torstai 12. tammikuuta 2017

Fa-fa-fa-falafelit - kasvisruokaa kullannupuille


Minun on pitänyt kokeilla falafelien tekoa jo iät ja ajat, mutta vasta Josen meze-kirjan resepti sai minut tarttumaan tosissaan toimeen. Tosin siinäkin kesti hetken verran.

Vähältä kuitenkin piti, että olisivat falafelit jääneet tälläkin kertaa tekemättä. Sisälukutaitoa pitäisi harjoitella. Jäi nimittäin kokonaan huomaamatta tuo muutaman tunnin tekeytymisaika. Siinä minä sitten seisoin keittiössä ja jaloissa pyöri kolme nälkäistä pikkukollia... Hamppareiksi se sitten meni sinä iltana, mutta hyvin näytti massa säilyvän seuraavaan päivään,

Kelpasi ihan kaikille. Toto ja Kirppu söivät innolla ja ihastelivat - Esikoinen totesi tyyneen teinitapaansa "Ihan ok". Näistä taitaa tulla meillä vakiokamaa kasvisruokapäiviin.



Falafelit Josen tapaan 

Kuivattuja kikherneitä paketillinen (4dl)
3 valkosipulinkynttä
2tl suolaa
2tl mustapippuria
4tl juustokuminaa
2tl jauhettua korianteria
1rkl paprikajauhetta
1tl Espelette-chilijauhetta
1tl ruokasoodaa
öljyä uppopaistamiseen

Laita kikherneet veteen yön ajaksi. Huuhtele ja kuivaa keittiöpyyhkeellä. Sitten pitää kikherneet saada valkosipulin kanssa hienonnettua. Eikä kannata himmailla niin kuin minä tein. Meni meinaan hetki tajuta, miksei niistä muruista tullut palluroita millään puristusvoimalla. Kunnolla vaan massaksi saakka ja mausteetkin voi kyllä sekoittaa joukkoon jo hienonnusvaiheessa.

Massan voi jättää maustumaan hetkeksi ja sekoittaa soodan sekaan, mutta soodan jälkeen sitten tulisi odotella muutama tunti.,,

Sitten vaan öljy kattilaan kuumaksi ja kämmenissä pallurat kasaan.  Öljy kannattaa pitää suhteellisen kuumana (170-asteessa) eli minä vaan katsoin, että porisi kunnolla, kun lisäsin pallurat. Kolme tai neljä minuuttia öljyssä tuottaa ihanan rapsakan pinnan.

Kaveriksi sekoitetiin harissaa jugurttiin, leikeltiin kurkkua ja kierrettiin porkkanaa spiraaliksi. Isäntä halusi vielä vähän riisiäkin.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Maapähkinäkastike eli Satee nro 3

Maapähkinäkastike  on meillä saanut virheellisesti nimekseen Satee (Satay...) Yleensähän satay viittaa vartaisiin ja kastike voi olla muutakin  kuin maapähkinästä tehtyä, mutta minkäs teet. Meillä tuo nyt on ja pysyy tuolla nimellä ja meidän perheen lempparina. (Juu, sekin.)

Kastikkeesta on käytetty "pikaversiota" ja vähän vähemmän pikaista ja nyt sitten vielä yksi versio lisää tulee tässä dokumentoitua. Aiempia voi vilkaista täällä. 

Useimmiten tämä kastike tulee tarjottua kanan kaverina, mutta se on herkkua ihan kasvisversioinakin, joista yllättävin lienee ollut punajuurien kanssa tehty. Uudenvuodenaattona herkku tarjottiin nyt sitten naudanlihasuikaleiden ja riisin kera. Niin, ja päälle tietysti jauhettiin kultaista pippuria juhlan kunniaksi.

Tämä(kään) versio ei varsinaisesti ole hankala eikä edes kovin aikaa vievä. Vähän ehkä miedompi ja täyteläisempi (ja kummasti vähemmän makea) kuin esimerkiksi tuo meidän yleisimmin tehty pikakastikkeemme.

Maapähkinäkastike nro 3 

1rkl öljyä
2 sipulia hienonnettuina
2 valkosipulinkynttä hienonnettuina
1 punainen chili silputtuna
n.250g maapähkinävoita
purkillinen kookosmaitoa (400ml)
vettä tarvittaessa
2 rkl ketjap manisia (sitä makeaa soijakastiketta)
1 iso rkl tomaattipyreetä

Kuullota sipulia öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan hyvin sekoittaen, kunnes sipuli pehmenee ja muuttuu miltei läpikuultavaksi. Lisää chli ja valkosipuli ja kuumenna vielä minuutin verran.
Nosta pannu pois levyltä ja sekoita maapähkinävoi joukkoon. Nosta takaisin levylle ja sekoita joukkoon puolet kookosmaidosta, ketjap manis ja tomaattipyree. Sekoita hetki ja maista. Jos kookos ei maistu liikaa, lisää loput kookosmaidosta vähitellen välillä maistellen. Lisää lopuksi vettä, jos kastike vaikuttaa liian tymäkältä.
Anna jäähtyä ja makujen sekoittua. Kuumenna halutessasi uudelleen juuri ennen tarjoilua.

