Isäntä kokkaa: Looks like Halloween making friends with Xmas

Olipa mukavaa tulla tänään töistä kotiin. Isäntä oli tehnyt lyhyemmän päivän, hakenut kuopuksen päiväkodista ja viihdyttänyt pikkumiestä kokkaamalla hänen kanssaan. Lopputulos oli varsin hyvin hyvin Halloweeniin sopiva ja hurjan herkullinen. Ihan kuin verta lautasella...

Menun etenemisessä tosin voi havaita jopa pientä aikasiirtymää ja jo jouluisiakin sävyjä.

Pyhäinpäivän perjantain menu 

Parmankinkkuviikunat 

Poroa, sieniä ja verenpunaista kastiketta 

Piparit ja homeinen juusto 

Juomana: Châteauneuf du Pape (Xavier 2005) 

Isäntä siis kokkasi eli tarkkoja reseptejä ei ole tiedossa, mutta alkuruoan toki tunnen yhtenä omanakin suosikkinani. Tällaisilla viikunoilla on herkuteltu useammankin kerran.

Parmankinkkuviikunat

Tähän tarvitset tuoreita viikunoita, parmankinkkua, timjamia, suolaa, pippuria, balsamico-etikkaa ja pienen tirauksen hunajaa. 

Leikkaa viikuna melkein pohjaan saakka neljäksi lohkoksi ja kiedo kinkkusiivun sisälle. Aseta pieniin uunivuokiin. Ripottele päälle ihan hiukan suolaa ja pippuria ja lorauta noin ruokalusikallinen balsamico-etikkaa kullekin. Silppua timjamia ja ripottele päälle sitäkin. Anna marinoitua muutaman tunnin ajan. 

Lämmitä uuni pariin sataan asteeseen ja valuta viikunoiden päälle hieman hunajaa ennen kuin nostat vuoat uuniin. 

Anna kypsyä 3-5 minuuttia haluamaasi kypsyysasteeseen. Tänään teki mielemme viikunoita vielä melkein viileinä kiedottuna hivenen jo rapsakkaaksi muuttuneeseen parmankinkkuun. 

Tähän ei kyllästy. 

Pääruoksi oli sitten poron sisäfilettä. Se ilmestyi pöytään tagliatelle-pastan ja sienien kera ja päälle valutettiin kirpakkaa punaista kastiketta...  Luumua kastikkeessa kuulemma oli - ja hiven balsamicoa jne... (Tiedättehän, isäntä ja reseptit. )

Eikä sille mitään voi. Joulukin on tulossa. Isäntä oli selvästi jo vähän joulutuulella, kun jälkkäriksi päätyi pipareita ja Bleu d'Auvergne.

Ehkä alitajuisesti tarkoituksena oli viitata kammottaviin kauhutapahtumiin - Tiedättehän: " joulu - porot - halloween - paisti..." ilmankos kastikkeen teemana oli verta lumella...

Tai sitten hän muisteli keskiviikon viininmaistajaisia. Teemana oli nimittäin Châteunef du Pape ja eräs viineistä sai meidän väkisin miettimään kanelia ja joulupipareita. Koska pöydässä oli tänäänkin Châteunef du Pape -viiniä, taisi jälkiruoka olla helppo nakki.

Mikäs siinä.Sopihan tuo tämänkin viinin tyyliin, vaikka se olikin maistajaisten sisartaan pehmeämpi ja vuosiltaan vanhempana jo maultaan ihanasti pyöristynyt. Tyylillisesti yksi suuria suosikkejani, Viimeiset pisarat lasistani pyörivät kielelläni juuri tätä kirjoittaessani.

Kamerani muuten sanoi työsopimuksensa juuri irti kokonaan. Eli koittakaa kestää - kännykkäkuvia pimeällä kelillä tiedossa ainakin jonkin aikaa...

