Nopeaa ja helppoa väriterapiaa arki-iltoihin

Suuren kasvisruokabuumin keskellä on meilläkin kummasti lihansyönti vähentynyt. Kyseessä ei edes ole mikään tietoinen päätös - vastaan on vain tullut niin paljon kivoja kasvisreseptejä ja marketin hevi-osastokin on jostain syystä muuttunut inspiroivammaksi. Kasviksilla saa ruokaan myös ihanasti väriä. Se piristää, kun ulkona näkyy pelkkää mustaa.

Viime viikolla huomasin ruokalistalla komeili kaksi omaa suosikkiani kasvispitoisista arkipäivällisistä. Vaikka toisesta annoksesta löytyi kanaa, oli se lähinnä pienen lisukkeen roolissa eikä ollenkaan edes välttämätön lisä lautasella.

Tässä siis kaksi arki-reseptiä, jotka ovat -
1) Nopeita (molemmat kastikkeet valmistuvat samassa ajassa kuin riisi tai pasta kypsyy),
2) helppoja (leikkaa ja sekoita) ja
3) maistuvia (sitruunaa tai vihreää currytahnaa + ihania tuoreita kasviksia)

ja joiden avulla saa väriä pimeään aikaan.

Vihreä curry riisin kera oli ensimmäinen.

Varsinainen maku tulee currytahnapurkista. Sitten ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin keittää riisi kaveriksi samalla kun sekoittaa kasvikset kastikkeeksi. Tällä kertaa laitettiin pannulle ensin oliiviöljyä ja puolikas kanaliemifondikuutio sekä  sipulia ja erivärisiä porkkanakuutioita.  Lilasta porkkanasta tuli ihana sävy, jonka perusteella kyseessä oli "lila" curry enemmän kuin vihreä.

Kun sipuli ja porkkanat ovat pehmenneet, lisättiin joukkoon kesäkurpitsa kuutioituna ja taas sekoiteltiin. Tässä vaiheessa lisäsin myös lusikallisen currytahnaa, muutama silputtu valkosipulinkynsi ja korianterin silputut varret. Sitten lisättiin keltainen paprika kuutioina ja taas sekoiteltiin.

Kun kasvikset olivat melkein kypsiä, lisäsin joukkoon puolikkaan kookosmaitopurkin. Halusin lopputuloksen maistuvan enemmän kasviksilta kuin kookokselta, joten en pistänyt koko purkillista. Tässä kohtaa kannattaa maistaa suolan tarve ja lisätä myös pippuria.

Kun riisi oli jo valmista, sekoitin kastikkeeseen vielä pieniä lehtikaalin ja ruusukaalin risteytyksenä syntyneitä kaalinuppuja ja lorautin sitruunamehua Pikainen kuumennus ja riisin kera lautaselle. Lisukkeeksi oli kypsennetty pannulla paketillinen kanasuikaleita pelkästään suolalla ja pippruilla maustettuina, mutta tätä voi kyllä syödä ihan kasvisversionakin.

Toinen resepti onkin sitten melkein kokonaan kasvisruokaa ja tietysti pastaa.

Tomaatti-kesäkurpitsa-mozzarellapastaa ja vähän oliiveja

Tämä perustuu vakkari sitruunapastaamme ja helpolla mennään.

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä pasta paketin ohjeen mukaan.

Pilko sipuli ja kesäkurpitsa. Laita sipuli pannulle kuullottumaan oliiviöljyyn. Sekoittele ja sipulien pehmennyttyä lisää kesäkurpitsakuutiot. Sekoittele taas ja raasta sitten joukkoon puolikkaan sitruunan kuori.

Kun pasta on suurin piirtein kypsää, lisää kastikkeeseen vielä rasiallinen kirsikkatomaatteja sekä pieni pussillinen pinaatinlehtiä. Halutessasi voit repiä sekaan vielä kermaisen mozzarella-pallon.

Kaada pasta kastikkeen joukkoon ja lisää vähän sen keitinvettä. Sekoita. Lisää lopuksi vielä oliiveja ja raasta päälle parmesaania reilulla kädellä. Tarkista suola ja lisää vähän pippuria. 

Tarjoile heti.

Tasapainoilua eli kotitekoiset kananuggetit

Kotitekoiset kananuggetit voittavat teolliset serkkunsa mennen tullen. Paitsi, että vaativat pikkuisen enemmän työtä. En minä näitä kuitenkaan luokittelisi työläiden reseptien joukkoon millään ja kaipa sekin jotain merkkaa, että nugeteista löytyy tasan tarkkaan vain niitä aineita, joita sinne olen itse päättänyt laittaa.

Näitä voi myös maustaa haluamallaan tavalla. Oma suosikkini on avokadolla maustettu (eli jugurttiin muussataan mukaan avokadoa) tai sitten voi pistää chilijauhetta makunsa mukaan tai sinappia tai... no, mitä nyt mieli halajaa.

