Casa Largo ja leidit lounaalla

Ennen museokäyntiä oli näillä leideillä ihan kamala nälkä. Kello oli juuri melkein kaksitoista lauantai-aamuna. Hetken aikaa arvoimme, mennäkö ensin syömään ja sitten museoon vai päinvastion... Päädyimme aloittamaan lounaalla. Päätös perustui ennakoituun jaksamiseen tyhjällä vatsalla sekä siihen, ettei meillä ollut pöytävarausta.Helsingin keskustassa on nykyään ihan turhan kuvitella istahtavansa mihinkään pikaruokalaa parempaan, jollei ole muistanut varata pöytää. Hyvästi impulsiivisuus ja ex tempore-päätökset!

Päätös osoittautui oikeaksi. Olimme juuri aukeavan Casa Largon ensimmäisiä asiakkaita ja saimme ihan mukavan pöydän ikkunan vierestä. Meidän jälkeemme pöydän sai vielä muutama muukin ilman varausta, mutta museokäynnin jälkeen olisi ollut ihan turha edes yrittää.

Niinpä istuimme tyytyväisinä ikkunapaikallamme ja totesimme tapas-valikoiman houkuttelevan. Koska olemme hyvällä ruokahalulla varustettuja, keräsimme jaettavaksi varsin näyttävän kokoelman. Menussa noita keskimmäisiä annoksia ehdotettiin yhdelle pääruoaksi ja kahdelle alkuruoaksi. Me vetäisimme päälle vielä patatas bravas ja vähän tortillaa...

Nälkä lähti oikein mukavasti ja annokset olivat maittavia. Varsinkin chorizo-nakit olivat lämpimän mausteisia ja herkullisia ja tomaattisalaatti raikasta. Vuohenjuusto maistui mainiolta siirappinsa kera ja Casa Largon aioli on yksi parhaita ravintolassa maistamiani. Kaikki lautaset tyhjenivät vauhdilla sisarellisen leikillisesti tasajaosta kinastellen. Vähän nimittäin ihmettelimme keittiön laskutaitoa. Meidän matematiikallamme kolme on hankalasti jaollinen kahdelle... tosin annoksia ei kai ole suunniteltukaan sisarusten ikiaikaista kilpailua silmälläpitäen.

Jälkkäriksi maistu Crema catalana. Rakenne olisi voinut olla ehkä vieläkin silkoisempaa, mutta kuppi näytti kyllä lopuksi melkein nuollulta. Näitä annoksia emme jakaneet.

Palvelu oli normiystävällistä ja aseman vilinä ikkunan takana viihdyttävää katseltavaa. Oikein mukava lounaspaikka siis. Laskukaan ei ollut mitenkään ylenmääräinen. Tapakset, jälkkärit, kokis ja lasi viiniä tuottivat eteen vajaan 70€ laskun. Vähemmän ahne pärjäisi lounaalla hyvin ilman perunoita tai tortillaa, yhdessä ne olivat melkein liikaa meillekin ja kevyehkön lounaan saa jo ihan yhdestä tapas-annoksestakin. Kyllä tänne voisi kuvitella palaavansa toisenkin kerran - ja upean Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelynkin jaksoi kiertää rauhassa, kun nälkä ei kurninut vatsassa.

Taidemenu on muuten tarjolla Casa Largossakin. Siinähän saa aterian päälle mukaan liput kyseiseen Ateneumin näyttelyyn. Kannattaa yhdistää hyvä ruoka ja taide-elämys, eikä Casa Largosta ole Ateneumiin kuin kivenheitto.