Messunurinaa ja tiramisua

Viikonloppuna oli Helsingin Kirjamessut (jos joku tätä blogia lukeva ei vielä huomannut...). Samaan aikaan saattoi yläkerrassa kierrellä myös Ruoka, viini & hyvä elämä messuilla. Sielläkin tuli käytyä, mutta ensin ajattelin jättää kokonaan niistä kirjoittamatta. Tällaiselle vähemmän osallistuvalle kävijälle, kun siellä ei tuntunut olevan yhtään mitään uutta. Samat parmesaanit, suklaat ja muut vastaavat kuin aiempina vuosinakin. Sitten totesin, että on pakko sentään vähän urputtaa.

Jaa, että mistä? No, olimme liikenteessä lasten kanssa. Se, että nykyään lapset saa ottaa mukaan myös aidatulle viinialueelle oli ehdotonta plussaa joihinkin aiempiin kokemuksiimme nähden, mutta...

Varsinaiset ruokapaikat olivat aitauksen sisällä ja nappasimme esikoiselle hampurilaisen, itsellemme sapaksia ja valmistauduimme ruokailemaan, Sitten iski tenkkapoo. Ruokajuomaksi oli tarjolla viiniä, viiniä, väkeviä ja viiniä. Alkoholittomien juomien löytäminen vaati työtä, kyselyjä ja paljon ylimääräisiä askelia. Herää kysymys, miksei ruokapaikoista voinut saada ostaa vaikka vettä? Sushivaunussa olivat osanneet ennakoida ja tarjolla oli sentään limuja, Eiväthän aikuisetkaan sentään ihan loputtomiin alkoholia juo. Varmasti olisi menekkiä promillettomillekin juomille.

Oli messuilla sentään monta kivaakin juttua, Yksi nistä oli Casa Italia. Kahvia, risottoriisiä ja herkullista mascarponea lähti matkaan. Tänään siis saatiin tiramisua...

p.s. kirjamessujen puolella kävin kuuntelemassa Lauri Tähkän haastattelua. Puheli siinä keittokirjastaan ja kotikokkailustaan. Tekee kuulemma kaikki ruoat itselleen ja lapsilleen, kai...

Ruokaa Aito-ateriakassista

Olemme ennenkin kokeilleet ateriapusseja Kauppahalli24-palvelusta tilattuina. Kirjamessuviikonloppuna tiesin ruoanlaiton jäävän pikaiseksi ja väsymysasteen todennäköisesti häiritsevän ruoanlaiton luovaa prosessia. Siksi päätin kokeilla silmiin osunutta Aito ateriakassia.

Jos Anton&Antonin kassi on brändäykseltään luksusversio paperipusseineen, on Aito-ateriakassi konstailematon arjen apu. Aito-kasseissa on mukana ainekset aina vain yhteen ateriaan kerrallaan, mikä ehkä helpottaa vähän ainakin tällaista kokeilutilausta. Annokset on tarkoitettu kahdelle tai neljälle hengelle.

Ensimmäisen kerran valintamme osui Chili sin Carne-reseptiin sunnuntai-illan iloksi. Paketista löytyivät kaikki muut ainekset paitsi suola, pippuri ja öljy (ja valkosipuli, jota jotenkin jäin kaipailemaan, vaikkei sitä reseptissä lukenutkaan). 

Olin varmuuden vuoksi ottanut kaksi pussia, sillä tiesin pöydän ympärillä olevan ainakin 2 aikuista ja kolme lasta, joten kahden hengen annos kuulosti ihan liian naftilta, Vaan kuinkas sitten kävikään? 

Meitä oli pöydässä kolme aikuista ja kolme lasta. jotka vähän kiukuttelivat härkäpavuista (maistuivat kuulemma hiileltä - mokomat lihansyöjäpedot). Lasten annokset siis olivat suhteellisen pienet. Kolme aikuista kuitenkin söi ihan reippaasti ja kyllä lastenkin annoksista yhteensä tuli tosi runsas neljäs annos. Silti chiliä jäi pannuun yli puolet ja lisukettakin jonkin verran. 

