lauantai 5. maaliskuuta 2016

En minä kyllä ihan tätä odottanut


En minä kyllä ihan tätä odottanut. 

Aloittaessani tämänkertaiset ruokamenolaskelmat arvelin niiden ehkä olevan hivenen korkeammalla kuin viimeksi. Kahden ensimmäisen viikon jälkeen meinasin jo saada hepulin. 


Loppusumma aiheuttaa pientä ylimääräistä tuskanhikeä ja pakottaa pohtimaan. Miten ihmeessä tähän on päädytty? Ei näy halpuuttaminen tai yleinen kustannustason lasku näköjään meidän kukkarossamme.

Helmikuun ruokalasku oli hulppeat 1170€ ja rippuset päälle. 

Aikamoinen hyppäys edellisestä alle 900€:sta.

Syitä voi tietysti analysoida useampia, mutta loppupeleissä kyse on kurinalaisuudesta. Pitäisi vain tehdä itse enemmän, vältellä kaikki ulkonasyömiset ja yksinkertaisesti vain lisätä tahdonvoimaa houkutusten vastustamisen osalta.

Eli 

1. Helmikuussa syötiin jotain valmiina ostettua käytännössä jokaisena viikkona. Toki voi osaa käynneistä perustella blogilla (pitäähän sitä nyt voida kirjoittaa vaikka tästä tai tästä), mutta silti...

2. Kiire, kiire, kiire = vähemmän kotona itse tehtyä. Tämä näkyy erityisen nopeasti leivässä ja leivonnaisissa. Kotitekoinen vaan olisi niin paljon edullisempaa. Edellisen seurannan aikaan ehdin enemmän.

3. Houkutuksiin lankeaminen - siis niin kuin ihanaan oliiviöljyyn ja vaaleaan balsamicoon ja tummaan balsamicoon, jotka kerralla nostivat kauppalaskua yli satasella. Tosin näitä on jäljellä vielä pitkäksi aikaa, joten ehkä kyse ei ollutkaan kulusta vaan investoinnista...


Selittelyt sikseen. Tämä tarkoittaa kurinpalautusta (vaikka pari viimeistä viikkoa aika hyvin jo petrattiinkin). Seuraava seuranta sitten kun tilanne tuntuu tasaantuneen...

Innolla odottelen, mitä Suolaa ja hunajaa-blogissa on laskeskeltu ja mitä muut ovat aiheesta kertoneet...


Edit: 
Suolaa ja hunajaa - blogissa tehtiin tiliä näin

14 kommenttia:

  1. Ai kamalaa. Mä en uskalla edes laskea ruokakuluja. Tiedän että on huikeat vaikka itse teenkin. Toisaalta kun kirjoittelee ruogablogia niin pelkkiin kuvaus rekvisiittoihin yrtit, hedelmät, marjat menee kuukaudessa jo sievoinen summa. Noh anyway kaikki menee mitä tulee, mutta olisihan se kiva säästää vaikka itselleen jotain kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kai sitä oman mielenrauhansa takia olisi pitänyt jättää tämä laskentakierros väliin... Nyt on pakko vähän ajusteerata menoja ja laskea sitten uudelleen.

      Poista
  2. Miksi tämä on niin kamalan huono asia? Siis oletan että teillä ei kuitenkaan ole jouduttu luopumaan jostain muusta? Jos ruuanlaitto/ruokabloggaaminen on harrastus, miksi siihen ei saisi kulua rahaa, kun yleensä muihin harrastuksiin kyllä saa, eikä niitä päivitellä? Tai miksi juuri vain se halvalla pääseminen on hyve (olettaen siis edelleen että harrastukseen on rahaa käytössä)?

    Eikö voisi ajatella, että on todella hienoa, olette työllistäneet ravintoloita, leipomoita, ruuantuottajia. Panostaneet laatuun ja hyvään makuun. Näin minä ainakin ajattelen omalla kohdallani. Ymmärrän kyllä olevani etuoikeutettu, meillä perheen kumpikin aikuinen on töissä, eikä ruokaan satsaaminen ole muusta pois tässä hetkessä. Tiedän miten pärjätä todella halvalla, ja olen tehnytkin sitä eri elämäntilanteissa, mutta miksi sitä pitäisi tehdä aina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheinta tässä lienee itse asiassa se, etten ollut tiedostanut kulujen kasvamista tuossa mittasuhteessa.

      Sinänsä meillä halutaan kyllä investoida ruokaan, mutta kolmen lapsen asuntovelkaisessa perheessä pitää kulujen kuitenkin pysyä hallinnassa, vaikka olemmekin molemmat töissä.

