keskiviikko 31. elokuuta 2016

Hävikkiviikon kaappityhjennystä


Ryhdyinpä Hävikkiviikon kunniaksi minäkin tässä katselemaan kaappeja vähän "sillä silmällä". Aina sieltä tuntuu löytyvän jotain. Koko kesän olemme isännän kanssa molemmat käyneet vuorotellen ja yhdessä kaupassa, minkä seurauksena ei kumpikaan ole ollut ihan perillä jääkaapin sisällöstä ja suunnitelmatkin ruokien suhteen saattoivat mennä ristiin. Myönnän kesällä päätyneen bioroskikseen enemmän kuin normaalisti.

Huomenna alkaa sitten molemmilla uusi työ ja edessä on kurinpalautus, niin aikatauluissa kuin ruokasuunnittelussakin. Itse asiassa ensimmäinen nettiruokakaupan tilaus on jo laitettu ja sen perusteella sitten mennään.


Tänään kuitenkin tarkastin sekä kaapit että pakkasen. Kyllähän sitä muutakin syötävää löytyi, mutta näillä mentiin. Pakkasesta löytyi yksi jo keväällä hankittu pussi herneitä. Juuri sopivasti flunssaiselle esikoiselle, kuopukselle ja minulle lounaaksi. Punasipulin kanssa ja sitruunamehulla höystettynä tuo on herkkua. Eiliseltä oli jäänyt vähän loimulohta, joka sopii herneiden kanssa kuin sipuli pekonin. Rucolanversot kävin hakemassa naapurimarketista, että saatiin vähän tuoretta vihreääkin mukaan.

Tomaatit puolestaan olivat jo ihan siinä rajoilla, joten ei kun uuniin. Tämä onkin vakkariresepti, jota tehdään säännöllisin väliajoin ja joka varmaan jossain vaiheessa on jo blogissakin vilahtanut. Tässä vielä uudelleen. Se on sen arvoinen. 



Kypsiä (tai jo vähän ylikypsiä tomaatteja) halkaistaan kahtia. Sitten poistetaan suurimmat siemenet nesteen minimoimiseksi ja asetellaan puolikkaat uunivuokaan. Ripaukset suolaa ja pippuria.

Päälle ripotellaan valkosipuliraastetta (1 iso kynsi eli tervemenoa flunssa!) ja persiljasilppua. Sitten vielä korppujauhoja ja haluamaasi juustoa. Tänään juustoina olivat cheddar ja parmesaani.

Uunissa 200 asteessa, kunnes juusto sulaa ja hieman ruskistuu.

Esikoinen ahmi noista melkein puolet ja niistäkin suurimman osan suoraan vuoasta. Haarukalla kiinni ja nassuun... Katsoin toisaalle. Vähän hymyilytti.

tiistai 30. elokuuta 2016

Erävoitto kaurapuurokammoisista

Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen). 



Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen).

Onneksi on ruokablogit. Teki mieli jotain lämmintä aamupalaksi ja muistin parikin Baked Oats reseptiä blogikierrokselta. ( Veera R & Sweet Food of Mine ). Kaura leivonnaisissa on aina hyvää, joten ei kun testiin. Mentiin tuolla maitoversiolla, johon ainekset löytyivät valmiina kotoa.

Unohdin vain yhden seikan. Meillä ollaan pahemman kerran kaurapuurokammoisia. Leivonnaiset rapsakalla kauralla ovat yksi asia, kauraryynit maidossa uunissa kypsennettyinä ovat edelleen kaurapuuroa, vaikkakin paistettuna.

Keskimmäinen söi vähän, vaikka meni mökeltämiseksi. Kuopus vilkaisi ja lähti päiväkotiin. Esikoinen taas:

"Mä en tykkää kaurapuurosta" 
"Ei tämä ole kaurapuuroa! Baked Oats!"
Halveksiva katse teiniltä (tiedättehän, silleen toinen kulma kohollaan ja suu vinossa) 
"Kaurapuuro maistuu samalta englanniksikin"




Myönnetään, en ole minäkään syönyt koskaan kaurapuuroa. En edes lapsena. Urheasti lisäsin tähänkin marjoja ja söin - vähän - Ei se nyt varsinaisesti pahaa ollut, mutta edelleen kaurapuuromaista.

