Pikabreikki eli Gustavo ja Centro Hotel Turussa

Meille on isännän kanssa tullut jo tavaksi viettää Turku-käynneillä pikabreikkiä. Lapset jätetään kylmästi isovanhempien huomaan ja me hilpaisemme kaupungille. Ensin on vuorossa hyvää ruokaa ja sitten rentoudutaan hotellihuoneessa ja nukutaan paremmin kuin todennäköisesti mummilan telttasängyllä. Eikä mumminkaan tarvitse ihan niin paljon niitä sänkyvaatteita ihmetellä.

Tällä kertaa kokeiltiin meille uutta hotellia eli Yliopistonkadulla sijaitsevaa Centro Hotel Turkua ja ravintolaksi valikoitui pari kadunkulmaa joelle päin eli ihan Tuomiokirkkosillan kulmassa sijaitseva Gustavo. Vahingosta viisastuneena varasin pöydän edellisenä päivänä. Järjestelmä tarjosi aikoja ennen 18:30, mutta kirjoitimme viestiin, että haluaisimme tuntia myöhäisemmäksi.

Odotukset eivät olleet järin suuret ja yllätyimme iloisesti, kun saimme vastauksen kahtena kappaleena. Meille siis tuli järjestelmästä varauksen muutosvahvistus ja vielä henkilökohtainen sähköposti, jossa kerrottiin varausmuutoksen onnistumisesta. Way to go! Hyvää palvelua :-)

Koska iltapäivällä oli jo herkuteltu yksillä 9v-synttäreillä, ei tarkoituksena ollut ruveta menun suhteen ahneeksi. Siispä valikoimme listalta erilaisia pieniä tapas-herkkuja. Kuten tapaksien kanssa yleensäkin, haasteeksi osoittautui silmien vatsaa suurempi ruokahalu (kuten Ranskassa niin osuvasti sanotaan). Ensimmäiset kolme olisivat riittäneet oivasti jo iltapalaksi, mutta vielä teki mieli lisää. Sitten tulikin jo pieni ähky.

Omiksi suosikeikseni valikoituivat kurpitsakeitto... kuten niin monesti aiemminkin, sekä bellota-kinkun siivut. Toisen kierroksen lemppari oli ankanmaksapatee sherryhyytelössä. Sen päälle ripotellut siemenet olivat mahtava lisä.

Kaikki oli tosi hyvää muutenkin, mutta karitsakyljyksen päälle levitelty pesto maistui ihan liian suolaiselta ja jossain toisessakin annoksessa oli suolaa lipsahtanut turhan paljon.Isäntä tykkäsi mustekalasta, katkaravunpyrstöistä ja ankanmaksapateesta, mutta suolasta vähän jotain mutisi jossain kohtaa hänkin.

Karitsa-annoksesta muuten löytyi myös aterian mielenkiintoisin osuus eli ihanan rapsakat linssit. Ne olivat herkullisia ja ratisivat hauskasti hampaissa. Mitenkähän ne oikein oli tehty?

Isäntä maisteli vähän viiniäkin, mutta minä tein jotain muutamaksi vuodeksi kokonaan unohtunutta. Kävin koko aterian läpi Martini biancon ja veden voimin. Oli muuten hyvää. Monet tapaksista ovat perinteisesti hieman rasvaisia, joten Martinin terävyys leikkasi mukavasti.

Paikkana Gustavo on tunnelmallinen ja pöydän sopivasti sijoittuessa, myös näkymät lienevät upeat Tuomiokirkon suuntaan. Pidin kovasti tumman puun tuomasta lämmöstä, eikä pakkaskelillä tuntunut pöydän vieressä kädenulottuvilla paahtanut patterikaan yhtään hullummalta.

Palvelu oli iloista ja ystävällisen asiantuntevaa, rentoa, muttei turhan tuttavallista. Talo oli täynnä, mutta pienen alkuodotuksen jälkeen annokset saapuivat pöytään reipasta tahtia ja tarjoilija kävi mukavasti kyselemässä kuulumisia.

Kaikkiaan Gustavo siis pääsi "tänne voisi tulla toistekin" -listalle.


Niin pääsi muuten hotellikin... 

Centro Hotel Turku osoittautui myöskin mukavaksi tuttavuudeksi. Tosin alussa katsoin "pientä kahden hengen huonettamme" vähän epäluuloisesti. Se oli meinaan todellakin aika pieni. Varsinkin kylpyhuone aiheutti lievää klaustrofobiaa.

Kaikki oli kuitenkin puhdasta, siistiä ja suht' uuden näköistä. Pidin myös pirteistä väreistä, jotka tekivät pienen huoneen kodikkaaksi. Emmekä me siinä huoneessa nyt totuuden nimissä muuten olleet kuin nukkumassa.

Mutinat kokoonsa nähden kalliista huoneesta unohtuivat seuraavana aamuna aamiaisella. Centron aamiaistarjoilu meinaan pesee mennen tullen monen suuremmankin hotellin buffetin. Lopulta olin sitä mieltä, että 104€ ei ollut oikeastaan ollenkaan kiskurihinta ihan keskustassa sijaitsevasta siististä huoneesta, kun aamupalalta lähti tyytyväisenä hyristen.

Tarjolla ei ehkä ollut munakokkelia ja pekonia, mutta pähkinöitä ja jugurtteja ja puuroa löytyi jos jonkinlaista. Kalaakin oli ainakin seitsemää sorttia, leivistä ja hedelmistä ja kasviksista puhumattakaan. Karjalanpiirakan päälle tarjoiltiin munavoita! Leipäjuuston kanssa oli lakkahilloa! Ja sunnuntaita juhlistaville oli tarjolla myös kuohuvaa (jonka me tosin suosiolla jätimme väliin tällä kertaa - auto odotti). Suklaakakku kruunasi aamiaisen, kun ei ollut äklömakea, vaan juuri sopivasti suklainen.

Kirjafriikki tietysti ilahtui myös hotellin käytävästä löytyneestä kirjojenvaihtopisteestä. Kun olisi tiennyt etukäteen, niin olisin ottanut pari luettua mukaani valikoimaa täydentämään. Nyt olin liikkeellä pelkkien sähköisten kera.

Kaikkiaan siis vietimme oikein rentouttavan pikabreikin, eikä selkäkään valittanut hotellissa nukutusta yöstä yhtään.