Myönnetään, lisäilin kaiken varalta vähän avokadoa ja crème fraîchea reseptin ulkopuolelta, vaikka maun puolesta niitä ei kyllä olisi tarvinnut, Chili sin Carne oli aikuisista oikein hyvää ja maukasta, huolimatta lasten mutinoista. Lisukkeet eivät kuitenkaan millään tavalla vastanneet pannuun jäänyttä määrää. Seuraavalla kerralla sitten tiedän ottaa perheelle vain yhden pussin ja varautua vielä vähän suuremmilla lisukkeilla, jos joku näyttäisi jäävän nälkäiseksi. 

Kuvan jälkeen lisäsin kyllä vielä itse chiliä, sillä sitä ei ollut tässä vielä tarpeeksi

Seuraava kerta tosiaan on varmasti edessä taas jossain välissä. Hintakaan ei nimittäin päätä huimaa (8,50€/kassi, kun osti kaksi eli 17€ neljän hengen ateria). Lisäksi ryynejä jäi vielä 1,5 paketillista kaappiin odottamaan varsinaisten ateriantähteiden lisäksi. 

Aina välillä on mukavaa, kun kiireiden keskellä joku toinen on miettinyt ruokalistan valmiiksi ja ainekset löytyvät valmiina pussista... Lisäbonuksena tulee terveellisyys, johon on mm. Sydänliiton kansa yhteistyössä määritellyn sisällön kehityksessä kiinnitetty huomiota (ja oli kiva huomata mm. härkäpapujen olevan luomua!) Mielenkiintoinen tuote viikon ruokaostoksia täydentämään. 

Ruokabloggaaja kirjamessuilla

Syksyn kohokohtana ovat ensi viikonloppuna Helsingin Kirjamessut. Siellä pyörin minäkin ahkerasti perjantaista sunnuntaihin. Kummasti vaan näyttää ohjelmavalintani suuntautuvan myös sinne ruoan suuntaan, kuten tärpeistäni voitte kurkata täällä.

Niin, ja onhan kirjamessujen naapurina myös Viini, ruoka & hyvä elämä 2015...

Crique eli herkkua halvalla

Naapurikaupassa oli pari perunapussia kolmella eurolla. Jääkaapista löytyi pari porkkanaa ja loput viikonlopun nyhtöpossusta. Lopuksi päälle tuikattiin vielä muutama kevyellä uunikuivatuksella pelastettu melkein ylikypsäksi päässyt kirsikkatomaatti.

Ei tainnut tämän iltapalan hinnaksi tulla montaakaan euroa, vaikka se tehtiin viidelle. Se myös maistui kaikille Totosta 4v aina isäntään saakka. Yhtään valitusta ei kuulunut ja sen meidän huushollissamme jonkinlainen ennätys taas vähään aikaan.

Crique on ranskalainen versio röstistä. Siinä vain yksinkertaisesti raastetaan perunoita ja sekoitetaan raaste sitten porkkanasta, palsternakasta tai muista herkuista tehdyn vastaavan kanssa. Sitten suolataan, pippuroidan, lisätään yrttejä tai muita mausteita ja sekoitetaan taas.

Lopuksi laitetaan öljyä ja voita paistinpannulle ja taputellaan peruna-juureskakkunen ohueksi levyksi pohjalle ja paistetaan keskilämmöllä alta kauniin ruskeaksi. Kun "lettu" pysyy kasassa, se keikautetaan ympäri ja ruskistetaan vielä toiselta puolelta.

Kypsä crique sitten vaan valutetaan lautaselle ja nautitaan haluttujen lisukkeiden kera. Tähän käy melkein mikä vaan... eikä mikään estä pelastamasta tällä reseptillä perunapussin pohjalla itämisät odottavia mukuloita, vaikka minä satuinkin ostamaan perunoita ihan varta vasten.

