sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Valoa päin ja kapinamieltä

Onneksi isäntä kokkaa ja meillä on keittiössä puuhaajia muutenkin enemmän kuin vain vanhemmat. Muuten olisi nähty nälkää äidin lojuessa hyödyttömänä sohvalla. Jonkunlainen etiäinen minulla kai selkävaivasta oli, sillä tulin aloittaneeksi nettiostokset juuri ennen ja tälle viikolle osui juurikin elämää helpottava Anton&Anton ruokakassi-tilaus.

Olemme aina joskus ennenkin kassin tilanneet ja lämpimästi voin suositella ruokakassikokeilua muillekin. Elämä helpottuu, kun joku on päättänyt ruokalistan puolestasi ja aineksetkin ovat suoraan käsillä. Söimme siis itse tehtyjä kalapuikkoja muusilla, karitsapullilla täytettyjä pitaleipiä ja nyt viimeiseksi pinaattilettuja.



Sohvalla ehdin myös miettimään, minne on kadonnut iloni keittiössä puuhailemisesta. Kokkausjumi on kestänyt jo niin kauan, ettei sitä voi enää selittää lomafiiliksellä tai tauon paikalla. Tulin siihen lopputulokseen, että olen kai liian vanha kaikkiin näihin nykyajan muutoksiin.

Ulkopuoliset vaatimukset ovat saapuneet keittiööni ryminällä.

 "Vähemmän lihaa" "Pitää kokeilla uusia proteiineja" "Kai olet sentään testannut chiat ja psylliumit ja muut vierasperäistä koreaa nimeä kantavat ainesosat?" "Raakaa sen olla pitää, tai ei oikeastaan kai enää sitäkään"

Liian paljon, liian nopeasti.

Kokeilen mielelläni uusia juttuja, mutta minä rakastan myös klassista ja vähän rustiikkia keittiötä. En koskaan ole varsinaisesti hurahtanut mihinkään ja nyt tuntuu siltä, kuin yleisen mielipiteen vuoksi pitäisi.

Ei! En suostu! Pitäkää vain dinosauruksena ja huonona äitinä. Meillä palataan (tai oikeasti jatketaan) nyt ihan tietoisesti vanhaa hyväksi todettua metodia.

  "Kohtuus kaikessa ja kaikkea lautasella" 

Kokeillaan uutta, kun sopivasti vastaan sattuu ja suuhun sopii, mutta nautitaan edelleen hyvällä omalla tunnolla vanhoja ja jossain jo pannaan laitettuja herkkujakin.

Ihan vain fiilikseen päästäkseni kaivoin myös hyllystä vanhoja suosikkejani.


Luinko niitä sitten? Itse asiassa luin vain Slaterin päiväkirjoja, ja niistäkin vain syyskuun. Nigellalta tarkistin suklaajuustokakun reseptin ja Jamie Oliverilta kurkistin papujen viljelyä ja sadonkorjuuta. Muuten meni selailuksi, mutta se riitti. Tuli syksyinen olo ja syksyn myötä halu palata runsaisiin, lämpimiin ja ihanan täyteläisiin makuihin. Siispä tiedossa on suolaista crumblea, lihapatoja ja muhkeita leivonnaisia - hyvällä mielellä.

Siis, kunhan tästä taas saan itseni keittiökuntoon...

23 kommenttia:

  1. Heh, minäkin olen ollut hiukan samassa tilanteessa. Raakaruoat, -ton-dieetit mitä näitä nyt on. Olen toki kokeillut, mutta päätynyt minäkin tuohon samaan, että kohtuus kaikessa ja kaikkea lautasella ( kropan salliessa ) on se toimivin tapa pitää päänuppi koossa ;) Näitä keittiöjumeja taitaa tulla aina välillä ja sitten se flow taas löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elän toivossa, että syksyn pirteys toisi mukanaan kokkausintoakin :-)

      Poista
  2. Ei kaikkeen ehdi hypätä mukaan eikä tarvitsekaan. Pataruokia pääsin maistelemaan tällä viikolla ihan urakalla ja ne pyörivät nyt mielessä. Toivioretki Hakaniemen halliin halpojen ruhonosien äärelle täytyy tehdä pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pataruoat ovat ihania. Pitääkin kerätä oikein lista suosikeista valmiiksi kylmää keliä varten :-)