Sitten kun on saanut hyvän omantunnon kananuggettien osalta, voikin hyvillä mieliin pistää kaveriksi pakkasesta mozzarellatikkuja. Lisäksi tasapainotetaan keskenään sipsit ja porkkana-kurkkudippi. Tämä on tarkkaa työtä ja vaatii laskemista.

No, ei vaiskaan. Kerättiin pöytään, mistä tykätään ja kaikilla oli kiva perjantaifiilis. Vaikka voi näitä syödä lauantainakin...

Pimeän ajan väriterapiaa juuressipseillä ja erivärisillä porkkanoilla 

Kananuggetit

Broilerin rintafileitä
jugurttia
paprikajauhetta, suolaa, pippuria, lusikallinen Savoraa (tai mitä nyt sitten mieli tekee mausteeksi)
japanilaisia panko-korppujauhoja - Näillä saa rapsakamman pinnan ihan uunissa kypsentämällä. Toki tavallisetkin korppujauhot käyvät, mutta lopputulos on erilainen)

Sekoita jugurttikastikkeen ainekset keskenään.
Leikkaa broilerin rintafileet palasiksi ja sekoita hyvin jugurtissa. Jätä hetkeksi maustumaan.
Kierittele kanapalat korppujauhoissa ja nosta leivinpaperille pellin päälle.

Laita uuniin 200 asteeseen, kunnes korppujauhot ruskistuvat kauniisti ja liha on kypsää (20-30min vähän uunista ja palojen koosta riippuen)

Tarjoile heti chilikastikkeen, jugurttikastikkeen tai ketsupin kera.
Seuraksi sitten haluamiasi herkkuja.

7 minuutin kakku

Näillä keleillä sitä söisi kakkua ihan urakalla, tai ainakin minä söisin. Koko ajan tekee mieli mutustella jotain ja mielellään makeaa. Sitten, jos antaa mieliteolleen vallan, alkaa morkkis ja pahimmillaan huono olo. Varsinkin niinä päivinä jolloin ei jostain syystä ehdi edes lounaalle. Kuten nyt vaikka kolmena päivänä tällä viikolla (kuuluuko äänestäni pientä lounasvajeen aiheuttamaa ärtymystä?)

Olen kuitenkin keksinyt kakkuhimooni ratkaisun! Tai ainakin luulen niin.

Ensinnäkin: 
Kun alkaa tehdä mieli kakkua, ryhdyn toimeen iloisin mielin. Sitten kutsun paikalle pojat ja yhden tietyn heidän kaverinsa, jonka kakkuvatsa tuntuu olevan koko poikaa suurempi.
Näin saan leipomisen tyydytyksen, syön itse vain palan kakkua ja nautin poikien herkuttelun katselemista. Melkein yhtä kivaa ja tyydyttävää kuin useampi pala omaan suuhun.

Toiseksi: 
Teen kuivakakun. Kuvasta tietysti paljastuu, että sitä tuunaamalla saa ihan yhtäläillä kermavaahtoa kuin täytekakustakin, mutta juju onkin edelleen pojissa. Heidän jäljiltään ei kermavaahtoa yleensä kulhoon jää, joten minä syön kiltisti sitten pelkistettyjä kuivakakun palasia - mikäli kakusta jää jotain seuraaviin päiviin.

Itsepetosta? Kyllä kai, mutta mitä siitä, jos mieli jää hyväksi? (ja poikien suu makeaksi)

Tämä kakku oli niin superhelppokin. Kyseessä on vuosia sitten jo kiertänyt resepti, joka päätyi minulle kummitädiltäni (niin kuin muutama muukin kakkuresepti).
Nimen seitsemän minuuttia viittaa kakun tekemisen helppouteen - ainakin niissä talouksista, joista löytyy yleiskone tai sähkövatkain eli kai suurin piirtein nykyään kaikki, joissa enemmän leivotaan.

Mikään kevyt-  tai modernisoitu versio tämä ei ole, kunhan vaan hyvä peruskuivakakku. Maistuu erityisesti teekupillisen kera.


7 minuutin kakku 

4 kananmunaa
vajaat 3dl sokeria
2dl perunajauhoja
1 1/2dl venhäauhoja
3tl leivinjauhetta
1tl vanilliiisokeria
200g voita huoneenlämpöisen pehmeänä

Päälle kermavaahtoa ja passioncurdia (tai lemon curdia), jos siltä tuntuu.

Laitetaan uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Sekoitetaan ainekset kulhossa eli vatkataan 7min.
Laitetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja kypsennetään uunissa vajaan tunnin verran. Kannattaa vähän vahtia, otin omani pois jo 50min kohdalla.

Talven muistoksi yhteisöllistä seurusteluruokaa

Lumiset kelit ovat muisto vaan, mutta silti voidaan nautti talvisesta ruoasta. Meillä talven tuovat raclettet ja fonduet, joita ilmaantuu ruokapöytään vuodenvaihteen molemmin puolin.