Piristystä peruseväisiin

Höyrytetyt kookosleipäset nyhtöpossulla ja kasviksilla alkaa olla meidän huushollissamme jo klassikon asemassa. Aina siihen keksitään jotain pientä uutta ja aina se tekee yhtä hyvin kauppansa.

Tällä kertaa nyhtöpossuun lyötiin pohjalle omenoita ( the season you know...) ja sipulinpaloja. Maustettiin korianterinsiemenillä, sinapinsiemenillä ja fenkolinsiemenillä suolan ja pippurin lisäksi. Terästettiin inkiväärillä ja valkoviinietikalla, pyöristettiin hunajalla ja omenamehutilkalla. Annettiin muhia 6h 125 asteessa. Kyllä kelpasi.

Leipäset saivat taikinaansa entistä enemmän spelttiä täysjyvämuodossa. Hyvää, mutta hieman hajoavaista.

Herkullisin uudistus oli, kun tähänkin kasvikset marinoitiin. Kurkku mirinillä ja porkkana ja kesäkurpitsa riisiviinietikalla ja fenkolinsiemenillä.Vähän leipään vielä hoisinia ja shirachaa. Mitäpä sitä muuta?

Ai niin, juomaksi oli shamppanjaa...

Paahdetun juureskeiton twist of the day

Syksy tuo mukanaan myös halun kokata ja syödä entistä enemmän juureksia. Muutaman vuoden ajan ovat uunijuurekset olleet meillä kaksipäiväinen juttu. Ensin herkutellaan uunissa yrttien, hunajan, mausteiden ja välillä balsamiconkin kanssa muhineita juurespaloja. Seuraavana päivänä muussataan loput juurekset kasvisliemen kanssa pyöreän herkulliseksi sopaksi. Mitä enemmän erilisia juureksia, sitä herkullisempi soppa.

Tällä kertaa nautiskeltiin perunan, porkkanan ja punasipulin seoksesta (savupaprikaa, suolaa, pippuria ja timjamia). Lisäksi herkuteltiin päärynä-pasternakkapaloilla sekä timjamilla maustetuilla hunajakeltajuurilla. Tämä ei kaipaa yhtään lihaa seurakseen, mutta eilen lisukkeena oli vielä pannulla nopeasti paistettuja kanan rintafileviipaleita. Komeus kruunattiin vuohenjuustolla (ja ketsupilla halukkaille).

Se on sääli, ettei juureksista tehty sosekeitto oikein vastaa ulkonäöltään makunsa herkullisuutta. Sellainen rusehtava massa kun näyttää melkein luotaantyöntävältä. Ensin loiskin mustaherukkahilloa päälle pääasiassa koristeeksi ajatellen sen sentään sopivan pyöristyneisiin ja maanläheisiin juuresmakuihin. Sitten otin muutaman lusikallisen lisää, kun makuyhdistelmä osoittautui erinomaiseksi. Mustaherukan kirpakkuus ja makeus täydensivät ihanasti juuresten täyteläisyyttä. Tämä twist tulee päätymään soppapäivien vakiovarusteeksi.

Pizzaperjantai lauantaina

Pizza on meillä perinteisesti perjantaiherkku. Työpäivän jälkeinen pizzailu onnistuu, kun tekee taikinan valmiiksi jääkaappiin jo torstaina. Sitten ei tarvitse kuin kaulia, täyttää ja paistaa... Nyt meni minulla torstai-ilta murhaavissa merkeissä ja perjantaina laiskotti muuten vaan, joten sain taikinan aikaiseksi vasta lauantain puolella. Hyvin toimi näinkin ja pizzaähky oli taattu. Tein nimittäin taas tuplamäärän taikinaa, jotta pieniä pizzamaistiaisia jäisi sunnuntain rennolle aamupalallekin. Paljon ei kuitenkaan jäänyt. Se on hurjaa, miten paljon pizzaa uppoaa kasvaviin nuoriin miehiin.

