Timjami on kuollut, eläköön timjami!

Ja varokoon elintilaa valtaavaa minttua!

Aika hurjasti on siiteöplyä, kun kasvitkin ovat likaisen näköisiä - saisi jo sataa!

Tiedättekö, mikä kesässä on ihan parasta? Se kun pääsee hakemaan pihalta omia yrttejä keittiöön. Tänä vuonna tuosta riemusta pääsee nauttimaan jo harvinaisen aikaiseen.

Vaan suru tuli puseroon ensimmäisenä, kun maitani tarkastelin. Olen vuosia sitten kasvattanut itse Ranskasta tuomistani siemenistä tuuhean timjamin. Se viihtyi monta vuotta ruukussa ja ruukun hajottua näytti pärjäävän vallan mainiosti kukkamaan kulmassa.

Sitten tuli yksi vähäluminen talvi . Timjami oli keväällä henkitoreissaan, mutta sieltä se pinnisti kesän loppuun mennessä tuuheammaksi kuin ikinä. Taisi olla joutsenlaulu. Tänä keväänä ei vihreää pilkistänyt ensin yhtään missään... Odottelin, odottelin ja lopulta se oli uskottava. Koko isosta puskastani on jäljellä muutama hassu varsi.

Voi raasua. Ajatelkaa, viime kesänä tämä täytti koko kukkamaan toisen päädyn

No, ne on nyt sitten laitettu keskelle kasvamaan ja ympärille ripottelin lisää timjaminsiemeniä. Toivotaan, että se siitä ja pidetään villinä viereen pelmahtanut minttu kurissa.

Mintun kanssakin minulla nimittäin kävi vähän hassusti. Parina kesänä on yksi kasvulaatikko ollut käytännössä pyhitetty pelkästään mintulle. Se vaan ei jotenkin maistunut kovin vahvasti ja myönnän, ettei minttua kulunut keittiössä ihan niin kuin voisi kuvitella. Oli vissiin vähän jotain miedompaa lajiketta. Sitten huomasin timjamin kyljessä toisen mintun - lehdet erinäköiset kuin kasvilaatikon sukulaisella ja se maku! Ihan toiselta planeetalta. Kasvulaatikossa siis on tänä kesänä ihan muita juttuja ja minttu kasvaa timjamin kanssa toistaiseksi sulassa sovussa. Saas nähdä, mikä on tilanne sitten myöhemmin kesällä.

Perusaineksia sekaisin ja päälle balsamicoa - ei ole mitään parempaa

Tänään siis aloitin pihayrttikauden ja tungin minttua kunnon kourallisen salaattiin. Muutenkin runsas salaatti sai lisäpotkua. Perjantaifiilis oli taattu, kun vielä pistettiin vanhaan kunnon pallogrilliimme hiilet hohtamaan ja makkarat tirisemään.

Makkarat olivatkin tällä kertaa vähän perusgrilleriä laadukkaampia eli Harjun makkaratehtaan oreganomakkaroita, Namia oli.

Isäntä opetti pojat syömään grillimakkaroita ranskalaisittain eli vaalean leivän väliin tuoremakkaraa ja Savoraa. Kelpasi.

Kannattaa silmäillä kaupan hyllyjä tämän toivossa - oikein maukkaita!