Rakastan fondueta sen kaikissa muodoissa. Fondue Bourgignonne on mahtavaa lihaisuudessaan ja kastikkeineen. Kiinalainen fondue keventää, kun vaihdetaan öljy kasvis- tai kanaliemeen. Kaikkein eniten onnenhuokauksia aiheuttaa kuitenkin fondue Savoyarde eli juustofondue (jollei sitten oteta huomioon suklaafondueta).

Juustofonduen koostumus meillä vähän vaihtelee, mutta yleensä siihen sekoitetaan kolmea juustoa. Tällä kertaa laitettiin 300g Toupin-juustoa (sellaista kuin Beaufort) ja vähän vähemmän kumpaakin Gruyèreä ja Comtéta. Lopputuloksena oli voimakas, mutta pehmeä fondue. Se venyi, muttei vanunut, jolloin leipäpalan ympärille sai kiedottua valuvaa herkkua juuri sopivasti eikä joutunut liian usein tehtäviä suorittamaan.

Ai mitä tehtäviä? No, tiedättehän... jos tiputtaa leipäpalan pataan, joutuu tekemään hassuja juttuja. Vähän samaan tyyliin kuin puollonpyörityksessä.

Toinen varoituksen sana. Muistattehan jättää limsat ja muut hiilihappoiset juomat pois pöydästä juustofondue-iltana. Muuten on lopputuloksena vatsanpohjaan jymähtänyt pallo ja vatsanväänteitä, kuten isäntä muistaa muistuttaa joka kerta.

Juustofondue

Laita lasiin kuivaa valkoviiniä (esim. Riesling) ja laita siihen laakerinlehti ja muutama katajanmarja. Jätä maustumaan pariksi tunniksi.
Nosta juustot pois jääkaapista huoneenlämöpöön samaan aikaan.

Ota mausteet pois ja kaada viini fonduepataan ja raasta joukkoon yksi valkospulinkynsi. Muistathan, että metallinen fonduepata ei yleensä toimi juustofonduen kanssa, vaan sitä varten on parasta olla keraaminen tai valurautainen pata.

Leikkaa juustot pieniksi paloiksi ja sulata ne hitaasti valkoviiniin hellalla miedosti lämmittäen. Aloita Toupin/Beaufort-juustolla, lisää sitten vähitellen loputkin juustot. Muista sekoittaa koko ajan.

Kun juustot ovat sulaneet tahmaksi, nosta pata fonduelämmittimen päälle. Vahdi lämmittimen palamista koko ajan. Liiaksi jäähtyessään fondue jäykistyy, kiehuminen polttaa pohjaan. Tarkkana siis.

Nauti, naura ja herkuttele. Vietä ihana ilta perheen tai ystävien seurassa. Tämä on yhteisöllistä seurusteluruokaa parhaimmillaan.

Ruokamuistoja työmatkalta

Turistimeininkiä

Työreissut ovat aina ihan oma lukunsa matkojen joukossa. Tällä kertaa lensin peräti San Franciscoon saakka - istumaan toimistossa... Hieman turhauttavaa olla uudessa paikassa eikä ehtiä katselemaan kuin parina iltana pikkuisen. Oma vika tosin - minimoin kotoa poissaoloajan, vaikka viikonlopuista olisi voinut vähän pidentää. No, ensi kerralla sitten.

Giving back 

Olen töissä yrityksessä, joka ottaa sosiaalisen vastuunsa vakavasti. "Giving back"  on yksi perusarvoista ja se näkyy myös firman käytännöissä ja mittaristoissa aivan eri tavalla konkreettisesti kuin aiemmissa työpaikoissani. 

Salesforce laskee työntekijöilleen 7 päivää vuodessa työaikaa vapaaehtoistyöhön ja päivien käyttämistä myös seurataan. Myös työntekijöiden antamat rahalahjoitukset tuplataan vuosittain tiettyyn summaan saakka. Oli siis itsestäänselvää, että uusien työntekijöiden perehdytyskoulutukseen kuului muutama tunti hyväntekeväisyyttä. Ruokabloggaaja valitsi ruoka-avun pakkaushommia - kuinkas muuten. 

Pakkasimme maissia ja broccolia jaettavaksi. Paikka oli hurjan kokoinen varasto, josta ruokaa lähtee jakelupaikkoihin jatkuvalla syötöllä. Oli aika herättävää nähdä suuren rivit ruokapakkauksia, joiden kiertoaika vaihteli vuorokauden ja neljän vuorokauden välillä. 

Jopa 25% alueen asukkaista on väliaikaisen tai jatkuvan ruoka-avun tarpeessa. Se on muuten hurjan iso määrä ihmisiä, jotka eivät päivittäin tiedä, mistä saisivat seuraavan ateriansa. 

Syödä pitää työmatkallakin

Syödä tietysti pitää myös työmatkalla. Päivällä mentiin lähilounasravintoloiden ja ruokarekkojen valikoimien varassa. Paras lounas löytyikin toimiston viereen parkkeeranneesta rekasta. 

Korealaiset riisihampparit olivat supermaukkaita. Pitänee opetella tuo riisikakun teko, että voi kotona kokeilla samaa. Höyrytetyiksi väittivät. 