      Poista
  3. Olen keittiössä aika perusPirkko. Klassikot maistuu meilläkin, enemmän kuin trendit. Kotiruoka, on se vaan niin hyvää. Kyllä se innostus sieltä pian tulee ja pitää muistaa, että hiljaa hyvää ..... vähän kuin ne syksyiset padat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just noin. Hyvä, kun joku muistuttaa kärsivällisyydestä. Se ei taida olla minun vahvin piirteeni :-)

      Poista
  4. Mä olen kotoisin maalta, johon trendit rantautui 5 vuotta myöhässä. Hölmöimmät asiat eivät sinne koskaan ehtineet ennen kuin kuolivat pois. Ruoassa mä en ole siten koskaan osannut olla "ajan hermolla". Toki kokeilen joskus jotain muodikasta, jos se sattuu olemaan mieleen, mutta en koskaan siksi että "pitäisi". Trendien luojaa musta ei koskaan tule, vaan eipä tarvi stressatakaan asiasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään trendejä koe luovani. Jotenkin vaan on viime aikoina tullut noita "must" juttuja niin joka tuutista, että pientä paniikkiakin jo iski päälle.

      Poista
  5. Voi tunnistan tuon tunteen! Jossain vaiheessa tuntui itsestäkin siltä, että olenko ihan pihalla, kun en halua syödä gluteenitonta vegaania smoothiekulho -ruokaa... Mutta jos joku voi palauttaa uskon ruoanlaittoon, niin Nigel Slater. Kauniimmin ei enää voi ruoasta kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä, Slater on ihan huippu. Harmillisesti minulla löytyy hyllystä vain yksi hänen opuksistaan.

      Poista
  6. Keittokirjojen selailu on terapeuttisinta iltalukemista mitä tiedän. Ja sitten padat porisemaan vaan (ps. trendikkäitähän nekin ovat :D )!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä taitavat olla :-) Olenkin ihan trendien huipulla tietämättäni - tarvitse enää kuin saada niitä pataruokia aikaiseksi ;-)

      Poista
  7. Minusta keittiöpuuhassa on just parasta se, että saa tehdä juuri sellaista ruokaa, joka omalle poppoolle maistuu. Pitäisi-ajatteluhan on ihan hullua. Viimeistään villeimmät trenditykset tasoittuvat, kun hurautan työkeikalle Pudasjärvelle. Siellä ei ruokatrendit lounaspaikoissa jyllää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkein unohtu: tsemppiä ja kärsivällisyyttä selän kuntoutukseen!

      Poista
    2. Kiitos :-)

      Ja ihanaa, että muutkin ovat "pakottaville" trendeille vähän allergisia. Tiedä, miksi minulle tuli sellainen olo, että ainoana olin vähän vastahankaan...

      Poista
  8. Aika hiljaista on täällä Porissa ruokatrendien suhteen... mutta ei haittaa piirun vertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Kuka niitä trendejä kaipaisikaan? Ainakaan liian usein.

      Poista
  9. Tärkeintä on tehdä just sitä mistä itse tykkää ja jaksaa innostua. Itse tykkään sopivasti kokeilla uusia juttuja, mutta silti ruokafilosofiani kuulostaa samalta kuin sinullakin: kaikkea kohtuudella niin hyvä tulee :)

    Anton & Antonin kauppakassi on huippu. Olen tilannut muutamia kertoja. Itse kun tykkään suunnitella reseptejä niin en ehkä jatkuvasti tilaisi, mutta suosittelen kyllä lämpimästi muille jos haluaa vähän helpotusta arkeen ruoasta tinkimättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin. Jotenkin vain pääsee joskus unohtumaan.

      Anton&ANton ( ja varmaan muutkin ruokakassit) auttavat kiireiseen arkeen, mutta kyllä minäkin mielelläni itse mietin yleensä, mitä ja miten laitetaan :-)

      Poista
  10. Itse olen juurikin tuollainen innostuja ja tykkään tosi paljon kokeilla kaikkea uutta. Mutta ei ole kyllä ikinä tullut mieleenkään että muiden pitäisi tehdä samoin. :) Mulla on myös tuo Jamien kirja, siinä on ihana tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kukaan kai pakotakaan :-) Onneksi. Ihan itse tässä olen pääni saanut sekaisin.
      Mulla on pitkä rivi Jamien kirjoja, mutta tuo on jotenkin kaikkein tunnelmallisin.

      Poista
  11. Jotkut trendit on kivoja kokeilla, mutta sitten aina joskus tulee hämmennys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jup, hämmennysvaiheesta terveisiä tässä, mutta valoa päin syksyn pimenevistä illoista huolimatta :-)

      Poista

Ilahdun aina kommenteista!