Söin muuten teatterireissulla tänään parasta salaattia moneen vuoteen. Kannatti poiketa Suomenlinnan pääreitiltä lounaalle ennen esitystä.
Rapea ja tuore salaatti, sattumina oliiveja, tomaattia, artisokkaa ja paprikaa. Päällä lämmin sulaneella parmesaanilla kuorrutettu kanan rintafilee. toi ihanan suolaisen kontrastin makeahkoon salaattiin. Ehdottoman herkullista. Varsinkin, kun raikasta kastiketta oli juuri sopivasti ja makeanväkevä balsamico nosti maut uusiin sfääreihin.
Hyviä salaatteja olen saanut muitakin ja kotonakin onnistutaan säännöllisesti, mutta Valimon keittiössä on kyllä joku, joka ihan tosissaan tietää, miten tehdään herkullinen salaatti.
Teatteriseuralaisen feta oli ehkä maultaan vähän mitäänsanomaton, mutta sama salaattipohja maistui aivan yhtä hyvältä. Annokset olivat myös sellaisia, että selvisimme 2h40minuutin Valheista ja viettelyksistä vallan mainiostin ilman jälkiruokaa.
Teatterista kirjoittelen lisää tuonne kirjablogin puolelle jossain vaiheessa, mutta oli ihan pakko hehkuttaa tätä salaattia. Sen taidan muistaa vielä aika kauan (ja tiedän, minne suuntaan seuraavan kerran Suomenlinnaan sattuessani).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!