Testissä Mifu

Tuossa juuri pääsin kiukuttelemasta kaikkien trendien ja uutuuksien hurahduspaineesta ja nyt sitten heti olen testaamassa Valion Mifu proteiinivalmistetta. No, puolustuksekseni sanottakoon, etten tosiaankaan nähnyt vaivaa näytteen saamiseksi. Se tuli Kauppahalli24 - nettiruokakaupasta ostosten kaupanpäällisenä. (Siellä muuten on joka viikko jotain kaupanpäällistä - just tuli kanttarellituorejuustoa... )

Kyllähän minä mielelläni tietysti testaankin. Erityisen mielelläni testasin Mifua siksi, että se sopii hyvin tämän hetken vaatimuksiin nopeasta ja helposta. Lääkärin mukaan edessä on kolme suhteellisen tuskallista kuukautta, kun odotellaan "luonto parantaa" metodilla välilevyn pullistuman poistumista. Mihinkään kovin monimutkaisiin resepteihin en siis taivu lähiaikoina, vaikka olo toki alkuvaiheen tuskia huomattavasti parempi jo onkin.

Mutta siis, Mifu. 

Pirkin avatessani totesin sen näyttävän ihan raejuustolta, vähän isommin rakein. Sinänsä lupaavaa, sillä meillä pidetään raejuustosta.

Päätin testata Mifun kypsennysominaisuuksia ja koittaa ruskistuisiko se kauniisti pannulla illan kesäkurpitsapastaan. Kyllä se ruskistui, vaikka ensin pannulle tulikin vettä ja näytti toivottomalta, mutta hiljaa hyvä tulee - keskilämmöllä siis.

Älkää kuitenkaan katsoko ruskistumista kuvasta. Olin ensin pihi ja laitoin vain puolet paketista. Sitten totesin, että eihän se riitä mihinkään ja hätäpäissäni lämmitin nopeasti pannulla loput. Ne kauniisti ruskistuneet ovat jo kuvaushetkellä sekoitettuna pastaan.

Laktoositon, gluteeniton, soijaton, kananmunaton, hiivaton... Aika paljon ton-loppuja yhdelle tuotteelle. Isommat pojat lisäsivät listaan myös "mauton". Mifu onkin kasa sellaisia vähän kumimaisia palluroita, jotka mitä ilmeisimmin saavat makunsa ympäröivästä kastikkeesta. Minä kyllä tykkäsin ihan sellaisenaankin, eikä noita kyllä poikienkaan lautasella ruokailun päätteeksi näkynyt jääneen yhtään ainutta murusta.

Hyvä kokeilu siis vaikken kyllä oikein osaa Mifua ajatella muuna kuin juustona (paitsi, ettei se sula kuumennettaessa, mikä tietysti luo uusia käyttömahdollisuuksia).

Pasta oli vanha tuttu resepti eli punasipulia kuullotetaan pannulla , lisätään kesäkurpitsapalat. Käännellään ja annetaan vähän kypsyä. Silputaan joukkoon pari valkosipulikynttä ja kirsikkatomaatteja. Käännellään hetki. Raastetaan pannulle yhden sitruunan kuori ja puserretaan mehu. Lisätään suolaa ja pippuria maun mukaan (ja MIFUa! ) ja sekoitetaan kypsään pastaan. Myös yrtit sopivat joukkoon (varsinkin basilika tai persilja). Lopuksi lautasella vielä parmesaaniraastetta sitä kaipaaville.