Naudanlihasuikaleet vain kypsennettiin nopeasti pannulla - suolattiin ja pippuroitiin ja nostettiin tarjolle.

Riisi keitettiin tuttuun tapaan eli 1 osa basmati-riisiä ja 2 osaa vettä. Sitten vaan kattilaan ja hiljaisella lämmöllä kannen alla hautumaan, kunnes riisi on pehmeää ja vesi imeytynyt. Kansi pois ja sekoitellaan vähän.

Korianteri - no silppuna tai kokonaisina lehtinä. Miten vaan.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Pikabreikki eli Gustavo ja Centro Hotel Turussa

Meille on isännän kanssa tullut jo tavaksi viettää Turku-käynneillä pikabreikkiä. Lapset jätetään kylmästi isovanhempien huomaan ja me hilpaisemme kaupungille. Ensin on vuorossa hyvää ruokaa ja sitten rentoudutaan hotellihuoneessa ja nukutaan paremmin kuin todennäköisesti mummilan telttasängyllä. Eikä mumminkaan tarvitse ihan niin paljon niitä sänkyvaatteita ihmetellä.

Tällä kertaa kokeiltiin meille uutta hotellia eli Yliopistonkadulla sijaitsevaa Centro Hotel Turkua ja ravintolaksi valikoitui pari kadunkulmaa joelle päin eli ihan Tuomiokirkkosillan kulmassa sijaitseva Gustavo. Vahingosta viisastuneena varasin pöydän edellisenä päivänä. Järjestelmä tarjosi aikoja ennen 18:30, mutta kirjoitimme viestiin, että haluaisimme tuntia myöhäisemmäksi.

Odotukset eivät olleet järin suuret ja yllätyimme iloisesti, kun saimme vastauksen kahtena kappaleena. Meille siis tuli järjestelmästä varauksen muutosvahvistus ja vielä henkilökohtainen sähköposti, jossa kerrottiin varausmuutoksen onnistumisesta. Way to go! Hyvää palvelua :-)

Koska iltapäivällä oli jo herkuteltu yksillä 9v-synttäreillä, ei tarkoituksena ollut ruveta menun suhteen ahneeksi. Siispä valikoimme listalta erilaisia pieniä tapas-herkkuja. Kuten tapaksien kanssa yleensäkin, haasteeksi osoittautui silmien vatsaa suurempi ruokahalu (kuten Ranskassa niin osuvasti sanotaan). Ensimmäiset kolme olisivat riittäneet oivasti jo iltapalaksi, mutta vielä teki mieli lisää. Sitten tulikin jo pieni ähky.

Omiksi suosikeikseni valikoituivat kurpitsakeitto... kuten niin monesti aiemminkin, sekä bellota-kinkun siivut. Toisen kierroksen lemppari oli ankanmaksapatee sherryhyytelössä. Sen päälle ripotellut siemenet olivat mahtava lisä.

Kaikki oli tosi hyvää muutenkin, mutta karitsakyljyksen päälle levitelty pesto maistui ihan liian suolaiselta ja jossain toisessakin annoksessa oli suolaa lipsahtanut turhan paljon.Isäntä tykkäsi mustekalasta, katkaravunpyrstöistä ja ankanmaksapateesta, mutta suolasta vähän jotain mutisi jossain kohtaa hänkin.

Karitsa-annoksesta muuten löytyi myös aterian mielenkiintoisin osuus eli ihanan rapsakat linssit. Ne olivat herkullisia ja ratisivat hauskasti hampaissa. Mitenkähän ne oikein oli tehty?

Isäntä maisteli vähän viiniäkin, mutta minä tein jotain muutamaksi vuodeksi kokonaan unohtunutta. Kävin koko aterian läpi Martini biancon ja veden voimin. Oli muuten hyvää. Monet tapaksista ovat perinteisesti hieman rasvaisia, joten Martinin terävyys leikkasi mukavasti.


Paikkana Gustavo on tunnelmallinen ja pöydän sopivasti sijoittuessa, myös näkymät lienevät upeat Tuomiokirkon suuntaan. Pidin kovasti tumman puun tuomasta lämmöstä, eikä pakkaskelillä tuntunut pöydän vieressä kädenulottuvilla paahtanut patterikaan yhtään hullummalta.

Palvelu oli iloista ja ystävällisen asiantuntevaa, rentoa, muttei turhan tuttavallista. Talo oli täynnä, mutta pienen alkuodotuksen jälkeen annokset saapuivat pöytään reipasta tahtia ja tarjoilija kävi mukavasti kyselemässä kuulumisia.

Kaikkiaan Gustavo siis pääsi "tänne voisi tulla toistekin" -listalle.


Niin pääsi muuten hotellikin... 

