muuta sanomaan ?

Paitsi, että kermavaahdossa yleensä harmittaa, ettei se meinaa millään pysyä letun sisällä vaan valahtaa leikatessa lautaselle. Asiaa helpottaa, kun vaahdon saa tuhdimmaksi. Tässä männä viikolla tulin huomanneeksi kaupassa purkillisen Lindahlsin ranskalaista crème fraîchea. Tiedä sitten, mikä siitä tekee varsinaisesti ranskalaista, mutta ainakin se oli ihanan jähmeää, melkein kovaa ja sellaista melkein rahkamaisen hapanta. Se oli siis aivan täydellistä Vispi-vaahdon tymäköittäjäksi.

Muutama ruokalusikallinen tätä ranskankermaa kermavaahdon sekaan ja kiivas vatkaus päälle. Tämä toiminee upeasti myös pursotuksissa.

Letuissa käytettiin vanhaa, hyväksi todettua reseptiä eli kulhoon 4dl vehnäjauhoja, joiden joukkoon sekoitetaan 6dl maitoa ja kaksi kananmunaa. Kun taikina on tasaista, letut paistetaan voissa pannulla.  Eli taikinan suhteet aina 3 maitoa, 2 jauhoja ja 1 munaa. Helppo muistaa ja kertoa tarpeen mukaan suuremmaksi.

Voileipäpöydän kunkku ilman leipää

Ranskalaisia ruokalehtiä selatessani silmiin osui oiva voileipäkakun korvike. Oli ihan pakko kokeilla ja lopputulos olikin juuri niin herkullinen kuin saattoi olettaakin. Kelpasi oivasti myöskin kevyeksi lounaaksi.

Ainoa hivenen harmittava seikka oli valmiista kakusta valunut neste. Ensin pelästyin, ettei kananmuna ollutkaan kypsynyt sisältä, mutta tosiasiassa kyseessä oli kasviksista valunut neste. Todettakoon siis, että kesäkurpitsoja tulee paahtaa uunissa vähän reseptiä kovemmassa lämpötilassa tai sitten kakun voi tarjoilla haaleana nesteen valuttamisen jälkeen. Itse asiassa kaikkein parasta kakku olikin seuraavana päivänä kevyesti uudelleen lämmitettynä.

Kastikkeeksi tehtiin valkosipulinen tsatsiki mintulla maustettuna. Se yhdistyi mainiosti kakun omiin mietoihin Provence-makuihin. Varsinkin, kun olin ripotellut kakun sisälle runsaalla kädellä persiljaa ja pikkuisen kevyemmin myös tuoretta timjamia.


Voileipäpöydän kakku ilman leipää
(6-8 hengelle, riippuu muiden tarjoomusten määrästä)

2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
3 tomaattia
8 kananmunaa
2rkl crème fraîchea
2 mozzarellapalloa
suolaa, pippuria, savupaprikaa, hyppysellinen muskottipähkinää
iso kourallinen persiljaa silputtuna
muutama oksa timjamia riivittynä
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Pese kasvikset. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsa pitkittäin siivuiksi ja levitä ne uunipannulle. Valuta päälle oliiviöljyä, ripottele suolaa ja pippuria, ja paista uunissa 10min per puoli.

Siivuta tomaatit ja mozzarella. Vatkaa keskenään kananmunat ja crème fraîche. Mausta suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja muskotilla.

Laita leivinpaperia kakkuvuoan tai keraamisen uunivuoan pohjalle. Vuoan materiaali vaikuttaa kakun "ruskeuteen" ja todennäköisesti myöskin nesteen määrään. Levitä kulhon pohjalle munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja pariin kerrokseen (noin puolet määrästä), levitä mozzarellasiivuja yksi kerros, sitten tomaattisiivuja ja taas mozzarellaa. Ripottele väleihin yrttejä. Levitä päälle vielä loput kesäkurpitsasiivut ja munakoisosiivut.