      Laadusta ei nimittäin ole välttämättä pakko tinkiä, vaikka kuluja pienennetäänkin. Nuo ravintolakäynnit olivat hyvä juttu, mutta muutamat pikahampparit olisi voinut jättää väliin ja muutenkin itse tekemällä esim. leipä on yleensä halvemman hinnan lisäksi myös parempaa.

      Kurinpalautus siis tarkoittaa paluuta kotileivonnaisiin. Vähemmän sohvalla istumista ja enemmän keittiössä hääräämistä. Se tarkoittaa myös suunnitelmallisuuden lisäämistä. Tiedän tiistaiden olevan yhtä juoksua lasten harrastusten takia, ehkä voisin jo sunnuntaina tehdä jotain helposti lämmitettävää valmiiksi...

      Ruoka on yksi niitä asioita, joihin olemme siis valmiita panostamaan, mutta lompakon ollessa rajallinen se on tehtävä järkevillä valinnoilla.

      Poista
  3. Mietin ihan samaa kuin Sauvajyvänen ja pohdin sitä postauksessanikin, kun huomasin, että minullakin alkoi takaraivossa kolkutella kurinpalautus ja tarve selitellä ruokamenojemme suuruutta.

    Ymmärrän kyllä myös lähtökohtasi siitä, että ruokamenoissa on hirveän helppo säästää tekemällä itse. Sama näkyy itseasiassa meidänkin seurannassamme. Ja tosiasia on myös se, että kaikkea ei voi saada, kyllä asuntolaina täälläkin vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen, mutta ei ehkä kovin paljon ruokakaupassa.

    http://suolaajahunajaa.com/2016/03/06/tilinteon-aika-kuukauden-ruokamenot/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ne ruokamenot vaan se, mitä niillä saa :-) Toisaalta, olemme huomanneet lasten kasvaessa, että rahaa tarvitaan tosi paljon enemmän harrastuksiin ja muihin lasten juttuihin, joten pakostakin ruokaan menevää osuutta pitää vähän tarkistaa.

      Poista
  4. Mielenkiintoista huomata, että samoissa mennään. Minulla on vielä viimeinen viikko ynnäämättä, mutta uskoisin, että nelihenkisen perheen helmikuun ruokamenot ovat noin 1000 €. Mukaan on laskettu lounaat ja muutamat pikaruokalounaat ja kahvilakeikat koko perheelle. Aika paljon rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aika linjassa mennään. Kyllä ruokaan saa menemään aikalailla rahaa, mutta toisaalta... voisi sama summa kulua johonkin huonompaankin juttuun.

      Poista
  5. Minä en edes uskalla laskea ruokamenoja !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran se vaan kirpaisee ;-) Minä olen kokenut nämä tarkastushetket varsin hyödyllisiksi, mutta olenkin jonkunlainen kontrollifriikki.

      Poista
  6. Ei näy mikään halpuutus tässäkään huushollissa ruokamenojen osalta. Ainoa, joka hillitsee hieman ruokakuluja on se, kun onnistuu taituroimaan viikon niin, että kaupassa ei tarvitse käydä kuin kerran viikossa.

    Vaan vaikka kuinka yrittää, lapsiperheessä siihen pääseminen on aika harvinaista ylellisyyttä.

    Kyllä minäkin mielelläni satsaan kotimaiseen, luomuun ja lähiruokaan, ei kaiken tarvitse olla siis ruoassa halpaa ja ilmaista. Mutta kun perheen tuloista haukan osan nappaavat ruoka ja asuminen, tuntuu, että kyllä ruokamenojakin on pakko välillä kytätä - semminkin, jos sitä joskus haluaa tehdä muuta kuin olla kotona ruokaa syömässä ;)..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja kun ruoan ja asumisen lisäksi laskee vielä lasten harrastukset niin eipä paljon juhlita :-) Onneksi voi tehdä monia mukavia asioita ilman suuria kustannuksia ja hyvästä ruoastahan tulee hyvä mieli.
      Ei meillä siis mitään hätää ole, mutta vähän täytyy sentään laskeakin.

      Poista
  7. Ruokaan menee rahaa, mutta se on asia johon haluaakin käyttää rahaa. En usko niiden kaikkien äärimmäisten edullisten ruokien olevan parhaita mahdollisia eettisesti, ravitsemuksellisesti jne. Halpuuttamisen sijaan kaipaisin reiluuttamista, jolloin tuottajallakin olisi varaa syödä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, halpisruokaa ei meilläkään etsitä eikä osteta. Halvalla ei vaan saa hyvää ja se pätee erityisesti ruoan kohdalla. MUTTA itse tekemällä alusta alkaen kunnon raaka-aineista, saa kukkaronkin hymyilemään. Esim. lihan syömistä voi vähentää, mutta syö sitten oikeasti kunnolla kasvatettua, kun on lihapäivä.

      Poista

Ilahdun aina kommenteista!