Pizzataikinaan sekoitin tällä kertaa neljäsosan verran täysjyväspelttijauhoja. Lopputulos oli aivan yhtä kaulittava ja sitkas kuin aiemminkin huolimatta speltin vähemmän "pizzamaisista" ominaisuuksista. Seuraavaksi sitten vielä enemmän spelttiä sekaan. 

Olen myös vaihtanut politiikkaa täytteiden osalta. Enää en tunge kaikkea pohjan päälle, peitä juustolla ja pistä uuniin. Juusto on välillä täytteiden alla ja iso osa täytteistä ripotellaan päälle vasta uunin jälkeen. Lopputuloksena on raikkaampi ja mauiltaan monipuolisempi luksuspizza.


Yön yli pizzataikina

Ohje on hyvin yksinkertainen.

Laitetaan kulhoon 8dl lämmintä vettä ja ripotellaan pinnalle 1/2 pussia kuivahiivaa. Sekoitetaan joukkoon 1rkj merisuolahiutaleita, hyppysellinen sokeria ja vajaat 12dl vehnäjauhoja ja 4dl täysjyväspelttijauhoja.

Vaivataan taikina kiinteäksi ja lisätään jauoja tarpeen mukaan. Lisää vielä loraus oliiviöljyä ja vaivataan pikkuisen lisää. Laitetaan kulhoon kansi päälle ja nostetaan yöksi jääkaappiin tai ainakin useammaksi tunniksi.

Seuraavana päivänä siellä odottaa helposti kaulittava taikina, josta saa ohuenrapeita tai hitusen paksumpia pohjia ihan toiveiden mukaan.

Kaulitaan, täytetään ja paistetaan uunissa  220 asteessa.

Äidin lempparitäyte

Tällä hetkellä lempparini on valkoinen pizza punajuuri- tai keltajuuritäytteellä.

Kypsennä keltajuuria uunissa tunnin verran 200 asteessa folioon paketoituna. Mausteeksi yrttejä, suolaa, pippuria ja balsamicoa. Siivuta juuret. 

Sekoita 2prk crème fraîchea, sitruunan kuori ja mehu. Tämä riittää kahteen melkein pellin kokoiseen pizzaan.

Kauli pizzapohja ja laita se uuniin 5min ajaksi. Levitä kuumalle pohjalle crème fraîchea ja punajuuripaloja. Raasta päälle parmesaania ja ripottele nokareita tuoretta vuohenjuustoa. Levitä vielä parmankinkkusiivuja (tai muuta ilmakuivattua kinkkua) ja laita uuniin toiset 5min. 

Ota pizza pois uunista ja levitä päälle rucolaa sekä paahdettuja pinjansiemeniä. Tällä kertaa lisäsin myös etikassa marinoituja punasipulisiivuja (punaviinietikkaa, suolaa ja pippuria) ja oli kyllä ihan ylihyvää. 

Murhaava illallinen = herkullista ruokaa ja teatteria

Gurmee Teatteri : Murhaava illallinen

Herkullinen menu ja dekkari näytelmämuodossa. Eihän sellaista voi jättää väliin. Ensin tosin meinasin. Kalenteri näytti niin täydeltä, mutta sitten kutsu tuli toiseen kertaan enkä kertakaikkiaan osannut vastustaa. Eikä muuten kaduta yhtään.

Murhaava illallinen on kokemus, jota voi hyvällä omallatunnolla suositella kaikille dekkarien ja teatterin ystäville... niin, ja herkullisesta ruoasta pitäville. Kun keittiömestarina on Matti Jämsen, ei menun laatu yllätä. Lisätään seokseen viihdyttävää teatteria ja mukavaa seuraa ja lopputuloksena on todellinen elämys. Ensi-ilta oli eilen (8.10)
Näin lokakuussa on näytöksiä jäljellä enää lauantai-iltana, mutta ei hätää. Marraskuussa on mahdollisuuksia päästä vieraaksi Murhaavalle illalliselle uudelleen.