Kun vuoka on täynnä kasviksia, valuta kananmunaseos päälle ja kopauta vuokaa pöytään, jotta sitä valuu pohjaan saakka. Aseta vuoka kuumalla vedellä täytettyy vähän isompaan vuokaan (bain-marie eli vesihaude) ja kypsennä uunissa noin 45min.

Ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä haaleaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku tulisi kumota jo muutaman minuutin kuluttua ja tarjoilla kuumana, mutta silloin voi varautua nesteen valumiseen. Lisäksi kuumaa kakkua on vaikea liikutella. Haaleana voi kaataa nesteet pois ja siirtää kakun sitten tarjoiluastiaan.

Koristele yrteillä, salaateilla, tomaateilla tms. ja nauti joko sellaisenaan tai haluamasi kastikkeen kera.

Hyvän vinegretin jäljillä ja kevyttä kesäsalaattia

Kesä ja salaatit kuuluvat yhteen. Perusaineksiinkin saa mukavaa vaihtelua lisäämällä jotain pientä. Kurkku-paprika-tomaatti kuulostaa tylsältä yhdistelmältä, vai mitä ? Kun joukkoon lisää persiljaa, minttua ja tuoreita herneitä, ollaan taas jo ihan eri maailmassa. Päälle ripotellaan sitten vielä fetapaloja (tai ihan suomalaisittain salaattijuustoa) ja valutetaan tujua vinegrettiä valkosipulilla tai ilman...

Onko teillä muuten jotain perusreseptiä vinegretin tekoon ? 

Klassinen resepti käskee sekoittamaan 1rkl Dijon-sinappia,  1rkl punaviinietikkaa ja 3rkl mietoa öljyä. Mausteeksi sitten pelkästään ripaukset suolaa ja pippuria.

Meidän makuumme perusresepti on turhan mietoa ja uskallan väittää vakiokastikkeessamme sinapin ja etikan osuuden olevan alkuperäistä ohjetta suurempi. Tarkkoja määriä tosin en edes tiedä, kun mennään yleensä aika silmämääräisesti. Lisäksi meillä maustetaan kastike usein sipulisilpulla tai valkosipulimurskalla. Muutenkin kastikkeeseen saa vaihtelua muuttamalla punaviinietikan toiseksi tai peräti sitruunamehuksi ja myös eri öljyillä on hauska leikitellä. Toisinaan unohdamme sinapin...

Parhaiten salaatinkastike maustaa salaatin, kun sen tekee salaattikulhon pohjalle ja kääntelee salaatin reippaasti sekaan. Tällöin tosin pitää salaattia olla juuri kerralla syötävä määrä ja se pitää tarjota heti kääntelyn jälkeen. Muuten päädytään vetiseen, happojen polttamaan mössöön.

Klassisella ohjeella maustaa ihan mukavasti perussalaatin neljälle. Määrien arviointi onkin ihan oma taitolajinsa salaattien kanssa. Kukaan ei halua kastikkeessa lilluvia lehtiä, mutta makua pitäisi riittää jokaiseen suupalaan. Kokemuksen kautta oppii arvioimaan oikein.

Ranskalaiset maalaishäät ja perinnemenu

Aperitiivi & juhlamenu

Meillä oli onni päästä osallistumaan ranskalaisiin maalaishäihin. Tai oikeastaan matka oli suunniteltu häiden ympärille, olihan kyse sentään kälystäni... Häät pidettiin Vercorsin alueella, pienessä kylässä kukkuloilla ja tarjoilusta huolehti sulhasen äiti ystävineen. Teemana olivat alueen perinneruoat ja mikäs siinä, ainekset hankittiin luottotuottajilta ja pääruoan kanat omasta kanalasta.

Ranskalaisten häiden kulku on hieman erilainen kuin suomalaisten. Vihkiminen tapahtui maistraatissa, kirkko ja rekisterit kun ovat Ranskassa tiukasti erillään. Vieraat myös kutsutaan kahteen eri tilaisuuteen. Isompi porukka ensin aperitiiville(näissä häissä yli 100) ja sitten lähimmät (60) syömään juhlapaikkaan. Aperitiivi ei sitten olekaan mikää ihan pikku juttu. Näissä häissä se kesti useamman tunnin ja vieraat viihdyttivät itseään ja toisiaan paitsi maistelemalla herkkuja myös pelaamalla erilaisia puisia pelejä. Löytyipä joukosta suomalainen Mölkkykin, joka herätti kiivasta innostusta ja kinaa pelin tuoksinassa.

