Stereotypiamurskausta ja trendibongailua sekä bataattiranskalaisia

Eilen olin fiiliksissä. Voice of Finlandin ja perhekikatuksen aiheuttama endorfiinihyöky peitti alleen kivun. Nyt kyllä sattuu sormeen. Tiputin nimittäin eilen bataattiranskalaisille tarjoilupussia kaapista etsiessäni siitä reunalta liimapurkin suoraan pienen pressopannuni päälle. Se tietysti hajosi ja minä kiukuspäissäni siirtelin palasia niin, että vetäisin samassa sormeenikin viillon. Vähältä piti, etteivät jääneet ranskalaiset saamatta, kun ei koko talosta sitten tietysti löytynyt yhtään laastariakaan.

No, onneksi kyseessä oli varsin helppo ruoanlaitto ja minulla yleensä verenvuotokin tyrehtyy pikkuhaavoissa alta aikayksikön. Sen verran paksu veri vissiin, ettei jaksa hetkeä kauempaa juostakaan. Tällainen viiltohaava on enemminkin kiusallinen kuin vaarallinen, mutta kyllä se kirvelee.

Eilisistä bataattiranskalaisista lupasin johtaa aasinsillan kautta asiasta kukkaruukkuun, tai tässä tapauksessa kahteen keittokirjaan. Satuin nimittäin tässä hankkimaan taas yhden, tosin vähän vanhempaa mallia. Pipsa Hurmerinnan 2012 ilmestynyt "Pipsa" houkutti minua jo silloin, muttei osunut missään sopivasti käsiin. Nyt osui. Tiedättehän ne kauppakeskusten käytävillä olevat halpiskirjamyynnit? Kurkkaan aina ohikulkiessani keittokirjavalikoimat. Joskus onnistaa ja perus kv-käännöskopioiden joukosta löytyy helmiä. Niin nytkin, vitosella. Pakko se oli napata mukaan.

Eikä harmita, kirja inspiroi moneen juttuun ja taas kerran jouduin miettimään stereotypioiden voimaa. Jo Vera Jordanovan Don't Miss a Bite ravisteli meidän keittiössämme käsitystä salaatinlehtiä ja sellerinvarsia mutustelevista langanlaihoista mallikaunottarista. Pipsa Hurmerinta on tietysti tuttu jo tv:stäkin, mutta samalla lailla hän rikkoo vakioita, tai siis ainakin niitä oletettuja vakioita.

Vera Jordanovan kirja inspiroi täytettyihin munakoisoihin

Oli myös hauska katsella, miten kirjasta löytyi muutama viime vuoden trendiresepti. Kuka on tehnyt lehtikaalisipsejä? Kirjassa taitaa olla yksi ensimmäisistä resepteistä. Minulla tuo herkku on edelleen kokeilematta, mutta vielä ehtii... enkä minä ole itseäni trendikkääksi väittänytkään.

Pipsa myös käyttää resepteissä mm. kvinoaa, joka lienee myös noihin aikoihin noussut otsikoihin. Juuressipseistä on puhuttu paljon viime vuosina ja sitten on tietysti nuo bataattiranskikset. Ihan selvästi kirja on ollut trendien aallonharjalla, jollei peräti niitä aloittamassa.

Ajankohtainen kirja taitaa olla vieläkin. Yksi resepti nimittäin herätti huomioni, koska olen ollut huomaavinani sen ainesosan nousseen viime aikoina esille Blogistaniassa. Kyseessä on "kielletty riisi" eli musta riisi. Tuleekohan siitä nyt jonkinlainen uusi trendi? Keisarin kielletty riisi -resepti menee ainakin meillä kirjasta kokeiluun, kunhan saan kyseistä riisiä jostain käsiini..

Muutenkin kirjaa on miellyttävä lukea. Pipsan tarinointi tuntuu avoimelta ja reseptien taustat ovat aina mielenkiintoisia. Jännää on myös nähdä yhteyksiä eri maiden resepteissä keskenään, kun kirjasta löytyy maailmalta löydettynä jotain kummasti tutulta tuntuvaa.

Mukava lisä keittokirjahyllyyn siis. Napatkaa mukaan, jos tulee vastaan. (Samoin kuin se Jordanovan kirja...)

Sitten ne bataattiranskikset

Uuni 250 asteeseen. Bataatti ohuiksi ranskiksiksi. Sekoitetaan öljyn kanssa ja levitellään pellille. Uuniin puoleksi tunniksi (tai kunneksi näkyy tarpeeksi mustaa) ja sitten suolaa päälle ripotellen suoraan tarjolle.

Helppoa herkkua.