Liha oli myös maustettu todella hyvin. Ei polttavaa, mutta ihanan täyteläistä ja lämmittävää. Sopi hyvin mukaan laitetun ananaksen kanssa. 

Kaiken kaikkiaan lounaat olivat ihan syötäviä. Noita riisikakkuja lukuunottamatta aikalailla suomalaisten lounasravintoloiden tasoa. Riisihampparit voittivat mennen tullen suurimman osan elämäni lounaspaikoista. (Kanttiineja ei edes lasketa... ;-)

Iltaruokien osalta kokeilin erilaisia vaihtoehtoja. Ensimmäisenä iltana aikaero iski pahasti ja jäin hotelliin syömään. Huonepalvelu toi jättimäisen tonnikalasandwichin ja yhtälailla isot macaronsit. 

Toisena iltana lähdimme porukalla Forrest Gumpin jäljille eli Bubba Gump teemaravintolaan. Siellä syötiin... arvasitte oikein! Katkarapuja! 

Olemme kaikki syöneet teemaravintoloissa, joissa ruoka on siinä siedettävän rajamailla. Bubba Gumpissa teema ja krääsä olivat paikoillaan, tarjoilija piti tietovisan ruokalajien välissä (totesin unohtaneeni elokuvasta suurin piirtein kaiken -or blame the jet lag), mutta myös ruoka oli todella maistuvaa. 

Alkuruoaksi maistelimme katkarapuja eri tavoin valmistettuina ja pääruoaksi söin Cajun-maustettua kalaa perunamuusilla. Jättimäinen juomani kävi myös jälkiruoasta. Kookos-hedelmä-rommicocktail nimittäin oli sopivasti makeaa. 

Ravintolan teema muuten alkoi jo ulko-ovelta... Thanks Mark for the Forrest Gump pose! 

Pier 39 oli muutenkin hauska paikka. Turistikauppoja, ravintoloita ja tietenkin valtava karuselli. 

Kolmantena iltana sitten kävimme hotellin lähellä italialaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa ja jättimäiset annokset. 

Jättimäiset annokset olivatkin kaikkia ruokailuja yhdistävä tekijä. Amerikassa kaikki on suurta, talot korkeita ja lautaset leveitä. 

Ruokalehtituliaisia 

Yksi asia on matkoillani pakollinen eli ruokalehdet. Niitä tarttuu mukaan lentokentiltä, vaikken lentokoneissa niitä luekaan (lukulistalla on kaikkea muuta). Ruokalehtivalikoimasta ja niiden sisällöstä voi myös analysoida syömisen trendejä. 

Tällä kertaa totesin kasvisruokien jylläävän täydellä voimalla. Erilaiset vege-lehdet olivat erityisesti Amerikassa jo enemmistönä ruokalehtien joukossa. Heathrown kentälläkin oli paljon kasvisruokalehtiä, mutta trendi oli ehkä yleisemminkin enemmän kasviksiin suuntautuva eli "yleis"-lehdissäkin oli kasvisteemoja mm. joulua varten. Amerikan lehdissä kahtiajako oli selvempi. 

Muuten voidaan puhua normaalista vuoden lopun "entertaining" -teemasta. Marras-joulukuussa ilmeisesti pelkästään juhlitaan... ainakin ruokalehtien otsikoista päätellen. Pitkästä aikaa kuitenkin minun myös teki mieli ostaa jouluisiakin teemanumeroita ja tarjolla tuntui olevan muutakin kuin perinteisesti vuodesta toiseen toistuvat reseptit (kalkkuna, kinkku, joulukakku jne...). 

Hotelli Westin St Francis tarjosi vilauksen luksusta

Tulipa käytyä Amerikassa 

En ollut koskaan ennen käynyt Amerikan mantereella eli mielenkiintoinen reissu kaikkiaan. 

Vaikken ehtinytkään varsinaisesti kiertelemään, antoi hotellin keskeinen sijainti mahdollisuuden katsella kaupunkin keskustan tarjontaa. Kadut olivat täynnä Jimmy Choota, Chanelia, Yves Saint Laurentia ja kumppaneita. Shoppailu ei siis varsinaisesti kuulunut ohjelmaan. 

Luksuksen lisäksi keskustasta löytyy toimistorakennuksia. En yhtään ihmettele paikallisten valituksia siitä, että keskusta on hivenen jähmettyneessä tilassa. Varsinainen elämä tuntuu olevan jossain muualla. 

Vilauksen luksuksen vastapoolista sai kadulla oleilevien kodittomien määrästä (mitei joka kadunkulmassa) tai mittasuhteita miettiessä ruoka-avun varastorakennuksessa. 

Ääripäät kohtasivat tässä reissussa. Ensi kerralla pitää ottaa aikaa käydä keskustaa kauempana ja tutustua myös tavallisten amerikkalaisten elämänmenoon. 

Empiiristä tutkimusta eli kurpitsakeitosta kurpitsakeittoon

Kurpitsahan ei ole mitenkään kauhean vahvan makuinen ruoka-aine. Ehkä juuri siksi se taipuu niin tosi moneksi. Erityisen usein olen tänä syksynä huomannut syöväni kurpitsasta tehtyä keittoa.