Mutta se ateria... Puhtaita makuja ja kauniita annoksia. Onneksi näytelmä oli suunniteltu siten, että aikaa jäi myös ruoasta nauttimiseen (ja siitä puhumiseen).

Ensimmäinen näytös: 
Lohi & Savu 
eli kylmäsavustettua lohta, osteria ja pähkinävoita

Kevyesti pikkelöidyt kukkakaali ja kurkku piristivät muuten pehmeän ja täyteläisen makuista herkkua. Kylmäsavulohi ja sen mousse täydensivät kauniisti osterivaahtoa.

Tämä alkuruoka sai malttamattomana odottamaan jatkoa niin menun kuin näytelmän osalta.

Toinen näytös: Possu ja selleri 
eli ylikypsään possunkylkeä, persilja-selleripyreetä ja pitkään haudutettua selleriä

Maanläheiset maut soivat selkeinä toisiaan tukien, mutta toisistaan erottuen.

Possu on trendikästä niin ravintoloissa kuin kotikeittiössä. Varsinkin pitkään haudutettuna se kirjaimellisesti sulaa suussa.

Selleri kadottaa lempeästi kypsennettynä kitkerän teränsä ja pyöristyy täyteläiseksi herkuksi.

Kyllä tämän voimin jaksoi seurata epäiltyjen kuulusteluja ja itsekin pohtia mahdollisen murhaajan henkilöllisyyttä. Vaan enpä keksinyt... ainakaan ihan heti...

Kolmas näytös: Puolukka & Omena
eli Uuniomenamoussea, vaniljajäätelöä ja puolukkavaahtoa

Kaunista ja herkullista.

Samalla kun jännitys tiivistyi maistuivat suussa kirpakka puolukka, makea omena sekä ihanan virkistävä jäätelö. Samalla tavoin voi näytelmässäkin eri vivahteiden sekoittuvan lopussa kitkerästä suloisen katkeraan... ihan niin kuin oikeassa dekkarissa tuleekin.

Kahvin kera tuntui, että tätä olisi voinut syödä toisenkin annoksen...

Niin päättyi ateria, näytelmä ja mielenkiintoinen elämys Gurmee Teatterin (ja Matti Jämsenin) vieraana. Bloggaaja kiittää kutsusta ja suosittaa ehdottomasti muitakin nauttimaan Murhaavasta illallisesta.

"Toisella puolella" jo kuvailinkin, että lavalle esiintymään päätyivät muutkin kuin varsinaiset näyttelijät... kuten kuvastakin näkyy.

.

Koska pekoni...

Pahus vieköön tätä syksyn pimeyttä kuvien ottamisen kiusaa

No, on siinä kesäkurpitsaa ja riisiä ja tomaatteja (ja juustoa..). Hyvää ja oikein sopivaa arki-illan herkuksi. Tätä tehdään meillä syksyn tullen joka vuosi ainakin kerran.

Pitänee perustaa blogiin jokin uusi sarja nimeltään "arkiruokien aatelia" tai "vuoasta vuokaan". Sellaisia reseptejä tuntuu nyt olevan tarjolla. Vaan torstaina pääsenkin yhdistämään herkullisen ruoan ja jännittävän teatterin! Siitä lisää myöhemmin.

Pekoninen kesäkurpitsa-riisivuoka

Kaada öljyttyyn uunivuokaan pari desiä riisiä.

Pilko yksi isohko kesäkurpitsa palasiksi. Lohko pari punasipulia ja 3 isohkoa tomaattia.Kuutioi puoli pakettia Koskenlaskija-juustoa ja sekoita kasvisten joukkoon. Mausta suolalla (varovasti), pippurilla, oreganolla ja haluamillasi muilla yrteillä. Sekoita hyvin.