Centro Hotel Turku osoittautui myöskin mukavaksi tuttavuudeksi. Tosin alussa katsoin "pientä kahden hengen huonettamme" vähän epäluuloisesti. Se oli meinaan todellakin aika pieni. Varsinkin kylpyhuone aiheutti lievää klaustrofobiaa.

Kaikki oli kuitenkin puhdasta, siistiä ja suht' uuden näköistä. Pidin myös pirteistä väreistä, jotka tekivät pienen huoneen kodikkaaksi. Emmekä me siinä huoneessa nyt totuuden nimissä muuten olleet kuin nukkumassa.

Mutinat kokoonsa nähden kalliista huoneesta unohtuivat seuraavana aamuna aamiaisella. Centron aamiaistarjoilu meinaan pesee mennen tullen monen suuremmankin hotellin buffetin. Lopulta olin sitä mieltä, että 104€ ei ollut oikeastaan ollenkaan kiskurihinta ihan keskustassa sijaitsevasta siististä huoneesta, kun aamupalalta lähti tyytyväisenä hyristen.

Tarjolla ei ehkä ollut munakokkelia ja pekonia, mutta pähkinöitä ja jugurtteja ja puuroa löytyi jos jonkinlaista. Kalaakin oli ainakin seitsemää sorttia, leivistä ja hedelmistä ja kasviksista puhumattakaan. Karjalanpiirakan päälle tarjoiltiin munavoita! Leipäjuuston kanssa oli lakkahilloa! Ja sunnuntaita juhlistaville oli tarjolla myös kuohuvaa (jonka me tosin suosiolla jätimme väliin tällä kertaa - auto odotti). Suklaakakku kruunasi aamiaisen, kun ei ollut äklömakea, vaan juuri sopivasti suklainen.


Kirjafriikki tietysti ilahtui myös hotellin käytävästä löytyneestä kirjojenvaihtopisteestä. Kun olisi tiennyt etukäteen, niin olisin ottanut pari luettua mukaani valikoimaa täydentämään. Nyt olin liikkeellä pelkkien sähköisten kera.

Kaikkiaan siis vietimme oikein rentouttavan pikabreikin, eikä selkäkään valittanut hotellissa nukutusta yöstä yhtään.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Turhakkeita, joista en ole valmis luopumaan - keittiössä tietenkin


Isäntä sai joululahjaksi uuden trendiraastimen. Siis minkä? No, sellaisen, jossa on pyöreitä reikiä, joilla tehdä porkkanaspagettia tai jotain vastaavaa eri paksuisista juureksista ja kasviksista.

Meillä on entuudestaan jo vastaavaan tarkoitukseen sopiva vihannessorvi tai spiromaatti. Se on varsin kätsy vehje, jonka käyttöaste on jäänyt jostain syystä tasolle kerran vuodessa. Syynä on ehkä vihannessorvin koko ja toisaalta hävikki, joka jää juureksen keskustan jäädessä raastamatta. Aina kun ei jaksa ruveta hävikkiherkkujakaan suunnittelemaan samantien.

Huolimatta marginaalisesta käytöstä olen kuitenkin sitä mieltä, etten haluaisi näistä luopua. Kutsukaa materialistiksi tai hulluksi kerääjäksi, mutta minä pidän keittiökapineista. Koen kapineen hyödylliseksi, jos käytän sitä vähintään kerran vuodessa, tai sen käytön aiheuttama mielihyvä korvaa sen vievän kaappitilan.

Katsokaa vaikka! Eikös perustortillakin näytä ihan toiselta, kun siihen käyttää violettia porkkanakiharaa? Ainakin lapsilla oli hauskaa.


Eikä meillä erilaisia kapineita nyt sentään mitenkään hurjia määriä ole. Tilanne voisi olla pahempi. Kurkistin kaappeihini ja listasin vähemmän kuin kerran kuukaudessa käyttämiäni isompia tai pienempiä kapineita, joista en kuitenkaan olisi valmis luopumaan.

1. Vohvelirauta
Monen turhakkeeksi nimeämä vohvelirauta on meillä kovemmassa käytössä kuin koskaan aikaisemmin. Uusien käyttötapojen vuoksi sen käyttöaste itse asiassa on kohta korkeampi kuin kerran kuukaudessa. Voitaikinavohvelit tai kasvispihvit ovat tehneet sen, että tämä kapine siirtyi kaapista helpommin esille otettavaksi hyllylle.

2. Fondue-pata
Valurautainen fondue-pata on aarteeni. Siitä en luovu, vaikka käyttöaste muksujen myötä on vähän laskenutkin. Nyt on nuorimmainenkin jo sen ikäinen, että uskalletaan antaa pataan sorkkia omalla tikulla. Tämä on koko perheen suosikki.

3. Raclette
Vähän kuin fondue, mutta lasten kanssakin helpommin käytettävissä. Tänäänkin meillä syödään illalla raclettea. Se vaan on niin hyvää, että muutaman kerran vuodessa on ehdottomasti saatava - varsinkin näillä pakkaskeleillä.