Pistin melkein täysinäisen uunivuoan jääkaappiin ja ryhdyin miettimään. Miksi ihmeessä meillä ei kaurapuuro uppoa, vaikka muotokin muuttuisi?Sehän olisi terveellistä, edullistakin! Eikä reseptissä tosiaankaan ollut mitään vikaa, vaan tuonhan pitäisi olla suorastaan himoa aiheuttavaa herkkua. Siitä todistavat kaikki ne vastaavat reseptit ja hehkutukset, joita netti on pullollaan.

Päättelin syyn olevan rakenteessa. Se pehmeän tahmea ja venyvä massa vain jää meillä suuhun mökeltämään eikä mene alas millään.


Vaan mitäs jos... 

Seuraavana aamuna uusi yritys.

Tekniikka: köyhät ritarit 
Raaka-aine: kaurapaistosjämät 

Siivutin jääkaapissa kiinteytyneen kaurapaistoksen ja paistoin puolet voissa pannulla rapsakoiksi.

Johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Olisi varmaan uponnut ihan jugurtin kanssakin, mutta varmistin asian vaniljakastikkeella (kai sitä nyt joskus, kun äiti on lomalla...) ja vadelmilla.

Keskimmäinen söi hyvällä halulla, kuopus söi hyvällä halulla, sikoinen, no, hän myönsi sen varmasti olevan hyvää, muttei kuulemma ollut nälkä.

Äiti söi kahden edestä ja hykerteli tyytyväisenä, kun sai vuoasta jämät pois ennen bioroskisuhkaa.


Onhan nyt sentään hävikkiviikkokin. 



lauantai 27. elokuuta 2016

Bloggarin perjantai

Bloggaajien arkea monet luulevat yhdeksi juhlaksi. Ei se sitä ole. Eikä varsinkaan tällaisen työssäkäyvän bloggaajan, joka hätäpäissään kirjoittaa milloin mistäkin lapsille melkein kelvanneesta ruokatekeleestä. Arki on läsnä vahvasti, vaikka bloggaaminen kivaa onkin.

Aina välillä sitten poikkeus vahvistaa säännön. Oli kyllä mahtava lomaviikon perjantai, kun sopivasti osui kohdalle peräti kaksi tosi kivaa tilaisuutta.



Viinejä ja hyvää seuraa 

Iltapäivän aloitti mukavasti Viinilinna. Minut houkuttelivat paikalle englantilaiset kuohuviinit, joita ihan uteliaisuudesta halusin maistaa. Siskoni asui useamman vuoden Englannissa ja muutenkin vanhalla englanninopiskelijalla on pieni nurkka sydämestä aina varattu saarivaltiolle (Brexitistä huolimatta...). Kaikuja viininviljelyn kehittymisestä Englannissa oli kiirinyt korviini jo aikaisemmin, mutta maistamani valkoviinit eivät oikein olleet sytyttäneet.

Nyt oli toisin. Ihastuin ikihyviksi Hattingley Valley Classiciin, joka kuohuviininä ei itse asiassa jäänyt kauas edes suosikkishamppanjoistani. Mahtava tuttavuus, jota pitänee maistaa vielä uudelleen. Saman tuottajan rosé puolestaan yllätti. Ensimmäisenä suussa maistui häivähdys ruusua, joka vei heti ajatukset kesään ja ruusuvedellä maustettuihin marenkeihin tai syllabubiin (alkoholilla maustettua kermavaahtoa - very English indeed).

Ehkä me tosiaankin toteutamme jossain vaiheessa ideatasolla pyörineen yhdistetyn viini - Shakespeare - Englannin maaseutumatkan...

Hardy's puolestaan oli jo vanha tuttu, vaikka Hardy's Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noiria en ollutkaan ennen maistanut. Sopi muuten vallan mainosti illan vihreän curryn kanssa.

Uusiseelantilainen Vicarage Lane oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta varsin mielenkiintoinen. Erityisesti tietysti koska tilaa isännöivät suomalainen Satu Lappalainen ja hänen rallissa kartturina toimiva miehensä John Kennard. Eikä maistamani Rieslingään ollut yhtään hullumpaa.

Vastaanotto oli lämmin ja esittelyt tietysti mielenkiintoisia. Kiitokset!

Oman lisänsä hauskuuteen tietysti toivat sitten mukana olleet muutkin nelkytplusbloggaajat Naurua riitti :-) . Oli tosi kiva nähdä taas! 