Aperitiiviherkkuina oli erilaisia suolaisia cake-paloja, pizzaa, quichekuutioita ja tapenade-leipäsiä. Minä ihastuin varsinkin mustaan tapenadeen, joka oli ihanan vahvan makuista. Juomana tietysti seudun kuohuva Clairette de Die.

Ruoka on vakava asia juhlissakin

Ateriointi on Ranskassa aina vakava asia ja siihen paneudutaan huolella. Menusuunnittelu oli aloitettu jo ennen kutsujen lähettämistä ja testaukset kestivät suurin piirtein vuoden. Lopputulos olikin sitten upea kokoelma paikallisia herkkuja seudun parhaista raaka-aineista.

La Rotie de pigeon ei itse asiassa ole ollenkaan sama asia kuin le rôti (paisti). La rotie on paikallisista riistalinnuista valmistettu patée, joka ainesten saatavuuden varmistamiseksi oli tällä kertaa valmistettu kyyhkysistä. Kyseessä on perinteinen ruoka, jota seudulla on valmistettu lihan säilyvyyden varmistamiseksi metsästysajan ulkopuolellekin. Uunissa pekonikäärössä kypsennettyjen lintujen liha riivitään, maustetaan konjakilla ja umpioidaan purkkeihin. Siitä sitten levitetään ihanan maalaisleivän päälle ja nautitaan salaatin kera.

La Grise du Vercors

Meidän ranskanmatkamme tuntuvat aina pyörivän kanojen ympärillä (kuten täällä ja täällä ja täällä). Edes nämä häät eivät tehneet poikkeusta tähän sääntöön. Pääruoan kanat kun olivat sulhasen äidin omasta kanalasta. Madame Eveline on väsymätön luomun ja eläinten eettisen kasvatuksen puolestapuhuja. Hän on myös herättänyt henkiin kanarodun La Grise du Vercors, joka oli toisen maailmansodan jälkeen jo käytännössä kadonnut Ranskasta. Häiden pääruoan tähti oli siis selvä. Padassa kypsennetty, tummahko liha haudutetun ratatouillen ja spätzliä muistuttavan besantïes-pastan oli mahtava makuelämys.

Rex-kakun alkuperäislähde ? 

Jälkiruokakin oli perinteistä. Macaronsit ovat tietysti kaikille tuttuja, samoin kuin vaniljajäätelö. Suklainen keksikakku on osa alueen ruoka- ja kulttuuriperintöä. Kekseinä käytetään biscuits Thé Brun, joita valmisti Brunin perhetehdas Grenoblessa 1800-luvun lopusta lähtien. Toisen maailmansodan aikaan keksit saivat lisämainetta, kun tehtaan henkilökunta salakuljetti keksejä vastarintaliikkeen eväiksi... Nykyään keksit tunnetaan nimellä Thé LU.

Keksikakku muistuttaa erehdyttävästi monelle tuttua isoäitien tekemään Rex-kakkua. Ennen sotia kakun resepti oli kirjoitettuna keksipaketin kylkeen ja spekuloimme Madame Evelinen kanssa sen mahdollista matkaa Suomeen. Ehkäpä Pariisin taiteilijaelämään tutustumaan matkanneet suomalaiset taiteilijat toivat tuliaisina taulujen ja sävellysten lisäksi myös keksejä ja makoisan kakkureseptin ? Ken tietää.

Häitä tanssittiin pitkälle yöhön. Pienimmät juhlijat vain laskettiin uinailemaan patjalle salin nurkkaan. Siellä meidänkin Totomme (3v) veteli sikeitä huolimatta samassa tilassa pauhaavasta musiikista ja taputuksista. Oli ihanat juhlat.