Oma vakioni on sellainen aika arkinen kasviskeitto. Siihen laitetaan saman verran kurpitsaa, bataattia, sipulia ja porkkanaa. Keitetään kypsäksi kasvisliemessä seuranaan käsiin osuvia yrttejä eli meillä yleensä timjamia ja persiljaa. Suolataan ja pippuroidaan maun mukaan. Surrataan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Minusta mukavan täyteläistä ja ennen kaikkea terveellisen kevyttä kasvisruokaa. Perhe on viime aikoina tuosta mutissut. Edellisen kattilan jouduin syömään ihan itse kokonaan... Silloin rupesi jo hieman tökkimään minullakin. Siispä tein pientä empiiristä tutkimusta kurpitsakeittosuuntauksista.

Ensimmäiseksi syyniin pääsi Turussa Pinellan kermainen kurpitsakeitto. Se vaikutti siltä, kuin kurpitsa, hyvä liemi ja kunnon kerma olisi vaahdotettu ihanan pehmäksi annokseksi. Rapsakat kurpitsansiemenet, siivu tummaa leipää ja vähän versoja päällä loivat yhdessä erittäin tyydyttävän makuelämuksen.

Pinellan versio minulla oli alkuun mielessäni, kun aloin tekemään uudenlaista kurpitsakeittoa, Kermaa ei löytynyt... Jotain muuta kyllä.

 Toinen testattu kurpitsakeitto tuli sitten vastaan työillallisella Kalastajatorpan Meritorppa-ravintolassa. Tämä olikin aika mielenkiintoinen versio. Keitto itsessään oli taas kermaisen täyteläistä (eli tosi hyvää). Aistit heräsivät savun tuoksuun ja menun mukaan keittoa oli savustettu katajalla. Maussa en savua sitten enää kauheasti löytänyt, joten shown veivät kuitenkin lisukkeet.

Lautanen tuotiin pöytään ilman keittoa ja pohjalla köllötteli kampasimpukkaa, rapsakkaa possua ja jopa pieni siivu tryffeliä. Siihen keitto sitten kaadettiin päälle. Tryffeliä en kovasti maistanut, mikä lienee hyvä juttu huomioonottaen, etten siitä oikeastaan pidä. Kampasimpukka oli keitossa herkullista, mutta voiton veivät kuitenkin possupalat. Nam, nam, nam...  Oli muuten makoisa keitto.


Kotona sitten. No, jääkaapissa oli melkein kokonainen myskikurpitsa ja siitä se sitten lähti. Kerman sijasta löysin laatikosta kookosmaitoa, joten maku lähti viiraamaan itämaiseksi heti alkuun. Hyvää tuli.

Kotoisa kurpitsakeitto

Kurpitsaa
porkkanaa puolet kurpitsan määrästä
sipulia puolet kurpitsan määrästä
3 valkosipulinkynttä
pari kynnen kokoista palaa sitruunan kuorta
1rkl sitruunamehua
Espelette chiliä jauheena ja kurkumajauhetta  sekä ripaus kanelia
kanaliemikuutio (tai kasvisliemi-kuutio, jos mieluummin)
korianterin varret
pippuria, timjamisuolaa
1 laakerinlehti
1prk kookosmaitoa
pieni loraus kalakastiketta

Schwartzwaldin kinkkua paloina ja paahdettuna
korianterin lehtiä
savulohta, katkarapuja

Leikkaa kurpitsa, porkkanat ja sipulit paloiksi. Kuullota sipuleita kattilassa oliiviöljyssä hetki. Ripottele 1/2 rkl espelette-chiliä, 1tl kurkumaa ja ripaus kanelia joukkoon. Lisää kurpitsa ja porkkanat sekä valkosipulit ja sitruuna. Sekoittele vielä hetki.

Lisää liemifondikuutio, korianterin varret, laakerinlehti ja vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Anna kiehua hiljalleen n. 40min.

Ota laakerinlehti pois ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Kaada joukkoon kookosmaito ja kuumenna. Mikäli keitto kaipaa mielestäsi vielä suolaa, lorauta joukkoon tilkkanen kalakastiketta.

Paahda kinkkupaloja kuivalla pannulla kunnes ne alkavat rapsakoitua. Paahda katkarapuja (voit lisätä valkosipulia ja chiliä makusi mukaan)

Tarjoile keittoa ja ripottele lisukkeita päälle. Meillä oli ensin tarjolla valmiita savulohi-tuorejuusto-katkarapurullia, joita murenneltiin pinnalle korianterinlehtien kanssa. Sitten kokeiltiin kinkkulastujen ja korianterin kera. Molemmat toimivat.

Turku ja hyvät yöunet

"Tytön saa pois Turusta, mutta Turkua ei pois tytöstä" . Klisee mikä klisee. jota toistelen ihan kyllästymiseen saakka, mutta taitaa olla totta (ainakin) toinen puoli.