Syksyn odotetuin keittokirja

Eikä se hauskuus viiniinmaisteluun loppunut. Edessä oli vielä todella paljon odottamani keittokirjan julkkarit VnVin - viinibaarissa. Mari Moilasen aikaisemmat kaksi kirjaa ovat olleet aivan mahtavia, eikä tämä uusinkaan tee poikkeusta.

Itse tehdyt lahjat ovat arvostettuja. Niissä on takana sekä ajatusta että yritystä. Antaja on ollut valmis uhraamaan taitojaan ja aikaansa lahjan valmistamiseen. Syötävistä lahjoista ei myöskään jää ryönää nurkkiin, mikä ilahduttaa tavarapaljouden keskellä kärvistelevää nykyihmistä. Tietysti ruokalahjoihin on myös helppo yhdistää kierrätystavaraa esim. kirppariastioita tai askarrella itse kaunis paketti.

Syötäviä vietäviä on varmasti kirja, jota meillä käytetään ahkerasti. Ovathan ruokalahjat toivottuja ja niitä mielellään vie - kunhan keksii mitä kulloinkin tekisi. Tämän kirjan avulla ideat eivät lopu heti alkuunsa. Kirjaan palataan myös blogissa, kunhan tässä ehdin vähän testailemaankin.

Ihan vinkkinä muuten julkkareissa yksimielisesti julistettu totuus: Ruokaharrastajat (ja myös ruoka-ammattilaiset) ihaltuvat erityisesti ruokalahjoista. Rimakauhu yli laidan sillä tokihan päivät päästään ruokaa laittava tykkää saada kotiruokarumbaa auttavia juttuja lahjaksi! 

VinVin oli paikkana varsin tunnelmallinen ja sopivakin pienimuotoisiin julkkareihin, Kiitos Mari ja Kirjapaja! Niin kirjasta kuin kivasta tilaisuudesta.



perjantai 26. elokuuta 2016

Pilvenpehmeää suklaakakkua (synttärien ja joogatunnin kunniaksi )

Taas on perjantai. Viikot vilahtelevat ohitse melkein huomamatta ja nyt taas tämä(kin) loma lähestyy loppuaan. Kolme päivää sentään vielä ensi viikolla. Tänään on myös isännän syntymäpäivä. Koska lomalaisella on tänään ohjelmaa (2 blogiin liittyvää tilaisuutta!), tein kakkua ex tempore jo eilen illalla.

Mikä siinä on, että tuollaiset äkkiä sutaistut kakut ovat usein niitä kaikkein parhaimpia? Pieleen menee yleensä aina, kun oikein keskittyy ja oikeasti pitäisi onnistua. Tästäkin suklaakakusta tuli pilvenpehmeä ja kevyt, vaikka se on tehty ihan oikeasta suklaasta. Yleensä ainakin mnulla oikeaa suklaata (ei siis kaakaojauhetta) sisältävät kakut tuppaavat olemaan aika tymäköitä. (Paitsi tämä, nyt kun tarkemmin mietin)

Ehkä se on tämä ohje, Delicious-lehdestä tietenkin.

(Kuvan kanssa taistelin - pitää oikeasti taas lukea kameran käyttöohjetta. Olen onnistunut muuttamaan jonkin asetuksen, jonka perusteella kameran sulkija-aukko toimii ihan superhitaasti => kuvat ovat yhtä sumua...)



Pilvenpehmeä mantelinen suklaakakku

250g voita
300g hyvälaatuista tummaa suklaata (Valrhonta - tietysti)
5 kananmunaa keltuainen ja valkuainen eroteltuina
250g sokeria
125g mantelijauhetta
kermavaahtoa, vadelmia tai jäätelöa ja jotain muita ihania marjoja/hedelmiä

Laita uuni lämpiämään 160 asteseen.
Sulata voi kattilassa. Anna se kiehahdella ja kuohahdella muutama minuutti eli siihen saakka kunnes se alkaa hivenen väriltään tummentua ja tuoksua paistetuille pikkuleiville.

Sekoita joukkoon suklaa sulamaan ja nosta pois levyltä. Lisää vielä kananmunan keltuaiset ja manteli ja sekoita tasaiseksi.

Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Lisää ne taitellen (älä siis sekoita pyörittäen) suklaaseokseen. Kaada voideltuun ja pohjalta leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. (24cm)

Laita uuniin 35-40 minuutiksi. Tarkoituksena on saada sellainen hivenen rapsakka pinta, mutta tahmea sisus.