4. Sokerilämpömittari 
Aina välillä sitä on pakko käyttää. Harmittavainen tosin siinä mielessä, että patteri tuntuu kuluvan, vaikkei käyttäisikään ja jokainen käyttökerta melkein vaatii pientä kauppakierrosta. Se on siis siinä rajoilla, että pitäisikö pistää kiertoon, mutta ei vielä.

5. Laatikollinen piparimuotteja, tyllia pursotukseen, marsipaanityökaluja, koristemuotteja
Myönnän. Näistä on käytössä lähinnä pari perustyllaa ja muutama piparimuotti joulunaikaan. Joskus innostuin kakkujen koristelusta, mutta sitten totesin joutuvani itse syömään tekeleeni ja se olikin vähän huonompi juttu kilojen kannalta. En myöskään ole tarpeeksi taiteellinen todellisiin luomuksiin. En kuitenkaan raaski näistä luopuakaan. Tiedän tarvitsevani sitten juuri sitä, jonka annoin mennä...

Muutakin tietysti löytyy. Ehkä seuraavaksi pitäisi tehdä listaus niistä, joista olen valmis luopumaan. Ja viedä ne samalla kierrätykseen.

Mitäs teiltä löytyy kaapeista? Siis sellaista, jota jotkut pitävät turhana, mutta joista ette itse ole valmiita luopumaan? Ainakaan vielä? 

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Greippiposset ja sen höysteet

Ulkona pakkanen kiristyy kiristymistään. Viimeinkin on talvi ja maassa lunta! Ihanaa! 
Mieli kulkeutuu automaattisesti kuuman keiton pariin ja sellainen kasvisversio jo tuolla hellalla poriseekin (patongista paahdettuine savukylki-valkosipulikrutonkeineen), mutta laitetaan tässä nyt kuitenkin ohje melkein kylmälle alkuruoalle. 


Tämä on yksi kaikkien aikojen suosikkejani, vaikkaenitse asiassa ole vielä koskaan onnistunut sitä tekemään ihan niin kuin haluaisin. Tällä kertaa osui sentään aika lähelle.

Ajatuksena on saada ihanan kermainen, mutta samalla greipinkirpakka pohja ja siihen päälle sitten latoa merellisiä katkarapuja, pehmeää avokadoa ja lisää greippiä. Ongelmana on tuo posset-pohja. Usein siitä tulee liian löysää. Tällä kertaa koostumus oli ok, mutta sitten greipin maku oli liian mieto. Se puolestaan johtui varmaan verigreipistä, se vaan on liian makeaa,

Jotain kertonee alkuruoan herkullisuudesta kuitenkin se, että lempparistatus säilyi puutteista huolimatta.

Greippiposset ja sen höysteet 
(5-6 hlölle)

5dl kuohukermaa
1dl greippimehua
0,5dl sitruunamehua
ripaus sokeria

Kuumenna kerma ja mehut kiehuvaksi ja anna poreilla kunnolla muutaman minuutin ajan. Kaada tarjoiluastioihin ja jäähdytä. Kestää jääkaapissakin useamman tunnin.

Päälle:
avokado
greippi
korianteria
isoja katkaravunpyrstöjä pari syöjää kohden + chiliä ja valkosipulia

Kuutioi avokado ja "nylje" greippi, sekä leikkaa se suupaloiksi. Silppua korianteria.

Ota raakoja, isoja katkaravunpyrstöjä. HUOM. Niillä valmiiksi kypsennetyillä pinkeillä katkaravuilla lopputulos on noin 99% huonompi!

Kuumenna pannulla öljyä ja tiputa katkaravunpyrstöt kuumenemaan. Sekoita joukkoon chiliä ja valkosipulia makusi mukaan. Katkaravunpyrstöt kypstyvät muutamassa minuutissa, joten posset ja kasvikset kannattaa pitää valmiina.

Tee annokset valmiiksi eli asettele avokado, greippi ja katkaravut possetin päälle annosmaljoihin ja ripottele koristeeksi korianteria. Halutessasi voit vaikka myllystä kiertää hieman mustapippuria (kullalla värjättyä) koristeeksi ja maun terästäjäksi. Tarjoile heti.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Uudenvuodenaattona Copycat oli kiireinen


Minulla on ollut tapana laittaa uudenvuodenaaton menu näytille blogiin. Nyt vähän arveluttaa. Joulumatkan jälkeen nimittäin meitä kaikkia vähän väsytti ja menusuunnittelukin jäi aattoa edeltävään iltaan. Hyvää tuli, ei siinä mitään, mutta Copycatilla oli vauhti päällä niin omien vanhojen reseptien kuin myös mm. Pullahiiren jätskikakun osalta. Tosin unohdin ostaa Pätkikset kaupassa käydessäni, mutta toimi varsin hyvin kaapista löytyneen Nutellankin avulla...



