Ruokalistamuutoksia III - ekologisempaa ajattelua

Olen tässä viime aikoina kirjoitellut ajatuksiani siitä, miten perheemme ruokavalio on muuttunut ja millaisiin asioihin olemme erityisesti alkaneet kiinnittämään huomiota. Alussa jaoin  ruokalistamuutoksissa ajatuksiani siihen, miten lisukkeet ovat monipuolistuneet ja kokonaisia aterioita pohjataan muuhunkin kuin pastaan tai perunaan. Sitten muistelin viime vuosien aikana ruokapöytäämme ilmaantuneita uusia tuttavuuksia, jotka ovat mukavasti monipuolistaneet pöydän antimia. 

Kolmantena listalla olisi ekologisempi ajattelu ja eläinsuojelu ruokaostoksilla. Kesti vähän kauemmin ja vaati pohdintaa. Aihe osoittautui odotettua vaikeammaksi. Minulla on taipumusta vältellä kaikenlaisia -ismejä ja pohtia asioita monelta kantilta. Niinpä tuppaan välillä vähän hämmentymään kaikista ohjeista ja "komennoista" - pitää vähentää ruokamaileja ja samalla tukea reilua kauppaa sademetsiä pelastaakseen tai välttää eläinperäisiä tuotteita, mutta usein korvaavaksi tarjotun soijan yleinen geenimanipulointi pelottaa - välillä vähän ristiriitaista, eikö totta?

Itse asiassa meillä ekologisuus ja eläinten hyvnivoinnin ajattelu kulminoituu muutamaan aika yksinkertaiseen "sääntöön" ja sitten siihen, että sääntöjä rikotaan ilman huonoa omatuontoa, kun sille päälle satutaan ja jotain tekee mieli. Sinänsä on hassua, että joudumme tällaisia asioita oikein miettimään. Katsellessani omia vanhempiani, tajuan heidän olevan tosissaan trendikkäitä tässä asiassa, aina olleen. Äidilläni on kompostit toiminnassa ja ruoka tulee isoksi osaksi omasta puutarhasta tai sitten syödään ihan perusruokaa itse valmistettuina. Vielä joitakin vuosia sitten osa raaka-aineista hankittiin suoraan tutuilta tuottajilta pellon reunasta. 

(1) Vähennä ruokamaileja 

eli suosi lähellä tuotettua ja osta kotimaista silloin, kun on sesonki päällä ja hyvää tarjolla. Jos ei löydy kotimaista niin sitten jostain lähempää tuotua. Jos tekee mieli mansikoita joulukuussa, niin sitten niitä ostetaan (jos löydetään). Usein vain "väärään sesonkiin" ostetut tuottavat pettymyksen ja maistuvat hyvällä tuurilla kalpeilta jäljennöksiltä ja huonolla suorastaan pahalta. 

(2) Tee itse

Kun tekee itse alusta asti, tietää lautasensa sisällön. Valmistuotteissa on usein kaikenlaisia E-juttuja, joista ei oikein tiedä ilman perusteellista perehtymistä. Kenellä on aikaa? Ei ainakaan minulla. Osa e-merkinnöistä toki tarkoittaa hyvinkin luonnonmukaisia asioita, osa ei. Helpoimmalla pääsee, kun tekee itse mahdollisimman alusta asti. Eikä se tosiasiassa ole edes kovinkaan paljon työläämpää tai hitaanpaa kuin valmistuotteiden käyttö. Siinä sivussa myös kukkaro kiittää, sillä raaka-aineet saa laadukasta valmistuotetta halvemmalla. Niitä tyhjiä kaloreita ilman ravintoarvoa sisältäviä teollisia tuotteita tuskin kukaan haluaa vapaaehtoisesti perheelleen tarjota, vai?. 

Tietysti raaka-aineissakin on eroja, varsinkin erilaisten säilöntäaine- ja torjunta-ainejäämien osalta. 

(3) Suosi lähellä ja mahdollisimman luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa 

Luomuakin ostetaan, kun kukkaro sallii. Torit ja tarjolla olevat nettikaupat ovat hyvä vaihtoehto. Marketeistakin alkaa löytymään tuottajan kuvilla varustettuja tuotteita. Niin, ja omalta ja vanhempien pihalta saatavat herkut ovat tietysti ihan huippujuttu, ainakin sadon onnistumisvuosina. 

Luomu maistuukin usein paremmalta.Varsinkin lihassa ero voi olla huomattavakin. Tosin luomu ei ole sinänsä mikään itseisarvo. Tosiasiassahan luomu tarkoittaa sertifikaattia, jonka saaminen on tuottajalle aika raskaan byrokratian ja isojen kustannusten takana. Mikäli koen voivani luottaa tuottajan sanaan niin ostan heidän tuotteitaan tyytyväisenä - ilman sertifikaattia. Toki tässä paino on nimenomaan sanalla luottamus - kaikenlaisiin markkinointilauseisiin ei kannata luottaa. Kananmunissakin lukee kaikenlaista, vaikka kyse on silti häkkikanalasta.  

(4) Eläintensuojelu on sitten ihan oma lukunsa. 

Me syömme lihaa. Toki vähemmän kuin ennen, mutta mitään suunnitelmia kasvisruokavalioon siirtymisestä meillä ei ole. Pidämme kuitenkin eläimistä ja siksi haluamme, että lautasellemme päätyy mahdollisimman hyvän elämän eläneitä elikoita. Onhan se ihan tutkittuakin, että eläinten stressi tuottaa lopputuotteeseen meillekin haitallisia aineita. Kannattaa siis suosia hyvin pidettyjen eläinten lihaa ihan oman terveydenkin kannalta. 

Luomu on taas hyvä valinta, tai vastuullisten tuottajien tuotanto (ref. Benjamin hyvin pidetyt possut tai Huttulan kukko Oyn Naapurin maalaiskanat-tuotteet). Tosin viimeksimainitun kohdalla alkaa luottamus pikkuhiljaa murenemaan, kun broilerien koko on pudonnut sinne tehotuotettujen tasolle - eikös pidempään kasvaneilla pitäisi olla sitten painoakin enemmän? Nettikauppojakin löytyy kuten Suomen Kotitila, joka toimittaa lihaa suoraan tuottajilta. Emme ole vielä ehtineet kokeilemaan, mutta pian... 

Kalankin suhteen koitamme olla tarkkoina. Kesällä kalastetaan jonkin verran itse ja muuten yritämme seurata suositeltujen kalojen listoja. MSC-sertifikaatti on vakiinnuttanut meillä paikkansa purkkikalojen osalta. Tiedän senkin olevan vain leima, mutta johonkin pitää valintansa perustaa. 

Siinä sitä oli yleistä höpötystä meidän ajattelustamme. Oikein tekeminen ei aina ole ihan helppoa, kun pitäisi ottaa niin hurjan monta juttua huomioon kuten  tuotantotapa, käsittely, sertifikaatit, lisäaineet jne... Kaiken lisäksi ruoan pitäisi maistua hyvältä ja sopia vielä budjettiinkin. Ei ihme, että välillä ihmetyttää... 

Miten te olette asian ratkaisseet? Millaisia sääntöjä seuraatte ruokakaupassa ?