Merci à tous! 

Tous nos voeux de bonheur à Frédérique & Erwan !

Auto täynnä viinejä ja muita herkkuja

Kun palaamme Ranskasta, on automme aina ääriään myöten täynnä. Pääasiallinen syy tähän on isännän tapa ostaa viinit jo tuotantovaiheessa (primeurs) eli hän varaa tiettyä merkkejä tietyn pullomäärän jo rypäleiden kypsyttyä. Tilauksen jättämisen jälkeen sitten odotellaan muutama vuosi viinin valmistumista ennen kuin viinit toimitetaan. Tällä ostotavalla hinnat ovat edullisemmat, mutta ostaja kantaa riskin viinin onninstumisesta. Parhaimmillaan kotiin saa laatuviinejä noin kolmasosalla vähittäiskaupan hinnasta, pahimmillaan maksaa huonon vuoden huonosta litkusta. Riskiä saa minimoitua tilaamalla luottotuottajilta pidempään säilytykseen tarkoitettuja viinejä. Me nautimme parhaillaan isännän harrastuksen alkuaikojen ostoksista eli yli kymmenen vuotta sitten tilatuista viineistä.

Käytännöllinen tapaa ostaa viininsä, mutta Suomen verokäytäntö aiheuttaa pieniä rajoituksia kuljetusten suhteen. Siispä viinit toimitetaan anopille ja joudumme ne itse kuljettamaan Suomeen. Kysehän on tosiaankin omaan kellariin ja käyttöön (toki ystävien kanssa yhdessä herkutellen) tulevista viineistä, joten niitä saa kuljettaa isommankin määrän ilman veroseuraamuksia.

Tästä johtuen autosta vievät lasten lisäksi tilaa myös viinilaatikot. Eihän niitä nyt ihan hurjia määriä ole, mutta kyllä 30 pulloa jo vie tilaa takaluukusta. Jo etukäteen vannotamme toisiamme olemaan ostamatta liikaa muita tuliaisia kotiinkuljetettavaksi - vaan näin siinä aina käy...

Vähän taas karkasi mopo käsistä. Vuohenjuustoja, suklaata, nougata, Savoraa, hunajaa ja muita herkkuja tarttui toreilta mukaan taas kiitettävä määrä. Puolustuksekseni täytyy kuitenkin sanoa, että osan herkuista saimme lahjaksi ja kokeiltavaksi. Tiedossa onkin mielenkiintoista testausta vaikka sokerikuorrutetuilla vaaleanpunaisilla manteleilla ja laventelilla leivonnaisissa (luomulaventelia kälyni anopin pihalta!)

Lopputulos oli kyllä ennustettavissa jo katselemalla matkasuunnitelmaamme. Yllättäen siitä löytyi useampiakin ruokaan liittyviä kohteita, kuten esim. Valrhonan suklaatehtaan uusi lisäys La Cité du Chocolat sekä saksanpähkinäfarmin tilamyymälä.

Tilamyymälän idyllinen pihapiiri oli jo nähtävyys sinänsä ja kellarissa sai maistella mm. pähkinächutneytä, saksanpähkinäöljyä, pähkinäsinappia ja muita pähkinäisiä herkkuja... mukaan lähti tietysti tuota öljyä, nougata ja sinappia, mutta myös pähkinäviiniä. Se onkin on aivan mahtavaa aperitiivina - Kun tuoreita (vihreitä) pähkinöitä, punaviiniä ja sokeria yhdistetään ja niiden annetaan käydä,on lopputulos täyteläinen ja hivenen makea.

p.s. tiedän - rommi ei varsinaisesti ole ranskalainen juoma, mutta kun ne liekitetyt banaanit jäivät sittenkin mökillä tekemättä niin pakkohan tuokin oli pakaaseihin lykätä...

p.p.s. muita lomamuistoja täällä

Ranskalainen aamiainen

Se oli sitten siinä se kesälomareissu. Pakollinen melkein kahden viikon tauko netin käytössä muutamaa satunnaista linjayhteyttä lukuun ottamatta on takana ja täytyy sanoa, että selvisin paremmin kuin odotin. Pieniä vierotusoireita oli toki huomattavissa – varsinkin kun bongasin Jean d’Ormessonin Strasbourgilaisen ravintolan seinällä poseeraamassa tai kun faisselle de chèvre oli aivan niin hyvää kuin muistinkin kävi mielessä, miten mukava olisi jakaa noita ajatuksia kaikkien blogilukijoidenkin kanssa.