Minulle tulee Turussa aina kotoisa olo, vaikka viime vuosina olenkin viettänyt öitäni myös muualla kuin lapsuudenkodissani. Tällä kertaa karkasimme isännän kanssa illaksi ja yöksi hotelliin ja jätimme muksut mummin ja pappan hoteisiin.

Elämä on muuttunut niin hektiseksi, että pieni hengähdystauko on välillä tarpeen. Muutama viikko sitten poikkesimme ihan vain iltapäiväksi Ateneumiin, Nyt päätimme taata kunnon yöunetkin Radissonin mahtavilla sängyillä. Ne kuulemma mukautuvat nukkujan kropan mukaan ja nukuinkin ihan uskomattoman hyvin.

Radisson Blu Marina Palacen huoneista näköjään otan aina jonkunlaisen selfienkin. Liekö tuo peilin kultakehyksen aiheuttamaa houkutusta. Oli muuten yllättävän vaikeaa tuo oman kuvan ottaminen, Jotenkin katsoin aina kameraa, kun painoin eli kuvassa sitten olin silmät melkein kiinni. Tai sitten onnistuin muuten vain näyttämään julkaisukelvottomalta..,

Olin ajatellut meidän menevän viimeinkin testaamaan Tintå-ravintolaa, mutta eihän pöydän varaaminen sieltä tietenkään taaskaan onnistunut. Luovutan. Kävelimmekin sitten luottopaikkaamme eli Pinellaan. Emmekä pettyneet tälläkään kertaa,

Jo Pinellan baariportaikko on hieno. Kaikki nuo kuivatut kukat katonrajassa luovat ihan oman tunnelmansa sisäänkäynnillä.

Ruokailun suhteen meillä oli haasteena päivällä vanhempieni kanssa jo nautittu Naantalin kylpylän lounasbuffet, jonka jäljiltä ei ruokahalu ollut vielä täysillä palannut.

Oletteko huomanneet, että buffeteissa yleensä alkuruoat ovat niitä kaikkein parhaita? Minä ainakin tuppaan nauttimaan niistä täysillä ja usein hyppäänkin sitten suoraan jälkiruokaan. Niin tein lauantain lounaallakin ja samaan päädyin sitten myös illalla.

Kuka käskee menusta aina valitsemaan alku-, pää- ja jälkiruoan? Me menimme tällä kertaa kahdella alkuruoalla ja jaetulla jälkiruokajuustovalikoimalla. Viininkin jätimme väliin ja joimme vain alkudrinkit. Oma elderflower/whisky -lasilliseni oli varsin maukas, vaikka viski ehkä vähän makumaailmaa hallitsikin. Isännän votkapohjainen mustaherukkadrinkki oli puolestaan ihan superhyvä. Melkein iski lasikateus, mutta onneksi olen aina pitänyt viskin mausta.

Ruokalajien suhteen meillä osui maku harvinaisen yksiin. Ankanmaksamousse oli enemmänkin kovahkoa pateeta koostumukseltaan muistuttavaa, mutta maultaan kertakaikkisen hurmaavaa. Lautaselta löynyt ylikypsä ankanpala, kirsikkahilloke ja mysli loivat yhdessä moussen kanssa ihanan syksyisen makumaailman. Todella hyvää.

Kurpitsakeitto oli ihanan lämmittävää kylmällä kelillä ja oikeasti kermaisen täyteläistä. Pieni kulhollinen oli sopivasti ja olo jäi hyrisevän hyväksi.

Juustovalikoima kruunasi aterian. Jaettuna annos riitti vallan mainiosti, mitä nyt päärynähillosta meinasi tulla vähän kinaa. Sitä olisi syönyt ihan yksinäänkin. Oli se sen verran herkullista.

Kaikin puolin siis onnistunut ateria, jonka jälkeen oli kiva kävellä valaistua jokirantaa kohti hotellia ja painua peittojen alle lämmittelemään. Respasta vielä tilasimme "Ergo"-tyynyvaihtoehdon kummallekin ja lopputuloksena ainakin minulta jäi illan filmikin kesken. Nukahdin.

Vähän kevyemmän iltaaterian ja hyvin nukutun yön jälkeen jaksoi sitten aamupalalla. Radissonien aamupala uudistui tuossa jokin aika sitten. Tämä taisi olla meillä ensimmäinen kerta uuden aikana ja oli kyllä tosi hyvää. Löytyi lämmintä ja leipää ja hedelmää ja makeaa montaa sorttia. Nämä vanhemmat jättivät taas lounaan väliin, kun jälkikasvunsa kanssa suuntasivat kotia kohti.

Tosin ennen lasten luo kiiruhtamista, viivyttelimme vielä hetken jäätävän kylmällä rantakävelyllä.
Kyllä sitä Tuomiokirkostakin nyt sentään yksi kuva reissussa pitää saada.

p.s. Olen viime aikoina lukenutkin Turkuun (tosin historialliseen sellaiseen) sijoittuvia kirjoja. Nämä ovat molemmat tosi hyviä eli Turun palosta 1827 ja sitten muutamaa vuosikymmentä aikaisempaan sijoittuva Kelmit.

