lauantai 20. helmikuuta 2016

Pennyllä lounasta

Olipas kiva lounas. 
Campasimpukka tyhjentää hyllyjään Kontikin ohjeiden mukaisesti ja meitä hamstereita oli tietysti innokkaasti odottamassa hänen poistoon pistämiään kirjoja. Flunssakausi ja kiireet vähän karsivat osallistujia, mutta kolmellakin saa aikaiseksi mini-blogimiitin ja tällä kertaa trendikkäästi yhdessä Helsingin uusimmista ravintoloista. 


Vajaat kaksi viikkoa sitten avattu piskuinen ravintola Penny kuvaa tyylinsä juurien olevan Amerikan itärannikon suunnalla. Kapea menu, äyriäiset ja muut merenelävät sekä yksinkertainen sisustus jazzahtavalla äänimaailmalla vievätkin ajatukset jonnekin Suomenlahtea kauemmas.

Pidän lyhyistä menuista. Liian moni vaihtoehto aiheuttaa stressiä valinnanvaikeudellaan. KISS (keep it simple stupid) toimii ravintolakonseptoinnissa siinä missä muidenkin yritysten toimintamallimäärityksissä. Pennyn pääruuista olisin voinut valita vaikka kaikki kolme, mutta päädyin kalaan.

Hyvää oli. Menun mukaisesti olisi kalan seuraksi tarjoiltu Duchesse-perunoita, mutta ne eivät kuulemma olleet vielä valmiita (??). Tilalle sain raikasta salaattia eikä se ollut ollenkaan huono vaihtoehto.

Soppasirkus-blogin Salla nappasi tyylikkäästi alkuruoaksi osterin ja menun alkuruuista äyriäischowderin sai pyytämällä tuunattua pääruoan kokoiseksi. Oli kuulemma hyvää. Samoin Campasimpukka kehuskeli tatti-gnocchejaan, joiden annoskoko oli vähintäänkin riittävä.

Jälkkäreistä juustokakku aiheutti pientä mutinaa. Siihen kaivattiin vähän lisää makeutta sekä silkkisyyttä, vaikka ei se toki huonoa ollut noinkaan. Jälkiruoaksi olisi voinut valita myös jonkin kivan coctailin, mutta alun Bourbon sour teki minulle sen, että minimoin alkoholin sen jälkeen. Eihän sitä lounaalla sovi hihittelemään ruveta, vaikka drinkki olisi miten hyvä (ja hyvä se oli).

Pennyn miljöö on miellyttävän rauhallinen ja paikalla on aivan omanlaisensa tunnelma. Yksinkertainen ja tyylikäs sisustus on huolellisesti ajateltuja yksityiskotia täynnä. Esimerkiksi lampputankoon kiinnitettävät vesikannut olivat pikantti detalji.

Kaikkiaan lounaskokemus vastasi esittelytekstin luomia odotuksiani täysin, sillä teema oli rohkeasti viety loppuun saakka. Kokonaisuus oli hienostuneen hillitty ja ruoka maukasta ja musiikki loi pisteen i:n päälle. Se ei ollut häiritsevän kovalla, mutta vei ajatukset muuhun miljööseen yhdistettynä keveästi jonnekin Scott Fitzgeraldin Kultahatun sivuille.

Kiitokset myös mukavalle lounasseuralle. Otetaan joskus uusiksi! 

4 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoilleni antamastasi uudesta kodista, nyt ei ole enää niin huono omatunto! Ja kiitos seurasta, oli mukava tavata viimein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meiltä löytyy kirjoillesi myös paljon seuraa ;-) Oli kiva nähdä. Otetaan uusiksi.

      Poista
  2. Kiitos seurasta ja tästä hyvästä kirjoituksesta. Oli hyvä ajatus tavata ja löytää näin kiva ravintolauutuus. Nähdään jatkossakin!

    VastaaPoista

Ilahdun aina kommenteista!