Ranska on meille ennen kaikkea paikka tavata sukulaisia ja ystäviä, mutta hyvänä kakkosena matkan tarkoituksesta kilpailee hyvä ruoka. Tämäkään kerta ei tee poikkeusta. Tulipa taas tankattua juustoja ja APRIKOOSEJA ja muitakin herkkuja. Se on jännä, miten anopin tekemät yksinkertaiset ruokalajit voivatkin maistua niin ihanalle. Ehkä kyse on vain vaihtelusta normikotiruokaamme, ehkä ainekset ovat jotenkin parempia tai sitten ranskalainen ruoka vaan yksinkertaisesti on hyvää. Herkut eivät tarvitse välttämättä edes sen kummempaa valmistusta.

Lomapaikkana tänäkin vuonna oli tuttuun tapaan Valence, mutta lisäksi vietimme viikon verran Vercorsin upeissa vuoristomaisemissa.  Matkaohjelmassa oli yhdet häät ja leirintäaluemökkeilyä sukulaisvierailujen lisäksi. Leirintäalueella kokkailu rajoittui lähinnä raviolien lämmittämiseen tai planchalla paistoon, joten itse hankitut ja tehdyt ruoat painottuivat aamupalaan.

Alla siis ote aamiaisia... 

(1)

Faisselle au chèvre eli tuorettakin tuoreempi vuohenjuusto sokeriliemessä pikaiseen keitettyjen aprikoosinpuolikkaiden kanssa on aamiaisten aatelia. Tätä on pakko saada lomalla ainakin kerran!

(2)

Ranskalaisten aamupala painottuu usein makeaan. Croissant, suklaapulla tai vaalea leipä voin ja hillon kera  maitokahvin seurana taitaa olla se standardiversio ranskalaisesta aamiaisesta. Me olemme suomalaisittain tottuneet syömään jotain suolaisempaa, mutta kyllä meillekin makea kelpasi.

Mini”salamat” (éclairs) vanilja, suklaa ja kahvi. I rest my case… 

(3)

Onko kukaan nähnyt ranskalaisia elokuvia Camping I ja Camping II ? 

Me valmistauduimme lomamatkaan katsomalla molemmat koko perheen voimin. Elokuvat nähneet tunnistanevat Bencon ainakin nimeltä. Tämä makea kaakaojuoma oli itseoikeutettu osa meidänkin leirielämäämme. ”Juomaa ystäville… ” -Patrickin tapaan. 

(4)

Ranskalainen leiriaamupala summeerattuna. Pain au chocolat, leipää aprikoosihillolla, madeleines ja radiosta uutiset, musiikkia tai stand-up komiikkaa. Kuvasta puuttuu vain iso kulhollinen maitokahvia. Näillä saatiin sateinenkin päivä hyvin alkuun. 

Lempileivästä lempileipään

Usein sitä yrittää tehdä leivästä niinsanotusti terveellisempää eli käyttää täysjyväjauhoja tai ruisjauhoja. Tummemmilla jauhoilla saa leipään myös enemmän makua. Aina välillä kuitenkin tekee mieli, lapsilla jostain syystä useammin kuin aikuisilla, sellaista vaaleaa hötöleipää. Kaupan muovipussihötöleivät ovat pääsääntöisesti aika kumisia (poikkeuksena ehkä Pågenin paahtoleivät), mutta voihan sitä tehdä vaaleaa leipää ihan itsekin.

