Paluu todellisuuteen

Palattiin taas todellisuuteen kaikkien Mifu & Nyhtökaura kokeilujen jälkeen (VASTATKAAPA KYSELYYN!)

Jokailtainen kysymys alkoi jo tulla silleen vähän hiljaa ja varovaisesti. "Mitä tänään illalla syödään?" Olisittepa nähneet ne helpotuksen ilmeet, kun mainitsin karitsanjauhelihapihvit.

Kirppu tosin irvisti kuullessaan bataatista ja Totokin lajitteli oranssit palat pois lautaseltaan. Se on kumma, miten bataatin pehmeä koostumus saa muksut kakomaan. Sitten kun vähän kasvavat, niin muuttuu herkuksi. Siinä on sellainen jännä kehä. Vauvana maistuu, sitten yökätään, lopulta taas tykätään ja niin ympyrä sulkeutuu. Mistähän sekin johtuu?

No, tämä on meillä jo aika vakiokamaa arki-iltoihin. Helppoa ja vielä suhteellisen nopeaakin. Lisäksi tuunausmahdollisuudet ovat loputtomat. Tällä kertaa pistettiin hivenen ylikypsiksi päässeitä tomaatteja ja loput rucolanversopurkista. Niin ja fetaa vielä murusina päälle.

Pihvit
Karitsan jauheliha muuten on niin hyvää, että siihen en laittanut kuin suolaa ja pippuria ennen kuin paistoin oliiviöljytilkassa pannulla. Vähän litistetyiksi pihveiksi painellut pallurat paistuivat nopeasti ja kelpasivat kaikille.

Bataatit
Ne pilkottiin kuutioiksi, kieriteltiin savupaprikassa ja oliiviöljyssä ja laitettiin uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Lisukkeet
Leikkasin tomaatit puolikkaiksi ja valutin niistä siemenet. Sitten vaan nostelin ne bataatin seuraksi uunivuokaan viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi.
Uunista poistettuun vuokaan ripottelin sitten fetaa ja rucolanversoja (yksi tämän kesän suosikkilöytöjä).

Pihvit vielä päälle ja pöytään.

Lämmin bataattisalaatti ja passioetikkaa

Olinpa tässä eräänä iltana matkalla kahvikurssille. Siitä lisää myöhemmin (oli huikean kivaa), mutta tässä pieni väläys eteeni osuneesta herkusta. Poikkesin nimittäin Moko-liikkeessä ja silmiini osui passiohedelmä-etikkaa. Se oli ihan pakko napata mukaan. Tunsin jo väriä ihaillessani kielen päällä sellaisen makean ja etikanväkevän yhdistelmän.

Ostos oli varsin kannattava. Sen todisti tämäniltainen bataattisalaatti, jonka passioetikka kertakaikkiaan kruunasi.

Paahdettu bataattisalaatti 

Luo salaattipohja erilaisilla lehdillä makusi mukaan.

Keitä kokonaista, kuorittua bataattia suolatussa vedessä noin 25min. Leikkaa se siivuiksi.

Sekoita lautasella seesaminsiemeniä, suolaa ja kuivattua timjamia sekä tilkka oliiviöljyä. Kierittele bataattikiekot seoksessa ja paahda parilapannulla pintaan kuvioita (ja bataatti kypsäksi). Laita palat vielä uuniin 150 asteeseen, jos eivät jostain syystä ole vieläkään kypsän pehmeitä).

Paahda samalla pannulla muutama paloiteltu kevätsipulinvarsi.

Paahda pinjansiemeniä.

Sekoittele salaatin ainekset ja murusta joukkoon vielä fetajuustoa.

Valuta lautasella salaatin päälle ihanaa passioetikkaa makusi mukaan. Pehmeän ja miedon bataatin yhdistelmä kirpakan etikan kanssa sekä tummien raitojen paahtuneen maun kanssa on huikea.

