Tähtien seurassa Turunmaalla

Tähdet, tähdet... Tuorlan planetaariossa tai jos ollaan ihan tarkkoja, planeettoihinhan me tutustuimme.  Tuorlan observatorion vieressä on pieni ja sympaattinen planetaario, jonka kupolikatosta seurasimme kaksi vajaan puolen tunnin elokuvaa. Ensimmäinen vei meidät tutustumaan aurinkokuntamme planeettoihin ja toisessa tutustuttiin veteen ja siihen liittyvään tutkimukseen. Pojat (12 ja 10) jaksoivat hyvin seurata ja taisivat jopa oppiakin jotain.

Kummitäti: "Mikäs se Pluto nyt sitten onkaan? "
Kirppu: "Planeetta"
Kummitäti: "Ei kai se nyt ihan niin ole. Eikös juuri ollut tutkittu, että... "
Kirppu: "No onpas...KÄÄPIÖplaneetta" 

Ja niinhän siinä filmissä tosiaan taidettiin sanoa.

Pääsi äiti sentään vähän sitten siskon kanssa nostalgiakierrokselle ilman lapsiakin. Kävimme kiertelemässä Turun hienoa kaupunginkirjastoa ja se on kyllä oikeasti aikas hieno paikka. Kirjasto on malliesimerkki siitä, miten uutta ja vanhaa on saatu yhdistettyä kauniisti ja kunnioittaen. Lapsuuden kirjastokäyntien taianomainen tunnelma on tallella, mutta siihen on tullut lisää vielä kutsuvaa lämpöä. Tilat houkuttelevat tarttumaan luettavaan ja istahtamaan rauhassa sen pariin.

Jokiranta on muutenkin muuttunut huimasti edukseen. Siellähän on nykyään rivissä tosi monta houkuttelevan näköistä viini- ja ruokapaikkaa. Ilmeisen suosittujakin ovat, Yritimme päästä syömään sekä Torgetille että Tintåseen, mutta ei onnistunut. Täyteen buukattuja olivat molemmat!

E.Ekblomille sitten pääsimme, vaikka kuulemma täyteen varattua oli sielläkin. Olimme onneksi sen verran ajoissa, että ehdimme ennen suurinta varausruuhkaa.

E.Ekblom oli mutkattoman oloinen paikka, jonka kellarikerros on viihtyisän sokkeloinen ja tunnelmallinen kaarikattoineen. Palvelu oli rentoa ja ystävällistä, Hieman jouduimme odottelemaan, mikä hämmästytti senkin takia, kun meille erityisesti mainittiin saavamme välin ennen varauksen alkamista. Olisi luullut, että meidät olisi hoidettu ripeästi pihalle. Ei silti, että meillä mitenkään varsinaisen kiire oli.

Menu ei ollut suuren suuri, mutta useampikin vaihtoehto houkutteli. Minä kaipasin jotain lämmittävää, muttei liian raskasta. Katkrapu-kookoskeitto ajoi asian vallan mainiosti. Toisinaan kookosliemi on vähän äklön oloista muutaman lusikallisen jälkeen, mutta tämän suurehkon kulhon jaksoi vallan mainiosti. Talon oma foccaccia oli erinomaista.

Pöytäkaverin hampurilaisen lisukkeet olivat erinomaisia, mutta pihvi vähän epätasaisesti maustettu. Tuli tujuja pippurikohtia vastaan aina välillä. Leipä oli paahdettu ehkä hiukan liiankin tummaksi. Kokonaisuus oli kuulemma maukas, mutta pikkuisen kuiva. Lisää herkullista aiolia, coleslawta ja tomaattilisuketta!

Minun teki mieleni vielä raikasta jälkkäriä ja passiomousse appelsiinisorbetilla ja mantelikeksillä oli vallan mainio kaveri katkarapu-kookoskeitolle.

Mukava nostalgiareissu siis. Turussa toki käydään muutenkin säännöllisesti (Viimeksi myös täällä), mutta harvemmin tulee mentyä ihan jokirantaan saakka. Kannatti ja kesällä pitää ehdottomasti palata tsekkaamaan kaikki ne ihanat terassit, joita sinne varmasti ilmaantuu.