Makaronitehdas eli pastaa perheelle

Viikonloppuna juhlimme jo vähän etukäteen esikoisen synttäreitä ja testasimme Iso Omenan Makaronitehdas-avintolan. Tosin vähältä piti, että olisimme suunnanneet jonnekin ihan muualle. Kun ravintola ei ota lauantain lounasaikaan varausta 6 hengen pöytäseurueelle, on riski odotus-/jonotusajalle vähän liian suuri noin lapsiperheen näkökulmasta. Päätimme kuitenkin kokeilla onneamme ja lähdimme paikalle aikaiseen. Saimme viimeisen tarpeeksi ison pöydän.

Meidät otettiin vastaan hymyillen ja mielellämme nostimme maljan synttärisankarille Makaronitehtaan kuulemma maailmalla palkitulla samppanjalla. (R&L Legras)  Sampanjan pienet ja tiiviit kuplat miellyttivätkin seurueemme kolmea aikuista. Lapset kilistelivät sitten mehulla ja kokiksella.

Miljöönä Makaronitehdas on mukavan rauhallinen. Ei ollenkaan ajattelisi olevansa oikeasti vilkkaassa kauppakeskuksessa. Paikka oli myös lauantaina selkeästi lapsiperheiden suosiossa sillä laskimme lähipöydistä ainakin 6 alle kolmevuotiasta. Onneksi olivat hyväntuulisia, eivätkä minua lasten äänet yleensä häiritsekään. Kolmen pojan huushollissa niihin tottuu.

Oli myös mukava seurata keittiön touhuja lasin takaa, vaikka kuopus välillä ihmettelikin kuuluivatko korkeat liekit asiaan. En ollut ihan varma, mitä vastata...

Sitten se pääasia eli pasta. Menusta löytyi kiinnostava vaihtoehto kaikille. Isäntä maistoi pilipiliä ja kaipasi lusikkaa kastikkeen loppuun. Kuopuksen pastaa Alfredo oli kuulemma "Hyvää" - painokkaasti lausuttuna. Pisteet myös sille, että pasta-annos oli merkitty puolikkaaksi jo ennen kuin ehdin asiasta erikseen mainitsemaan.

Isommat pojat söivät Carbonaraa, kummitäti Puttanescaa ja minä Makkarapastaa. Näiden kohdalla osasta kuului pientä mutinaa. Pojat olivat sitä mieltä, että kotona tehty Carbonara on parempaa (me laitamme yleensä tilkan kermaa sitomaan, vaikkei kai oikeasti kuuluisi.) Annos koettiin myös ihan liian suolaiseksi ja sitä samaa kommenttia hieman nyökytteli isäntäkin.

Minä taas hämmästyin annokseni tulisuudesta. Jotenkin olin onnistunut rekisteröimään yrtit, mutten chiliä menukuvauksesta. Lisäksi minusta kastike oli chilipitoisuudeltaan tosiaan hieman turhan hallitsevaa. Makkara oli tosi hyvää, kun kastike ei peittänyt sen makua. Pientä tasapainoistamista siis kaipaisi tuo annos. Sisko taas harmitteli pastan syömisen vaikeutta. Jäykähkö ja paksuhko pasta kun oli juuri sen mittaista, ettei sitä saanut kunnolla kierrettyä haarukkaan, mutta kastikkeet sillä sai erinomaisesti roiskittua rinnuksille.

Sen muuten voi Makaronitehtaan annoksista sanoa, että nälkä ei mutinoista huolimatta jäänyt kenellekään. Minua olisi tiramisu-uunijäätelö houkuttanut, mutta ei vaan pystynyt. Myös pojat halusivat jättää jälkkärin väliin, mitä ei kyllä kovin usein tapahdu. Vatsat olivat kuulemma ihan liian piukassa.

Kaikkiaan Makaronitehdas oli paikkana mukavan rauhoittava ostosten keskellä. Saattaa kuitenkin olla, että meillä syödään jatkossakin pastaa pääasiassa kotona. Taitavat omat tavat ja maut olla jo muksuillakin kovin vahvassa lempiruokien osalta.