Anna jäähtyä vuoassa ja tarjoile haluamiesi lisukkeiden kera. Voit myös halutessasi tasoittaa pinnan sihtaamalla sille kaakaojauhetta.


Meillä kakkua syötiin eilen vielä vähän haaleana äidin palattua joogatunnilta.
(Pitihän sitä nyt itsensä jollain palkita. Ihan tiedoksi, että olen tosiaan liittynyt kuntoklubiin ja tämä oli ensimmäinen joogakokeiluni siellä. Ei jää viimeiseksi. )  
Tyyliin sopien kävin nopsaan kaupasta hakemassa valmiin kermavaahtopullon ja siitä sitten pursoteltiin... 
Voi tietysti halutessaan tehdä elegantimminkin.

tiistai 23. elokuuta 2016

Helppoa, nopeaa ja vähän ekologistakin - Apetit Tuorekset

Lomalla tuntuu riittävän kaikenlaisia kivoja ja mielenkiintoisia juttuja. Tänään aamulla olin lehdistötilaisuudessa kuuntelemassa Apetit Tuorekset -uutuudesta ja tietysti myös vähän maistelemassa. (Ja sitten istuin kampaajalla, mikä sekin oli kivaa, muttei kyllä oikeastaan liity tähän aiheeseen mitenkään...)

Tuorekset ovat juuri niitä eli tuoreita kasviksia kuorittuina, pilkottuina ja pakattuina. Mukaan ei ole lisätty mitään ylimääräistä, ei edes suojakaasua. Säilyvyyden takaa uudenlainen pakkaus, jonka mikroreiät auttavat luomaan paketin sisältämien kasvisten vaatimat säilytysolosuhteet.

Minä pidän siitä, ettei paketista löydy mitään ylimääräistä. Joskus aikoinaan sain kammon suojakaasuun, kun aiemmin kissojen herkkuna ollutta possunsydäntä eivät katit kunnolla suostuneet nuuskaisemaankaan paketin muututtua suojakaasupakkaukseksi. Järkeilin luontokappaleiden sentään haistavan paremmin kuin minä, mitä kannattaa suuhunsa pistää.

Helppoa & nopeaa  

Kasvikset siis on kuorittu ja leikattu valmiiksi ja ne voi keikauttaa suoraan paketista salaattiin, pannulle tai mihin nyt yleensäkin vastaavia kasviksia sattuu käyttämään. Sitten vaan paketti pois pöydältä ja siistiä on.

Helppoutta meille demonstroi Apetitin kaupallinen johtaja Esko Lantto pistämällä essun päälle ja hellan pöhisemään. Hyvää tuli, eikä kestänyt kymmentä minuuttia.


Helppoutta ja nopeutta voin minäkin todistaa. Illan pastalisukkeet valmistuivat nopeammin kuin pasta kiehui ja siinä oli sentään mukana makkarapalleroiden paistokin!


Entäs se ekologisuus? 

Kotitaloudet heittävät pois Suomessa 23 kiloa ruokaa vuodessa. Vaikka määrä on vähemmän kuin armailla naapureillamme (Ruotsi 29kg ja Tanska peräti 48kg), on se silti aikamoinen. Jos kotiin ei tarvitse ostaa turhan suuria paketteja kasviksia jääkaapin perälle muhimaan ja kuoret + muut pilkkomisjätteet menevät isommissa erissä joko kompostointiin tai bioenergian tuotantoon, niin ilman muuta vaikutus lienee myös ympäristölle suosiollinen.


Kiitos mahtavasta testipaketista! Ei tarvitse mennä ihan heti kasvisostoksille :-)


Kenelle? 

Pakettien koot vaihtelevat runsaan 200g ja 350g välillä. Meidän suursyömäriporukkamme ei siis yhdellä pakkauksella pärjää. Tämän illan testauksessa kaksi 350g pakettia katosi alta aikayksikön, vaikka lisäksi tarjolla oli myös pastaa ja makkarapalleroita. Ihan perhepakkauksista ei siis voi puhua, eivätkä Tuorekset ole isomman perheen perustuote.