Kaada kasvis-juustoseos riisin päälle. Valuta vuokaan vielä pari desiä ruokakermaa ja desin verran kevytmaitoa.

Pistä uuniin noin 40 minuutiksi (225 astetta) ja levitä pinnalle sitten paketti (tai 2 kuten meillä) pekonia palasina. Laita takaisin uuniin kunnes pekonit ovat ihanasti ruskistuneet. Anna seistä kymmenisen minuuttia ja pistele poskeen. Tai lämmitä seuraavana päivänä uudelleen herkuttelua varten.

Arkiangstiin - Helppoa syysruokaa

Syksyn päässtyä vauhtiin huomasin arki-iltojen ruokailujen menevän yhä huonompaan ja huonompaan suuntaan. Emme ehtineetkään enää yhdessä ruokapöytään. Kukin närppi vähän mitä sattui jääkaapista löytämään. Eihän se sellainen käy.

Pika-analyysi osoitti, että varsinkin alkuviikko on harrastusten suhteen hankala. Ruoanlaittoon ei yksinkertaisesti oikein jää aikaa. Pikaruokaviritysten sijasta totesin syksyn muutenkin suosivan vuokia ja patoja. Sunnuntaiksi siis ajoittuisi tuplakokkaus? No, ei ihan. On olemassa helppoja reseptejä ja kaikenlaisia oikoteitä.

Tässä esimerkki yhdestä helpotetusta versiosta, joka kuitenkin maistui kaikille. Perunoiden kuoriminen ja pilkkominen vie aikaa, pakastetussa versiossa oli sipulitkin mukana. Vähän joutuu näkemään vaivaa, eikä lopputulos ole maailman kevyin ruoka, mutta maanantai-illan kylmässä kelissä peruna-possuvuoka lämmittää ja lohduttaa. Kun vuoka oli valmistettu jo sunnuntaina, ehdin jopa leipomaan omenapiirakan ja ruoka lämpen jälkilämmössä.

Enää vain lyhtyyn kynttilä palamaan ja voi istahtaa porukalla hetkeksi sohvalle sulattelemaan. Tiistai on yhtä edestakaisin ajelua harrastusten lomasta, mutta senkin jaksaa, kun maanantai-iltana on vielä jatkettu viikonlopun rentoa meininkiä.

Peruna-sipuli-possuvuoka 

2pss peruna-sipuliseosta kaupan pakastealtaasta
500g possusuikaleita
nippu persiljaa lehdet silputtuina
juustoraastetta maun mukaan
suolaa, pippuria, paprikajauhetta, savupaprikajauhetta, vanhanajan sinappia (siemenet kokonaisina)
4dl ruokakermaa (2prk)

Ruskista possusuikaleita öljyssä pannulla ja mausta ne lopuksi suolalla, pippurilla ja isolla ruokalusikallisella sinappia.

Laita uunivuoan pohjalle toinen pussillinen perunas-sipulia ja mausta suolalla, pippurilla, paprikalla ja savupaprikalla (chilikin käy, mutta tällä kertaa tein lapsiystävällistä). Kaada päälle possusuikaleet, ripottele puolet juustoraasteesta ja melkein kaikki persilja. Levitä päälle toinen pussi peruna-sipulia ja mausta nekin samoin kuin pohjalla. Ripottele päälle loput persiljasta ja juustosta. Valuta kerma vuokaan.

Laita uuniin 175 asteeseen noin 50min ja tarkista pinnan ruskeusaste. Peitä tarvittaessa foliolla ja anna olla uunissa vielä kymmenen minuuttia. Tarjoile heti tai jäähdytä jääkaappia varten ja pistä seuraavana päivänä uuniin foliolla peitettynä kuumenemaan uudelleen. Tarjoile salaatin (ja ketsupin) kera.