Ensin käväisimme lasten kanssa lomanloppumispizzalla Classicissa (Iso Omena). Ennen tykkäsimme heidän pizzoistaan kovasti, mutta nyt jostain syystä ne ovat sellaisia liian ohutpohjaisia, joissa lähinnä maistuu jauho ja joka oli sellainen kuiva ja paikoin kova. Täytteetkin ovat muuttuneet jotenkin mitäänsanomattomiksi. En tiedä onko kyse meidän muuttuneesta maustamme vai kuopuksen saamasta uhmakohtauksesta pizzahetken päätteeksi, mutta... ei siitä sen enempää.
Mukavasta yllätyksestä vastasi Rosso. En tiedä teistä muista, mutta minulle Rosso tuo aina mieleen Turun Kultatalon Rosson.Siellä sai rasvaista kanakoria ja raastesalaattia, jonka joukossa oli säilykepaprikaa. Ei tarvitse kuin sanoa minulle sana Rosso, niin jo maistan suussani sen lievästi epämiellyttävän etikkaisen paprikan. En pitänyt siitä, mutta aina välillä sitä oli saatava.
No, noista muistoista on jonkin verran aikaa. Maailma muuttuu Minnaseni... (vinkki: kurkatkaapa Kansallisteatterin ohjelmistoon). Rosson pizzakin on nykyään myös Pizzla... siis pizzaa ja salaattia eri lisukkeilla. Oli savulohta ja katkarapuja, parmankinkkua ja melonia, kanaa ja mozzarellaa... Aika klassisia yhdistelmiä siis, mutta varsin maukkaita. Työporukan kanssa pizzlaillessa (Ympyrätalon Rossossa) ei kuulunut valituksen sanaa ja täytyy todeta, että minäkin olin positiivisesti yllättynyt. Pohja oli ohut ja sopivan rapsakka (jäähtyi tosin puulautasella vähän turhan nopeasti). Salaatti oli rapsakkaa ja minttujugurtti raikasta. Maut maistuivat, mutteivat olleet liian päällekäyviä. Paitsi ehkä se kumina salaatissa. Minä pidin, mutta voin kuvitella jonkun saavan kakomiskohtauksen. Kaikkiaan varsin miellyttävä lounaskokemus siis. Taidanpa mennä kokeilemaan joskus vielä uudestaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!