Aaton herkuttelu siis oli varsin epämuodollista. Alkuruoka syötiin kolmelta iltapäivällä (ei ehditty/jaksettu lounasta, kun aamulla syötiin englantilainen aamiainen...), välissä lapset mussuttivat sipsejä, pääruoka oli seitsemältä ja jäätelökakkua syötiin sitten vielä vähän myöhemmin... Tämä rytmi sopi meille tänä vuonna ja vietimme rentouttavan uudenvuoden perheen parissa.


Uudenvuoden menu 

Salaattikupit possu-katkaraputäytteellä 
Itämainen kaali-porkkanasalaatti 

Naudansuikale-Satay riisillä 

Kolmen aineen Nutella-jäätelökakku 

Juomana: Moët & Chandon 

'Yksikään menun resepteistä ei varsinaisesti ole uusi. Mitä nyt Satay-kastiketta kokeiltiin vähän uutena versiona. Kopioita vanhoista kokeiluista ja hyviksi todetuista herkuista. 

Eipähän tarvinnut stressata onnistumista. Paitsi tuon jäätelökakun suhteen ja siinäkin pahimmaksi kohdaksi osoittautui valkosuklaalla koristelu. Muistattehan muut tarkistaa, että suklaapalat ovat kaikki hyvin sulaneet. Älkääkä varsinkaan painako lujempaa, jos virtaus katkeaa. Lopputuloksena on nimittäin kuvassakin nähtävissä oleva kasa, kauniiden ohuiden raidoitusten sijasta... 


Kolmen aineen jäätelökakku 

4dl kuohukermaa 
1prk kondensoitua (makeutettua) maitoa 
2 kukkuraista jättimäistä ruokalusikallista Nutellaa 
(2rkl glukoosisiirappia rakenteen ja leikattavuuden parantamiseksi - unohdin) 

Vatkaa kerma ja kondensoitu maito vaahdoksi keskenään. Vatkaa vielä joukkoon Nutella. Voit jättää vähän raidalliseksi, jos haluat. 

Laita pakkasenkestävään kakkuvuokaan ja pakastimeen jäätymään. 

Kasta vuoka kuumaan veteen, jos kakku ei muuten irtoa, toista tarvittaessa ja kumoa tarjoilulautaselle. 

Koristele haluamallasi tavalla. 

Leikkaaminen heti kumoamisen jälkeen voi olla vaikeaa, mutta kuumentamalla leikkuuväline, homma sujuu helpommin. Samoin glukoosisiirapin lisääminen saattaisi hyvinkin auttaa. 

Melkein samalla ohjeella tein muuten aiemmin keksijäätelöä. Ihan sikahyvää sekin! 

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Taustapeili 2016

Vuoden lopussa tai seuraavan ihan alussa sitä kai pitää pysähtyä, pohtia hetki mennyttä ja suunnitella tulevaa. Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt enää vuosiin, sillä koskaan en niitä pystynyt pitämään.

Ne taitavat olla samanlaisia kuin dieetit.  Kun jotain kieltää edes hetkeksi, niin juuri sitä sitten tekee mieli. Siksi en koskaan ole myöskään dieetillä.

Ei pelkkää makeaa

Kun nyt katson vuotta taaksepäin, tulevat suomalaisen tapaan ensiksi mieleen ikävät asiat eli syyskuusta lähtien kiukutellut selkä. Minulla on todella harvoin ollut ongelmia terveyteni kanssa pieniä prakaamisia lukuunottamatta, joten sänkyyn sitova välilevyn pullistuma oli aikamoinen shokki. Varsinkin kun yläselästä kipu siirtyi sitten (vähän vaimeampana) ristiselkään ja sen jälkeen ryhtyi polvi kiukuttelemaan.

Nyt sitä vasta tajuaa, miten arvokasta kivuton terveys onkaan. Teen siis tapojeni vastaisesti lupauksen ja vannon jatkavani joogaa, jos suinkin mahdollista. Selkä kiittää venytyksistä.


Uutta töissä ja blogeissa 

Muuten takana on hyvä vuosi. Vaihdoin syksyllä työpaikkaa, yhdestä tosi hyvästä paikasta toiseen ihan yhtä mahtavaan, vaikkakin erilaiseen. Olen saanut tehdä mielenkiintoisia töitä koko vuoden ja lisäksi myös bloggaaminen on pitänyt kiireisenä sekä kirjablogin puolelta (teatteria ja tietysti yli sata ihanaa kirjaa!) että täällä ruokablogin puolella.


Vuoden 2015 lopulla liityin Nelkytplusbloggaajien joukkoon ja hauskaa on ollut. On siinä sellainen porukka, että nauru raikaa ja juttua riittää, kun yhteen osutaan. Kaikenlaista kivaa olen heidän kanssaan päässytkin vuoden aikana tekemään. Kävimme mm. tutustumassa kriketinpeluuseen, opettelemassa kahvinkeittoa, testaamassa uuden Salve-ravintolan, kokeilemassa Rosson talvimenun.

Siis KIITOS kaikille Nelkytplusbloggaajille mahtavasta seurasta! Toivottavasti tavataan taas pian!




