Hullun viikon helpot herkut

Tämä on ollut ihan hullu viikko. Työnhakua, työmatkaa ja muuta hulinaa on riittänyt joka päivälle. En ole koskaan ennen ollut työhaastattelussa, jota varten pitää valmistaa yrityscase ja esittää se sitten 6 hengen paneelille. Jännää ja tietysti myös innostavaa, työläydestä puhumattakaan! Iltaohjelmiin mahtui siis erityisesti Power Pointtia, lisäksi teatteria (UIT - Soitellen SOTEEN)  ja torstaina lensin Ouluun ja takaisin. Vaikka Oulussa olikin varsin piristävä keli (+4 ja myrskytuuli) niin taksissa lentokentältä totesin, adrenaliinin loppuneen ja olo oli enemmän kuin vähän huono.

Sitten kotona odotti tämä...

En ole kovin usein kokenut hyvän ruoan parantavaa vaikutusta yhtä vahvasti. Tämä oli juuri, mitä tarvitsin.  Isäntä loihti aterian siinä välissä, kun oli hakenut pojan päiväkodista, juossut kotiin kaupan kautta  ja vaimo saapui iltalennolla. Sellainen ei oikein ole mahdollista ilman pientä fuskua.

Arjen luksukseen ei tarvitse tehdä kaikkea alusta asti itse. Tuunaamalla pärjää ja saa vaimon hyrisemään tyytyväisyydestä.

Torstai-illan arkimenu

Kylmäsavulohi"mössö" yrtteineen ja toastin päälle kasattuna. 

Lidlin valmiit pastanyytit, peperoni-kastikkeella ja pikkusalaatilla 

Macaronsit pakastelaatikosta 

Viini: Wolfberger Pinot Gris 2014

Pakastemacaronsit osoittautuivat oikein mukavaksi tuttavuudeksi ja taitavat meillä päätyä vakivarastoksi yllätysvieraiden varalle, vaikka ei nykyään pahemmin kyllä yllätysvieraita tule. Ajat ovat sellaiset, että ystävien kanssa tapaamiset sovitaan jo kuukausia aikaisemmin kalenteriin sovitelleen. Jotenkin sääli, vaikka sitten pitäisi kyllä yllätysvieraiden myös tottua vielä sekaisempaan huusholliin... 

Hassua, miten sitä olettaa, että toiset kyllä tekevät tupatarkastusta, vaikka itseä ei voisi vähempää häiritä toisten sotkut. Ihmisiähän sitä menee tapaamaan eikä tekemään sisustusartikkelia.  

Lemppariviini

Tuosta viinistä on ihan pakko mainita vielä erikseen. Pinot Gris on noussut minun suosikkirypäleekseni parin viime vuoden aikana jaj tämä Wolfberger-viini oli ihanan raikas ja kesäinen ja juuri passeli iltaherkkujen kaveriksi. Se on maultaan kevyt, muttei yhtään vetinen. Happoja on riittävästi ja pieni makeuskin vilahtaa taustalta. Ihan lemppari. 

Tallinnan lautalta ostettuna pullo kustansi isännän mukaan alle kympin. Arvatkaapa, mitä minun mukaani tarttuu ihan varmasti ensi viikon työreissulla? (Niin, ei tässä ihan vielä lomamoodissa olla...)