Perjantaifiilistelyä

Se on sitten perjantai. Ensimmäinen kokonainen työviikko tänä vuonna takana. Tahti on kova ja päivät katoavat yhtä nopeasti kuin ennen lomaa. Vaan mitäs siitä! Nyt alkaa viikonloppua. Ensin pöytään hyvää ruokaa ja sitten sohvatuoliin ihastelemaan Suomesta löytyviä huikeita laulajia. .

Voice of Finland alkoi viime viikolla ja minä olen koukussa jo nyt, taas. Michael on ihana ja kyllä noita muitakin tähtivalmentajia mielikseen katselee. Kaikkein parasta ovat kuitenkin kilpailun kandidaatit. On se ihmeellistä, että Suomen kokoisesta maasta oi löytyä noin hyviä laulajia vielä viidennenkin kauden verran.

Perjantaifiiliksen loi kuitenkin tänään(kin) hetki pöydän ympärillä. Herkkuja lautasella ja naurunremahdukset perheen kesken. Ihan parasta. Keskustelu aaltoili aiheesta toiseen. Mitä ilmeisimmin köksän ope on saanut minusta aika oudon käsityksen ainakin Esikoisen kertoman mukaan, mutta ainakin poika oli päässyt loistamaan munakkaan valmistustaidoillaan (öhöm!). Kirppu puolestaan osoitti kykenevänsä halutessaan oppimaan nopeasti. Egyptin jumalat listautuivat tuosta vain. Toto taas, no, stara on stara päiväkodissakin ja lava mitä ilmeisimmin tiukasti kuopuksen hallinnassa.

Lautaselta löytyi helppo herkku, eli lämmintä filesalaattia ja bataattiranskalaiset. Ateria muistutti erittäin konkreettisesti siitä, miten siivuttamalla saa jatkettua lihan riittävyyttä. Pöydässä istui 5 syöjää (4 aika isoruokaista) ja meille riitti kolme kohtuullisen pientä ulkofilepihviä. Jäi vielä tähteitä huomiseksikin. Kaikki vain siksi, että paloina salaatissa tuntuu määrä suuremmalta.
Itsensä huijausta? Ehkä, mutta kukkaro kiittää ja maapallokin ehkä vähäsen lihansyönnin vähentämisestä.

Perjantaifiilissalaattia

1 iso salaatti
paketillinen sokeriherneitä
4 kevätsipulia
2 pientä omenaa

3 naudan ulkofilepihviä (marinadiin: 4rkl tamarisoijaa, 1rkl mirin kastiketta, 1rkl valkoviinietikkaa, 1rkl Savoraa)

1/2 granaattiomena

Laita pihvit marinoitumaan tunniksi tai pariksi.

Pese ja revi salaatti. Voit sekoittaa siihen muutaman tipan mirin-kastiketta.

Kuullota herneet ja kevätsipuli voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Suolaa keyvesti.

Siivuta omenat.

Paista pihvit  keskilämmöllä pinnaltaan ruskeaksi ja sitten hiljalleen kypsennä valmiiksi. Minulla on uusi paistinpannu, joka mitä ilmeisimmin johtaa lämpöä paremmin kuin edellinen sillä pihvit pääsivät vähän ylikypsiksi, vaikka tein ihan samoin kuin ennenkin. Meillä kun medium on suurimman osan valinta... Tarkkana siis. Anna seistä hetki ja viipaloi ohuiksi siivuiksi.

Nostele salaatin ainekset isolle tarjoilulautaselle ja anna granaattiomenalle selkään siementen tiputtamiseksi salaattiin.

Mitään kastiketta ei välttämättä tarvita, mutta oli meillä vähän munakoiso-jugurttikastiketta ihan vaan kaiken varalta lisukkeeksi.

Bataattiranskalaiset puolestaan liittyvät yhteen juuri ostamaani keittokirjaan. Siitä ja niistä lisää myöhemmin.