sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kurpitsalyhty ja sisälmykset käyttöön

Kurpitsalyhty on jokavuotinen tehtävä, jonka olen onnistuneesti delegoinut isännälle. Työnjako on selvä. Minä hankin kurpitsan, isäntä kaivertaa ja sitten minulle palautuu kulhollinen kurpitsaa, joka pitää käyttää johonkin.

Tänä vuonna kurpitsalyhty tehtiin silmälläpitäen kuopuksen halloweenjuhlia. Muistattehan sen pienen pojan, joka pelästyi monsterikakkua niin, että unohti koko halloweenin? No, sitä muistinmenetystä kesti tasan kaksi päivää. Sitten voitiin kutsua kaverit bilettämään.

Kakusta viisastuneena jätin pelottavimmat aiheet pois. Niinpä lepakkoleipien ketsuppisilmät herättivätkin pojissa lähinnä hilpeyttä ja muffinssien kummitustaloteema tipahti tarjoilulautaselle samalla kuin paperiset koristeetkin.

Yhdessä kohtaa jouduin vähän vetämään takaisin. Kurkkusiivut ja kirsikkatomaatit oli leikattu sahalaitaisiksi ja tarjoillessa keksin nimittää ne nopeasti vampyyrinhampaiksi.

Kysymys:" Miksi noi toiset on tollaisia keltasia?" (tomaatit)
Hätäluikuri "No, kun ne vampyyrit eivät ole pesseet hampaitaan ja ne ovat muuttuneet keltaisiksi. Ei sitä turhaan äidit käske hammasharjaa käyttämään" 
Pojat:"Yääääkkk...." ja katseet kääntyivät pois kasvislautasesta. 
Korjausliike:"Hei, eikun nää on oikeesti vaan kurkkua ja tomaattia - ne on vaan nimitetty!" 

Lautanen tyhjeni. 


Juhlat olivat muuten oikein onnistuneet. On aivan mahtavaa, miten pienistä asioista viisivuotiaat ovat innoissaan. Tarinakuutiot, fluotikut (Heureka-kaupasta) ja "kuumaa-kylmää" aarteenetsintä suklaakolikoista saivat mahdottoman hyvän vastaanoton. Luullakseni kaikille jäi hyvä mieli (ja halu pestä hampaat...)

Se kurpitsa vielä

Se alun kurpitsa muuten ei ihan uponnut kokonaan noihin muffinsseihin, vaikka niitä ison satsin teinkin. (Reseptinä vanha tuttu). Lisäksi tein vielä kurpitsapiirakan ja loput vain keitin ja soseutin sauvasekoittimella keitonpohjaksi.

Tässä siis vielä ohje varsin makoisaan kurpitsapiirakkaan.

Kurpitsapiirakan pohjaksi vaikka tällainen murotaikina:
200g voita
100g ruskeaa sokeria
280g (runsas 4dl) vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Hiero huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kuivat aineet ja lopuksi kananmuna. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi.
Kauli taikina levyksi ja nosta voideltuun piirakkavuokaan (26cm halkaisija)
tai leikkaa ohuita siivuja ja painele ne vuoan pohjalle.

Paista 200 asteessa vajaat kymmenen minuuttia


Kurpitsapiirakan täyte

noni puoli kiloa kurpitsaa palasiksi leikattuna (vaikka sitten kurpitsalyhdyn sisusta)
3dl ruokosokeria (tai muuta ruskeaa sokeria)
3 kananmunaa
1,5dl maitoa (tai kermaa)
vajaa desi appelsiinimehua
kanelia, inkivääriä (jauhetta) ja muita jouluisia mausteita maun mukaan

Laita kattilan pohjalle pieni tilkka vettä, kurpitsa ja puolet sokerista. Kiehuta hiljalleen, kunnes kurpitsa pehmenee ja soseutuu. Lopuksi kannattaa muistaa surrata sauvasekoittimella kurpitsa sileäksi, vaikka kyllä se hyvältä maistui tämä vaihe unohtuneenakin...

Sekoita loput täytteen ainekset kurpitsaseoksen joukkoon ja kaada se piirakkapohjan päälle.

Kypsennä 160 asteisessa uunissa vajaan tunnin verran.

Tarjoile vaniljalla maustetun kermavaahdon kera.

·         


34 kommenttia:

  1. Ihana resepti, inkivääri ja kaneli toimivat varmasti todella hyvin kurpitsan kanssa! Meillä kurpitsansisukset päätyivät tällä kertaa vähän tylsästi vain sosekeittoon. Olisinpa tajunnut laittaa siihen näitä samoja mausteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman jouluiset ja lämpimät mausteet sopivat kurpitsaan ihanasti - varmaankin myös keitossa, vaikkei olekaan tullut vielä kokeiltua.