Hinnaltaan 3-6€ /paketti myös nostaa aterian kokonaiskustannuksen sellaiseksi, että edelleen kannattanee ostaa kasvikset isommissa erissä erikseen, vaikka ottaakin huomioon kuorien ja leikkuujätteiden osuuden. Meillä kun ei yleensä juurikaan ehdi syötäviä osia kasviksista bioroskikseen saakka määrien ollessa viiden hengen taloudessa aika isoja jokaisella aterialla. Lasten lautasille toisinaan jääviin jämiin puolestaan ei kasvisten paketointi paljon vaikuta.

Toisaalta, esikoinen tuossa jo totesi Tuorekset-pakettien kyllä sopivan meillä esim. tiistai-illan harrasteajojen pätkimään iltaan helpottamaan ruoanlaiton tuskaa. (Kyllä, sekin todettiin tänään). Samalla mietin, että kesälomalla Tuorekset olisivat kummasti auttaneet upottamaan kasviksia kahteen vanhempien töissä ollessa itse ruokansa kokanneeseen koululaiseen. Ei meinaan taidettu veitsitaitoja pahemmin kesaälomalla treenata.

Myös sinkkutalouksille (tai kahden aikuisen talouksille) Tuorekset tuovat helpotusta. Kasviksia saa monipuolisesti eikä tarvitse ostaa isoja määriä jääkaappiin. Näissä talouksissa myös taloudellinen vaikutus jää varmasti plussan puolelle.

Vain kerran viikossa ruokaostoksensa tekevät puolestaan arvostanevat koko viikon kestävää käyttöaikaa.

En minäkään näitä aio unohtaa. Paketista pannulle prosessin helppous on arki-iltoina varmasti houkuttelevaa, samoin kuin mahdollisuus varata viikolle pari pakettia valmiiksi niitä iltoja varten, kun ruoka pitää saada pikapikaa, kauppa tuntuu olevan ylivoimaisen kaukana eikä inspiraatiota löydy yhteenkään ylimääräiseen minuuttiin keittiössä.



Tänään kasvis-makkarapalleropastaa 
(2 aikuista, 2 nuorta teiniä ja yks 5v - vähän jäi huomiseksi lounasevääksi) 

2pkt eli 700g kasviksia (Apetit Tuorekset Grillikasvikset ja Rion Grillikasvikset)
Neito mausteöljyä (yrtti  sekä sitruuna )
1 valkosipulinkynsi
5 raakaa ruokamakkaraa - toinen pikavinkki arkiruokaan! 
suolaa, pippuria

1pkt penne pastaa (500g)

Espelette-chilijauhetta hitunen
parmesaania raastettuna


Laita pastavesi kiehumaan. Kun vesi kuplii, lisää suolaa ja pasta ja keitä paketin ohjeen mukaan.

Kuumenna tilkka yrttiöljyä pannussa. Puristele raakamakkaran sisus palleroiksi pannulle ja voilà - siinä ovat maukkaat lihapullat valmiina pastan seuraksi. Ruskista pallerot melkein kypsiksi.

Siivuta valkosipulinkynsi ja kaada Tuorekset-pakettien sisältö sen kanssa pannulle. Sekoittele ja anna kuumeta ja kypsyä muutaman minuutin ajan. Älä ylikypsennä. Kasvisten kuuluu olla rapsakoita.
Maista ja lisää suolaa, mikäli makkaroista ei ole tullut tarpeeksi. Valuta joukkoon loraus sitruunaöljyä. Pippuroi makusi mukaan.

Valuta pasta, mutta ota vielä hieman keitinvettä talteen. Sekoita pasta kasvisten joukkoon ja lisää hiukan vettä, mikäli näyttää kuivakalta. Nosta pöytään tarjolle chilijauheen ja parmesaanin kanssa.

Kasvikset olivat ihanan tuoreen oloisia ja makuisia, ja säilyivät kivan rapsakoina kypsentäessäkin. Ihan kuin itse leikatuista tehtynä - itse asiassa varmaan parempinakin, kun ottaa huomioon monien kauppojen hevi-tiskien tilanteen tai sen, miten omassa jääkaapissa kasvikset toisinaan muutaman päivän joutuvat odottamaan.


Kiitokset Apetit -tiimille mielenkiintoisista esityksista ja terveellisestä herkkukassista - kyllä meillä tällä viikolla syödään kasviksia vähintään se 500g per nuppi päivittäin. 
Peukut myös Niko Kivelälle aamun piristäneistä nauruista. Osui ja upposi. Myönnän järjestäväni tiskikoneen usein miehen jäljiltä uudelleen...