Matkojakin 

Lasten kanssa listasimme yhdessä tekemiämme matkoja (äidin työmatkoja ei kuulemma lasketa, vaikka oli San Franciscokin mielenkiintoinen paikka). Mitään hurjan pitkää matkaa emme tänä(kään) vuonna perheen kanssa tehneet, mutta meillä on ollut tosi kivaa ja läheltäkin löytyy paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Koli vei meidät lähelle luontoa. Varsinkin esikoinen rakastui kävelyretkiin ja on toivonut niitä siitä lähtien joka reissussa. Tampere oli meille yhtä huvipuistoa. Kaksi päivää Särkänniemessä väsytti vanhemmat ja riemastutti lapsia. Mikkelissä mentiin historia edellä ja käytiin tutustumassa kalliomaalauksiin ja Päämajamuseeon. Niin, ja ihan lähiseutumatkailukin toimii. Käytiin nimittäin Pokemon-jahdissa Suomenlinnassa - kai sekin lasketaan? Pokemon oli muutenkin kesäkauden teemana, niin kuin varmasti aika monessa muussakin perheessä. Niitä jahdatessa tuli täällä lähimaastossakin käytyä ihan uusilla kulmilla.

Vuoden päätti joulu Nizzassa, josta kai olette jo lukeneetkin kyllästymiseen saakka... Ihana, ihana matka, jonka muisto jäänee elämään yhtenä parhaista jouluista ikinä.




Ruokaa tietysti vatsan täydeltä niin menneenä kuin tulevana vuotena

Kaikkiaan 2016 on ollut ihan mahtava vuosi. Ruokaakin on tullut syötyä koko ajan kuten blogin pitkästä artikkelilistasta voi käydä kurkkimassa. Vähän enemmänkin kuin ehkä pitäisi on  herkuteltu, mutta mitäs siitä, Mieluummin muutama lisäkilo kuin myrtynyt mieli.

Vuodesta 2017 näyttää tulevan vähintäänkin yhtä jännittävä. Tiedossa ovat ainakin yhdet rippijuhlat, paljon mielenkiintoisia juttuja työn ja blogin myötä sekä tietysti teemajuttuja Suomen 100-vuotisjuhlavuoden tiimoilta. Niin, ja tietysti ruokaa.



KIITOS KAIKILLE MUKANA KULKENEILLE! 

NOKKA KOHTI TULEVAA!

MIELENKIINTOISTA, MAKOISAA JA MUUTENKIN IHANAA VUOTTA 2017!


perjantai 30. joulukuuta 2016

Vielä hetki lomalla eli joulu Nizzassa


Eilen palasimme mustaan (kyllä, kirjaimellisesti) Suomeen, mutta muisto auringosta kantoi ainakin tämän päivän. Ensimmäinen loman jälkeinen työpäiväkään ei tuntunut yhtään pahalta, eikä hymy hävinnyt minnekään. Onhan sentään perjantai.

Nizza jäi mieleen kaupunkina, jonne varmasti palaamme joskus. Vaikka se ei varsinaisesti pieni kai olekaan, oli siellä leppoisa tunnelma. Kesän kauhunhetket eivät tuntuneet suuremmin painavan ja niin sen kuuluu ollakin. Elämä jatkuu, eikä terroristeille anneta periksi. Kukkia näkyi tapahtumapaikalla eli emmehän unohda, mutta mitään ei muuteta.

 Joulu toi katukuvaan tietysti omat lisänsä. Mekin kävimme joulumarkkinoilla sekä tietysti pyörähtämässä suuressa maailmanpyörässä. Sieltä olikin mahtavat maisemat.


Jouluruokia oli talo täynnä sen verran, että emme käyneet ulkona syömässä kuin tasan kerran viimeisenä päivänä lounaalla, Brasserie oopperan vieressä osoittautui varsin perinteiseksi paikaksi. Harmillisesti nälkä oli niin kova, ettei tullut kuvattua sen paremmin paikkaa kuin ruokaakaan. Todettakoon siis, että pizzat olivat varsin hyviä ja hampurilainen bistrotapaan minulle sopiva eli pohja ja kansi erikseen.

Puistossa tuli kierreltyä huvipuiston lisäksi muutenkin. Ihan keskustassa oli mahtavan isot leikkialueet, joilla kuopuksen myötä viihdyttiin suhteellisen kauan. Isommat vähän jo valittivat, mutta rannasta tykkäsivät hekin - eikä ihme. Oli se aika tunnelmallinen paikka.

Itse pidin ehkä eniten torin seudusta. Ensimmäisellä kierroksella se oli kirpputorina, toisella taas paikalla olivat paikalliset kauppiaat erinäisine tuore- ja turistituotteineen. Laventelisaippuoita oli siis ihan pakko ostaa ja männynpihkakarkkeja isännälle.