Kyselyn tulokset - eniten hypetystä, vähiten tykkäämistä (?)

Joka puolella puhuttiin (ja puhutaan vähän vieläkin) erilaisista "lihankorvikkeista", joita markkinoille ilmaantui useampia samoihin aikoihin. Minua alkoi kiinnostamaan, paljonko näitä sitten oikeasti käytetään / kokeillaan ja päätin kysellä asiaa. Tuloksia löytyy alta.


Pelkkää hypetystä? 

Ihan ensimmäiseksi pitää ihmetellä, eikö hypetyksessä sittenkään ole perää. Minä jotenkin oletin, että kaikkihan ovat kasviperäisten lihakorvikkeiden aiheesta vähintään sen verran kiinnostuneita ( ja todennäköisesti jo tuotteita kokeilleetkin), että käyvät nyt jotain ruksimassa.

Olin näköjään väärässä.

Vaikka pidensin kyselyn aukioloaikaa peräti pariin kertaan, tuli vastauksia vain 32 ja niistäkin 20 (myötätunnosta?) kanssabloggaajilta...

Ensin kuvittelin vastaamattomuuden johtuvan siitä, että vastauksia olisivat antaneet vain tuotteita jo kokeilleet. Osaksi näin varmaan onkin, mutta onhan tuolla sentään 5 / 32, jotka eivät vielä ole kokeilleet eli yli 15% vastaajista ei ole näitä lihankorvikkeita kokeillut, mutta vastasi silti.

Vaihtoehdot? 

Ylivoimaisesti eniten oli listaamistani tuotteista kokeiltu Härkistä. Yli 2/3 oli kokeillut vähintään kerran.

Härkis myös herätti eniten tosi positiivisia kommentteja (43% kokeilleista), vaikka ei Mifu jäänyt kuin karvan verran (42% kokeilleista). Nyhtökaura puolestaan tuntuu aiheuttavan lievää hämmennystä. Onkohan se kuitenkin jotenkin liian eksoottinen? Vain 19% kokeilleista mainitsi sen kelpaavan ruokapöydän vakiovaihtoehdoksi tai nousevan ehdottomaksi suosikiksi.

Antamieni kolmen etukäteisvaihtoehdon lisäksi oli yksi vastaaja kokeillut tempeä ja toinen kuivattua härkäpapurouhetta. Molemmat todettiin ok-vaihtoehdoiksi silloin tällöin.

Noin yleisesti ottaenkin tuntuvat vastaajat olevan vaihtoehtoihin suht tyytyväisiä. Yhdessäkään vastauksessa ei tuotetta tyrmätty kokonaan. Tosin Nyhtökauraan suhtauduttiin taas eniten varauksella. Melkeini kolmasosa (31,25% kokeilleista)  mietti, että "voisi ehkä antaa toisenkin mahdollisuuden tuotteelle". Kaikkiaan Nyhtökauraa kokeilleet eivät siis olleet mitenkään erityisen innostuneita kuitenkin eniten hypetystä saaneesta tuotteesta.

Aika näyttää tuleeko Nyhtökaurasta suomalaisen ruokapöydän vakio, vai laantuuko käyttö ensimmäisten kokeilujen jälkeen. Hypetys myös koettiin kommenteissa välillä liialliseksi, jopa kokeilusta karkottavaksi.



MIKSI NÄITÄ KOKEILLAAN? 

Ihan odotetusti oli suurimpana motivaationa halu lisätä kasvisruokien osuutta ruokailussa tai yksinkertaisesti kasvissyöjän halu laajentaa valikoimaa ruokapöydässään. 9/22 vastausta 

Ruoasta kiinnostuneet (lukevat ruokablogeja!) ihmiset myös ovat yksinkertaisesti uteliaita uutuuksien suhteen. Myös 9/22 vastausta.

Jonkun verran oli kriittisiä vastauksia ruoan prosessoimisesta ja vaikka hypetyksen päinvastaisesta vaikutuksesta haluun kokeilla.



KOMMENTTEJA

Hauskasti kommentit vaihtelivat laidasta toiseen. Niistä saa jo hyvän kuvan monitahoisesta suhtautumisesta "lihankorvikkeihiin" ja niiden kokeilukokemuksiin.

Härkiksen kohdalla mietittiin, miksi käyttää erillistä tuotetta, kun voi käyttää papuja ja papumaista makua ja koostumusta hieman vierastettiinkin. .

"Yllättävän hyviä, mutta toisaalta saattaisin korvata pavuilla Härkistä" 

"Härkis ei ollut ihan omaan mieleeni, vähän jauhoinen ja pavun maku tuli liikaa läpi" 

"Itse pidin, mutta pojat eivät niinkään. Sekoitin Härkistä jauhelihan joukkoon, tunnistivat pavun maun"

Toisaalla taas oli Härkis onnistuneesti piilotettu perheeltäkin.

