Mansikka-aika ja uusi lempilisuke

Mistä se johtuu, että työmatkojen jälkeen on aina sellainen vähän turvonnut olo? No todennäköisesti siksi, että ainakin meillä taidetaan syödä koko ajan. Nytkin oli jo junassa menomatkalla smoothie ja eväsleipä, perillä lounas noutopöydästä (Frans & Emilie Turussa... ihan niin hauska noutopöytä kuin uumoilinkin), illalla kolmen ruokalajin päivällinen viineineen ja sitten lähdettiin alkuun hotelliaampalalla... Ei taida tarvita vappuna enää hurjasti herkutella.

Jotain sentään tulee syötyä sillä tulin ostaneeksi pienen laatikollisen mansikoita. Mansikka-aika alkaakin nykyään tässä vapun tienoilla, tosin tuontiherkuilla. Eiväthän ne varsinaisesti maistu ollenkaan samalta kuin kotimaiset kesämansikat, mutta
a) ne sopivat salaatteihin ja sen sellaisiin
b) tomusokerilla tuunaamalla ja kermavaahdon kera niistä saa ihan kelpo jälkkäriä.

Mansikoiden lisäksi bongasin lähimarketissa ihania "pikkubroccolineja" siis tuollaisia ohuella varrella varustettuja parsakaalikukintoja. Eihän mitään niin suloista voi vastustaa.

Pannulle pieneen oliiviöljytilkkaan kuumenemaan ja paahtumaan joka puolelta. Sillä aikaa tarjoilukulhon pohjalle jotain superhyvää oliiviöljyä, sitruunankuoriraastetta ja sitruunamehua, hitunen suolaa.

Lopuksi parsakaaleihin vielä raastetaan puolikas valkosipulinkynsi (yhteen pannulliseen), sekoitetaan ja kuumennetaan ja kaadetaan tarjoiluastiaan. Vielä muutaman kerran ympäri, että kastike kunnolla levittyy. On ihan sikahyvää.

Minä en yleensä ole mikään kauhean innokas parsakaalin ystävä, mutta näitä voisin syödä roppakaupalla... ja kelpaavat muuten muksuillekin.

Huomenna ajattelin yhdistää broccolinit ja mansikat. Saa nähdä, miten käy.