Arvaatteko, mitä muuten ostin itselleni tuliaisiksi niiden saippuoiden lisäksi? Annan vinkin.
Se kiiltää, se sopii uudenvuodenpöytään ja liittyy ruoanlaittoon... (Vastaus löytyy ihan lopusta)


Mutta sitä ennen toivotan vielä kaikille mukavaa juhlaviikonloppua, jota meilläkin nyt ryhdytään kohta valmistelemaan ja viettämään.

Niin, ja tietysti myös...


SUPERHYVÄÄ UUTTA VUOTTA



Ja se vastaus tuliaiskysymykseen.... 


Kullanväristä sinappia ja pippuria uudenvuodenpöytään

Jouluherkuista voi lukea täältä ja muita reissutunnelmia täältä  



maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulun herkut Ranskanmaalla

Yksi asia on tismalleen samanlainen sekä Suomessa että Ranskassa. Molemmissa maissa jouluna syödään ylenmääräisen paljon. Ranskassa ruokailu myös kestää vielä pidempään kuin Suomessa. Ensin on aperitiivi, sitten on alkupalat, sitten pääruoka, (sitten elokuva - no ei vaiskaan, se nyt vaan sattui noin tänä vuonna), sitten juustot ja sitten, jos vielä mahtuu jotain, jotain jälkiruokaa.


Alkuruokavalikoima muistuttaa kummasti suomalaistakin joulupöytää, eikös vain? Siianmäti ja oeufs de lompe (rasvakalan mäti) endiivinlehdillä ja kylmäsavustetut kalasiivut. Tosin savukala oli tällä kertaa taimenta eikä lohta.
Sitten ilmaantuvat erot. Vuoden lopun juhlia ei kai Ranskassa voi viettää ilman hanhenmaksa-toasteja ja pientä tilkkaa Sauternens-viiniä. Muuten juomana olikin Moët Champagne läpi aterian.

Isännän oli ihan pakko saada ostereita,


Kaikki tosin eivät ihan heti niistä innostuneet... söivät kuitenkin :-) 


Pääruoaksi Isännän sisko toi anoppinsa maankuuluja kanoja, Kyseessä on uudelleen henkiin herätetty rotu La Grise de Vercors, joka on uskomattoman maukas. Tästä herkusta kirjoittelin jo aiemmin ranskalaisten maalaishäiden yhteydessä, eivät olleet joulumenussa yhtään huonompia.  Kaksi yli kahden kilon lintua paistuivat oliivien kera padassa ihanan maukkaiksi ja meheviksi. Joka pala juhlan arvoista.

Mistäköhän Suomesta (ja koskakohan) löytäisi vapaasti kasvatettuja maalaiskanoja, jotka ovat tuon kokoisia ja samaa makuluokkaa? Ostaisin ihan heti.


Kanan seuraksi syötiin perinteistä lisuketta eli gratinoituja kardonin (sellainen artisokan sukuinen kasvi) varsia ja päälle valeltiin tietysti paistinlientä. Varret on kesän aikaan pilkottu ja säilötty ja nyt ne vain gratinoitiin voimakkaan Emmentalin kaverina. Herkullista!



Koska joulumme ei ollut millään tasolla virallinen, päätimme näiden herkkujen jälkeen siirtyä hetkeksi olohuoneen puolelle katsomaan esikoisen joululahjaelokuvaa. (Brice de Nice - myönnän, torkuin sen ajan. Ei ihan minun elokuvani) 

Elokuvan jälkeen sitten herkuteltiin suomalaisilla pipareilla ja sinihomejuustolla ja halukkaille oli lisäjälkkäriksi suklaata, suklaata ja vähän vielä suklaata. Lasten suosikkeja täällä ovat "papillotes" eli paperiin käärityt suklaamakeiset. Niiden sisältämiä pieniä paukkupanoksia sitten hätkähdettiin milloin missäkin, kunnes aikuiset laativat säännön - "vain pihaterassilla". Säästyttiin pahemmilta sydänkohtauksilta. 

Joulupäivä mentiinkin sitten suomalaisittain, sillä pääruokana oli poronkäristystä ja perunamuusia! Kelpasi ranskalaisillekin herkkusuille. 


Muutakin reissusta löytyy täältä 

Ja Instagrammissa myös eli @minna_vuocho 


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Muille maille jouluksi


Olemme perinteisesti aina olleet joulun Suomessa, muutamaa seurustelun alkuaikoihin osunutta poikkeusta lukuunottamatta. Itse asiassa pojat eivät ole koskaan olleet jouluna Ranskassa ja esikoinen on sentään jo neljätoista. Syy on minun ja ranskalaisten lakkoiluinnon. Olemme nimittäin erinäisiä kertoja odotelleet junaa tai muuta kuljetusta lakkojen sotkettua kaikki aikataulut, Lakkoja on myös aina joulunpyhinä, kesälomakautena tai muuten, kun tiedetään isojen ihmismassojen olevan liikkeellä.