Tämän(kin ) reseptin inspiraationlähde on ollut jossain Delicious-lehdessä. Hiukan tuli muunneltua kaapista löytyvien tarvikkeiden ja oman laiskuuden mukaan.

Vaalea vuokaleipä 

3dl hiivaleipäjauhoja
4dl leivontakarkeita vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
vajaa pussillinen kuivahiivaa
3,5dl lämmintä vettä

Sekoita vesi ja suola keskenään ja anna suolan liueta. Sekoita jauhot ja hiiva keskenään ja lisää nesteeseen. Sekoita pikaisesti taikinaksi ja jätä kannen alle lepäämään 10minuutiksi.

Ohjeessa käskettiin laittamaan öljyä pöydälle ja käsiin, mutta minä vaan öljysin kulhon pohjan ja käteni ja etenin pienemmällä tiskillä. Eli taikina venytetään kevyesti ja taitetaan takareuna etureunan päälle. Painele litteämmäksi, ja käännä sivureuna toisen sivureunan päälle. Toista molemmat manööverit muutamaan kertaan ja jätä taikina lepäämään 10minuutiksi.

Toista kerran. Odota 10min. Toista toisen kerran ja jätä  lepäämään 30minuutiksi. Tässä vaiheessa taikina on ihanan kevyt, hötöinen ja lupaa herkkua.

Ripottele päälle hiukan jauhoja, muotoile leiväksi ja asettele öljyttyyn leipävuokaan. (Minä tosin unohdin öljytä silikonivuokani - siksi oli ilmassa pientä jännitystä kypsymistä odottaessani). Laita liinan alle kohoamaan vielä 45 minuutiksi. Leikkaa pintaan terävällä terällä viilto.

Paista 200 asteisessa uunissa 35-45 minuuttia. Anna levätä hetken aikaa ja ota pois vuoasta ja ritilälle jäähtymään.

Pastaa pangrattato salamin ja fenkolin kera

Timjaminkukat ovat yksi lempikukistani - varsinkin lautasella

Kun salamipötköstä on enää loppu jäljellä tai leikkele uhkaa vanhentua, on pasta täydellinen loppujen käyttöpaikka. 

Ja kun leipä uhkaa kuivua, tehdään niin kuin italialaiset. Vedetään muruiksi, paistetaan pannulla rapeaksi oliiviöljyn, yrttien ja mausteiden kera ja ripotellaan pastan päälle. 

Tämän pastan myötä on virallinen matkaa edeltävä jääkaapintyhjennys toteutettu. 

(Vaikka näin korvaan salaisuutena kuiskaten voin vielä paljastaa, että välillä ostamme salaminkantoja kaupasta ihan vain tätä reseptiä varten - ne kun ovat aika edullisiakin.)

Pastaa pangrattato salamin/chorizon ja fenkolin kera 

(Jamie Oliverin reseptin pohjalta)

Paahda pangrattato oliiviöljyssä. Tällä kertaa laitettiin leivänmurujen mausteeksi pikkuisen chiliä (d'Espelette - kun kohta pääsen ranskalaiseen supermarkettiin ostamaan lisää), timjamia ja suolaa ja pippuria. 

Leikkaa salami/chorizo pieniksi palasiksi ja laita pannulle oliiviöljytilkan kanssa hetkeksi. Lisää 2 valkosipulinkynttä, teelusikallinen murskattuja fenkolinsiemeniä, sekä yksi iso fenkoli pilkottuna. Laita kansi päälle ja anna hautua viitisen minuuttia. 

Lisää 1prk tomaattimurskaa ja hiukan vettä. Ripottele päälle 1tl sokeria, suolaa ja pippuria. Jätä kannen alle hautumaan vajaaksi puoleksi tunniksi ja keitä spagetti. 

Kun spagetti on kypsää, sekoita se ja pari kauhallista keitinvettä kastikkeeseen. Tarjoile lautasille ja ripottele päällä pangrattatoa makusi mukaan. Jos haluat, voit lisätä vielä vaikka pinjansiemeniä (niitäkin oli vähän vielä jäljellä edellisestä kerrasta).