Olen tainnut täällä mainitakin, että olen vuoden verran päässyt töissä sivusta seuraamaan hotellien elämää ja ketjuravintoloiden suunnittelua, Kyseessä on mielenkiintoinen touhu, vaikka itse en varsinaisesti aiheesta mitään ymmärräkään, enemmän tuollainen yleinen asiakaskokemuksen, toimintamallien ja niihin liittyvän digitalisoinnin kehittäjä kun olen.
Oma ymmärryksen puute ei tietenkään estä kiinnostusta, joten kun kuulin Turussa aukeavasta Frans & Emilie - ravintolasta, oli pakko mennä kokeilemaan ja vertaamaan, olinko ymmärtänyt lähellekään oikein...
Minulla oli mielikuva ranskalaistyyppisestä, valoisasta bistrosta, jossa on rento meininki, hyvää ruokaa ja iloinen ilmapiiri. Odotukseni perustuivat tarkkaan syynäämiini videoihin ja salakuuntelemiini käytäväkeskusteluihin.
Odotukseni täyttyvät kaikissa paitsi yhdessä kohdassa.
Ruoka oli reilua ja hyvää. Ei mitään hienoa gurmeeta, vaan juurikin maukasta ja maistuvaa. Pidin kovasti omasta vuohenjuustonyytistäni ja pestosta sen kanssa. Sisko taisteli grillipihviannoksensa melkein loppuun. Vika ei ollut kuulemma maussa, vaa siinä, että syömistä olisi riittänyt vaikka kahdelle naiselle. (Maistoin osan pihvistä, joten voin vahvistaa sen maukkuuden) Lämmin leipä, voi ja tapenade olivat herkkua. Jälkkärin laadusta vastasivat Valrhonan ihanat suklaatuotteet, mutta suomalainen vaniljajäätelö oli turhan pliisu kaveri suklaaherkuille. Olisin odottanut jotain vähän hapokkaampaa, vaikka marjoja. Tarjoilija sitten asiaa kommentoidessani mainitsikin mahdollisuudesta ottaa vaniljajäätelön tilalle sorbettia... ehkä kannattaisi ehdottaa tuota jo asiakkaan jälkkäriä valitessa :-)
Palvelu oli juuri niin ystävällistä kuin odotinkin. Pientä jäykkyyttä oli vielä havaittavissa avajaisia seuraavana päivänä, mutta sen korvasi ehdottomasti iloinen hymy ja ilmeisen aito halu saada asiakas yhtä innostuneeksi ravintolasta kuin henkilökuntakin.
Sitten se kohta, jossa todellisuus ei ihan vastannut odotuksiani. Minulla oli mielessäni sellainen valoinen ja väljä paikka. Myönnän, olimme ravintolassa helmikuussa illalla, jolloin ei luonnonvaloa varsinaisesti ole saatavilla, mutta silti koin paikan hivenen rustiikimmaksi ja hämärämmäksi kuin odotin. Tämä ei ole moite, jotenkin mielikuvani vain oli erilainen. Sinänsä oli tosi piristävää, kun puurakenteet olivat valkoisia ja pöydistä osa pyöreitä, vaikka pienillä "baaripöydillä" isompien annosten kanssa saattaisikin olo käydä vähän ahtaaksi.
Vähän harmittaa, että Turku on liian kaukana lounasvisiittiä silmällä pitäen. Valkoinen "Orangerie" rakennelma näytti tosi hienolta. (vasen alakulma kuvassa) Sinne katetaan kuulemma lounaspöytä arkisin ja varmasti lounaskokemus onkin omanlaisensa juuri tuon paikan ansiosta. Näytti kivalta ja houkuttelevalta valaistuna ravintolasalin keskellä illallakin. Kelpasi seurata tarjoilijan toimia leivänleikkuussa ja muussa valmistelussa.
Mocktail-maljani oli kaunis ja herkullinen, Sellainen kelpaa nostaa uudelle ravintolalle.
Onnea ja menestystä!
Tcin-tcin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun aina kommenteista!