Ihmismassoihin liittyy myös elämäni säikähdys, joka lopulta katkaisi kamelin selän ja sai minut kategorisesti kieltäytymään kaikesta julkisesta liikenteestä Ranskassa pyhien aikaan. Jouduimme nimittäin lakon takia ihmisiä täyteen ahtautuneelle Gare de Lyonille ja etelään päin suuntautuva juna kuulutettiin ennen kuin ehdimme ovesta ulos. Tilanne oli vähintäänkin pelottava vauvaa rintarepussa kantaneelle äidille, joka joutui miehestään eroon koko pakkautuneen massan lähtiessä liikkelle laituria kohti.

Ei tilanteessa varsinaisesti paniikkia ollut, mutta todettakoon sen verran, että käsivarsien mustelmista päätellen en tiedä, mitä vauvan päälle olisi tapahtunut, jollei kaksi miestä olisi tullut muuriksi eteeni meidän ja joka suuntaan liikkeessä olevien matkalaukkujen väliin. Sen jälkeen ei meidän muksuja ole Ranskan maassa junissa kuljeteltu,


Kunhan pääsee perille... 

Nyt sitten tajusimme, että Airbnb tarjoaa mahdollisuuden vuokrata tarpeeksi iso talo koko jouluseurueelle ja lentokone lentää Helsingistä suoraan Nizzan kentälle. Ei muuta kuin menoksi ja jouluksi Ranskaan.

Nizza on meille aivan uusi tuttavuus, sillä yleensä suuntaamme muutaman tunnin ajomatkan verran lännen suuntaan ja hitusen pohjoiseen.

Ensi vaikutelma ajomatkasta talolle oli erittäinkin sekava.Yksisuuntaisia katuja joka puolella, superkapeat tiet ja parkkeeraus ranskalaiseen tyyliin joka kohdassa sekä kaikista pienistä tienhaaroista sekaisin menevä navigaattori (+ kuski) aiheuttivat kirjaimellisesti pieniä mutkia matkaan. Vihdoin umpikujasta peruuttamalla selvittyämme päätimme pitää autolla ajelun minimissään.

Kannattaa siis varautua sekä puhelimen karttapalvelulla että hyvällä navigaattorilla, jos aikoo Nizzassa kulkea yhtään autolla. Emme vielä kertaakaan ole päässeet edes lähimpään supermarkettiin kääntymättä ainakin kerran väärään suuntaan.
Tosin julkinen liikennekin toimii tosi hyvin, Keskustavierailu oli käytännöllistä hoitaa bussilla ja raideliikenteellä ihan kukkulan laeltakin.


Kyllä kelpaa... 

Talo itsessään edustaa ihanaa perinteistä rakennustyyliä. Kesäisin tämä olisi aivan mahtava rakennus viileänä pysyvine sisätiloineen. Näin joulukuussa... no, tämä on edelleen aivan mahtava talo, mutta villapaidalle ja paksuille villasukille on tarvetta kiviseinien sisäpuolella. Silti, tosi hieno paikka.

Maisemat ikkunoista kaupungin yli merelle ovat henkeäsalpaavat ja ison pihan tila pingispöytineen takaavat myös jälkikasvulle tarpeeksi puuhaa.

Eikä kelissäkään ole valittamista. Tähän saakka on joka päivä paistanut aurinko ja lämpötila keikkunut 15 asteen yläpuolella. Ihanaa terapiaa Suomen lumettomaan ja mustanmärkään keliin viime aikoina tottuneelle.

Uima-altaan vesi tosin osoittautui sen verran viileäksi, että minulta jäi Nizzalainen traditio joulukastautumisesta kokeilematta. Tosin se pitäisi kai muutenkin tehdä meressä eikä uima-altaassa, muta ei nyt olla turhantarkkoja.

Joulu tietysti vietetään perheen parissa ja onkin mukavaa kerrankin kokoontua myös Ranskan suvun kanssa yhteen. Tarpeeksi iso talo poistaa tarpeen edestakaisin ajelusta pyhien aikana, jotan siinäkin mielessä tämä on rento ja mukava ratkaisu.




Ja mitä sitten kuuluu ranskalaiseen jouluun? 

No, ruokaa ja lahjoja ja iloista yhdessäoloa. Ihan niin kuin Suomessakin. Iloinen sekoitus perinteitä Euroopan kahdelta laidalta saa kaikkien silmät loistamaan ja luo muistoja tuleviin aikoihin.

Yleensä joulupukki käy Ranskassa vasta yön aikana, mutta teimme pienen myönnytyksen Suomen tavoille ja lahjat jaettiin jo aattona. Saivat aikuiset rauhan niin aattoillan pitkään päivälliseen kuin joulupäivän levollekin. Samoin toimme Suomesta pipareita ja koristetuubeja - saatiin jälkikasvu hetkeksi rauhoittumaan siihenkin puuhaan.

Mikäs tässä on joulua viettäessä.


Ihanaa joulunajan jatkoa kaikille! 

Minä palaan nyt herkkujen ääreen. Niistä lisää sitten jokus myöhemmin. (EDIT; täällä kuvia ja selostusta)