"Härkikseen jäin ihan koukkuun, sitä pitää olla aina jääkaapissa. Upposi lihapullataikinaan ja siten pahaa-aavistamattomalle, ennakkoluuloiselle perheellekin" 

"Tein pihvejä Härkiksestä. Olivat kuin jauhelihapihvejä. Toimii"

Mifu koettiin raejuustomaiseksi, mikä saattoi miellyttää vai vähän häiritä.

"Mifu muistutti aika paljon raejuustoa, mutta esim. makaroonilaatikossa vois olla aivan kiva" 

"Mifusta pidin paljon. Varsinkin maustetut versiot sopivat hyvin salaatteihin, sekä jauhelihan sekaan täydentämään sitä"

"Mifu ei kiinnosta. Tuote tuo mieleen raejuuston."

Esille nousi myös Mifun erilaisuus puhtaasti kasvipohjaisiin tuotteisiin verrattuna. 

"Mifua en syö, koska se ei ole vegaanista"

Nyhtökaura herätti kommenteissakin lievää hämmennystä, mutta myös ihastusta.

"Nyhtökaurasta en saanut itse tehtyä kovin hyvän makuista, mutta ravintoloissa syödyt versiot ovat olleet kyllä erittäin hyviä" 

"Tykkään eniten nyhtökaurasta. Sen koostumus on mun mielestä paras"

Tällaista tällä kertaa. Ihan mielenkiintoista oli seurata vastauksia, vaikka niitä lukumääräisesti aika vähän olikin. Toivottavasti piditte tekin.

Kiitokset kaikille vastanneille! 

Kuukauden keittokirja : Villi joulu vegaani

Kyllähän minä jouluna kinkusta tykkään, mutta ei se estä kokeilemasta myös kaikkea muuta. Sami Tallbergin Villi joulu vegaani on ihanan inspiroiva kirja vaihtelua etsivälle.

En ole ihan varma, menisikö meillä vegaanijoulu läpi. Voi olla, että mutinat muuttuisivat jo ääneekkäämmäksi kapinoinniksi. Tosin täytyy kyllä sanoa, että kinkkua lukuunottamatta meillä on joulupöydässä lihaa vain lihapullat. Suurin osa tarjonnasta on salaatteja tai sitten kalaa. Ihan pelkästään kasviksilla en kuitenkaan usko koko joulunaikaa selvittävän.

Näin siitä huolimatta, että tässä kirjassa on monta houkuttelevaa kasvisreseptiä. Ehkä niistä osa päätyy joulupöytään, mutta ainakin pikkujouluaikaan noista löytyisi mielenkiintoista tarjottavaa lahjavalvojaisiin ja muihin kauden rientoihin. Puheenaiheetkin olisivat valmiina, kun alkujuomaksi lykkäisi vieraiden käteen Purppurasumua (punajuurta, mustaherukkaa ja muita marjoja) tai Ronskibiittiä. Muutenkin reseptit ovat kaukana tylsistä kasvisvaihtoehdoista. Näistä resepteistä löytyy väriä ja makua.

Ihan ensimmäiseksi meillä testattiin espanjalaistyyppistä perunapannua. Ei tuo ihan yhtä kauniilta näytä kuin kirjan kuvassa, mutta oli todella herkullista. Hieman laimean värinen annos oli maussaan täynnä erilaisia sävyjä. Makunystyrät hyrisivät ja olo oli tyytyväisen kylläinen jo pienenkin annoksen jälkeen.

Seuraavaksi meillä taitavat mennä testiin ainakin Paahdetut siitakesienet chili-seesamikastikkeella ja pasternakka suklaakastikkeella.

Lämmin papu-puikulasalaatti
(melkein kirjan reseptin mukaan)

iso loraus oliiviöljyä
8 salottisipulia
8 valkosipulinkynttä murskattuna
1tl paprikajauhetta
0,5tl jeeraa jauhettuna
pikkupullollinen valkoviiniä
1,5kg puikulaperunoita kuorittuna ja poikittain 6 osaan leikattuna
1 kasvisfondikuutio
kiehuvaa vettä
3 punaista paprikaa uunissa mustiksi paahdettuina, kuorittuina ja suikaloituina
1 ruukku timjamia silputtuna
1 ruukku persiljaa silputtuna
1 ruukku korianteria silputtuna
2 laakerinlehteä
suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy pannlla. LIsää spiuli, timjami silputtuna, laakerinlehdet, paprikajauhe ja jeera sekä ripaus suolaa. Kuullota kymmenisen minuuttia,

Lisää viini ja anna kiehua kiivaasti muutama minuutti. Lisää perunat, kasvisfondikuutio sekä vettä sen verran, että perunat peittyvät hyvin. Anna poreilla hiljalleen, kunnes perunat ovat kypsiä (n.15min)
Sekoita joukkoon loput yrtit ja paprikasuikaleet sekä vielä hiukan oliiviöljyä. (Sitä parempaa laatua...)  Anna maustua.

On muuten tosi hyvää myös hiljalleen uudelleen lämmitettynä.