      Poista
  2. Kurpitsapiirakka kuuluu syksyyn, ja kermavaahdon kanssa tietysti. Kun ensimmäisen kerran tätä herkkua tein, jäi se samantien niihin ruokiin joita "kuuluu" syödä tiettynä vuodenaikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä. Meilläkin syödään tätä vain lokakuussa (tai ihan marraskuun alussa...)

      Poista
  3. Meilläkin on tehty kurpitsapiirakkaa pariin otteseen. Ensimmäisellä kerralla puuttui mausteet, mutta kun mausteet löytyi ja tarpeeksi makeutta oli piirakka oikein hitti. Ainakin minun makuuni. Tätä voisi tehdä vaikka joulupöytäänkin.

    VastaaPoista
  4. Vaikka olen hurahtanut kurpitsaan, en ole siitä tehnyt piirakkaa tai muutakaan makeaa leipomusta. On varmasti kokeilemisen arvoinen :)

    VastaaPoista
  5. Ihanan näköinen kurpitsahemmo :D, josta riittää iloa ruokaankin asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurpitsasta riittää tosiaan monenlaista iloa. Olen itsekin kurpitsalyhtyfani :-)

      Poista
  6. PItäisikin tehdä kurpitsapiirakkaa, satoa tuli taas ja entistäkin on pakastimessa. Appelsiinimehu täytteessä on hyvä idea, pitääpä pitää mielessä. Omista kurpitsalyhdyistä on aikaa, harmi kun ne eivät kauaa säily.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta mehu tuo sellaista kivaa makeutta/hapokkuutta. Raikastaa niin sanoakseni, vaikkei sitä varsinaisesti täytteestä maistakaan.
      Meidänkin kurpitsalyhtymme hattu on jo kutistunut melkein tippumispisteeseen, mutta muuten vielä sinnittelee yöpakkasesta huolimatta :-)

      Poista
  7. Mä tykkään kurpitsasta ihan hirveästi. Piirakkaa en vielä tänä vuonna ole leiponutkaan, resepti kuulostaa tosi hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ainakin maistui :-) Pohjaksihan voi toki kukin valita haluamansa, mutta tuolla täytteellä tuli ihanan pehmeä ja vähän mausteinen herkku.

      Poista
  8. Nam! Kurpitsapiirakka on herkkua :)

    Jostain syystä en ole ikinä tehnyt kurpitsalyhtyä, mutta viime vuonna kaivertelin omenia, jotka sittn kuivatin sellaisiksi voodoo-omenapäiksi:

    http://www.vaimomatskuu.com/yleinen/voodoo-omenat-eli-nain-minusta-tuli-kallonkutistaja/

    VastaaPoista
  9. Meidän kurpitsalyhty on nyt lumen peittämä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne se meilläkin on uponnut. Just aamulla katseltiin, kun talitintti kävi syömässä kurpitsan sisällä vielä jämiä. Se oli hauskan näköistä, kun kurkisteli silmistä ulos.

      Poista
  10. Kurpitsalyhty olis kyllä joskus hauska kokeilla kaivertaa, vaikka varmaan siinä loppujen lopuksi lentelisi ärräpäät :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vaan ottaa tekijäksi joku vahva... tai sitten oikein toooosi terävä veitsi.

      Poista
  11. Söpö lyhyt. Meidän kurpitsa ei ollut kyl olleenkaan sellainen herkulliseksi syötäväksi jalostettu vaikka yritin kyllä. Siinä mielessä vähän kallis lyhty. :) Ens vuonna älyyn valita paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurpitsoissakin on eroa ja siinä ovatko kypsiä käytettäväksi vaikka olisivatkin oransseja.

      Poista
  12. Niin perinteinen kurpitsaleivonnainen. Hyvä löytää vinkkejä kurpitsojen käyttöön, kun niitä on viime viikkoina monissa perheissä koverreltu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteet kunniaan! Tää on sellainen jokavuotinen "must"-juttu.

      Poista
  13. Mulla on kurpitsat huvenneet suolaisiin ruokiin. Liikaa hyviä kurpitsaruokia, selkeästi liian vähän kurpitsaa :) Kivan kuuloiset juhlat teillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kurpitsaa voi syödä ilman lyhtyäkin - pääsee jopa helpommalla.
      Minulla oli hauskaa ihan poitsuja katsellessa ja heillä tuntui olevan kivaa kanssa. Pitäisi useammin pitää tällaisia pienimuotoisia melkein extempore-juttuja. Ei olisi ihan niin kovia paineita valmisteluissakaan.

      Poista
  14. Meillä ei ole vielä koskaan tehty kurpitsalyhtyjä, ensi vuonna minikokkikin varmaan ymmärtäisi niiden päälle :)

    VastaaPoista
  15. Kurpitsa on kyllä niin ihanaa. Ja parasta on kun siitä saa suolaista ja makeaa.

    VastaaPoista

Ilahdun aina kommenteista!