Tai kun on tekemistä niin, ettei tarvitse edes keksiä, mutta mikään siitä ei liity perheen syömiseen. Silloin lopputulos on tällainen... eli sekasotku, vähän sellainen kuin meidän huusholli työviiko jälkeen, ja harkitsematon salaatti. Ei huono, muttei mikään kulinaarinen elämyskään.
Kivipiiroja tuli ostettua Hakaniemen hallista ohi kulkiessani. Nehän ovat sellaisia vähän sitkeitä ja jänteisiä kananpaloja eli lintujen mahalaukun taaempi osa, jossa ne hienontavat ruokansa. Niitä pitää keittää muutama tunti, jotta ne ovat syötävän pehmeitä ja herkullisia. Niissä voi myös olla kiviä tai sellainen kova sarveismainen koht, jotka pitää poistaa, mikäli lihamestari ei sitä ole tehnyt. Näissä ei ollut...
Nyt pitää vähän vetää henkeä ja tehdä viikonlopuksi sitten sentään jotain hyvää. Aineksia ainakin on jääkaappi täynnä. Kun vielä muistaisi, mitä niistä olikaan aikomus tehdä?
Niin, ja kaiken muun hässäkän lisäksi vielä päätin ruveta virkkaamaan. Testikuusi valmis. Jos ranteet kestävät, niin teen niitä vielä ainakin muutaman.
Sekasotkusalaatti
- Salaatinlehtiä
- ituja
- uunissa balsamiviinietikan, hunajan, timjamin, maustepippurin, karhunlaukan ja suolan&pippurin kanssa foliossa kypsennettyä punajuurta
- fetaa
- 3h keitettyjä eli sipulin, valkosipulin, persiljan, porkkanan, chilin, suolan ja pippurien kanssa vedessä kypsennettyjä kivipiiroja
- uunilohkoperunoita ja uuniporkkanaa
- Kastikkeena Savorajugurttia
Että sellaista tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!