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kaupungin paras salaatti löytyy Poképaratiisista

Viime vuoden kesäteatterikeikasta lähtien olen unelmoinut Suomenlinnan Bar Café Valimo-kahvilan salaatista. Tänä viikonloppuna tuli viimein se kerta, kun pääsin uudelleen testaamaan. On se kumma, miten Suomenlinna on loppujen lopuksi pääkaupunkiseudulla asuvaa niin tosi lähellä (ja sinne pääsee bussilipun hinnalla), mutta silti muka tarvitaan oikein syy sinne menemiseen. 

Lauantaina syynä oli taas kesäteatteri (Kesäyön uni by Ryhmäteatteri - ihan huikean hauska) ja samalla reissulla bongasin myös pakottavan tarpeen palata Suomenlinnaan vielä sunnuntainakin. Siellä oli nimittän luret päällä koko päivän ja pokémoneja pilvin pimein! Kyllä, minäkin olen hurahtanut poikien siivellä kyseisiä ötököitä jahtaamaan ja pitihän tiimikaveritkin tuoda hyville apajille. 

Sitäpaitsi, isäntä ei vieläkään ollut päässyt Suomenlinnaa katsomaan, vaikka pääkaupunkiseudullakin on asuttu jo kohta 16 vuotta... 

Niin, se salaatti

Ei pettänyt tälläkään kertaa.
Päivä oli kaikkiaan varsinainen (kesä-n) unelma. Löytyi aurinkoa, historiallinen ympäristö, mahtava teatterinäytös ja salaatti,jonka herkullisuutta hykertelin vielä katsomossa istuessani.


Minä otin salaatin parmesaanikanalla ja sisko feta-mozzarellalla. Sitten jaoimme lisukkeet kristillisesti tasan, jolloin molemmat pääsivät maistelemaan sekä juustoa että kanaa. Oi nam, nam, nam. Tuon salaatin kastikkeessa on jotain maagista. Eikä asiaa yhtään tietysti huononna monipuolinen salaattipohja ja sieltä löytyvät viikunat, passiohedelmien kirpakkuudesta puhumattakaan.

Ihan ehdottomasti edelleenkin yksi parhaita syömiäni salaatteja ikinä - omani mukaanlukien.

Palvelu toi tunnelmaan myös oman lisänsä. Nuoret tarjoilijatytöt olivat todella herttaisia ja palvelu aidon oloista. Ihanaa!

Eikä miljöössäkään ollut yhtään mitään vikaa. Sisällä pääsi mukavasti eroon (ainakin hetkeksi) nyt joka paikassa iholle tunkevista amppareistakin. Se on aika paljon se (sanoo hän, joka tässä yhtenä iltana paiskasi vahingossa koko jätskinsä terassin lattialle ampparin tungettua vohvelin ja sormen väliin piikkeineen...)


perjantai 19. elokuuta 2016

Taidemenu II


Tänään oli viimeinen työpäivä nykyisessä paikassa, Nyt on edessä puolitoista viikkoa lomaa (hurraa sille!) ja sitten uuteen paikkaan. Sieltä tosin löytyy useampikin entinen kollega, joten ei tarvitse jännittää ainakaan sitä, onko tiedossa kivoja työkavereita. Tietää, että on :-)

Tänään päättyneen työn kautta minulla oli lahjakortti kahdelle taidemenun nauttimiseen. Taidemenu on HOK Elannon ravintoloiden (siis osan) yhteistyötä Ateneumin kanssa, Menun syöjille tarjotaan kaupanpäällisiksi liput Ateneumiin. Nyt on menossa Suomen taiteen tarina- näyttely, jonne ajattelin raahata myös perheen teinit, joten tottahan taidemenu piti käydä maistamassa. Edellisen kerran taidemenu ilmaantui osaksi perhepäivällistä Kappelissa.

Tarjolla on useampi ravintolavaihtoehto. Ensin meinasimme mennä Vltavaan, mutta siellä oli (keskiviikko iltana!) tupa niin täynnä, että kävelimme suosiolla Belgeen.

En olekaan ennen käynyt Belgen yläkerrassa ja tykkäsin tunnelmasta kovasti. Kirjahyllyjä, tummaa puuta jne... Ei taida yllättää, että kirjabloggaaja tunsi viihtyvänsä. Varsinkin, kun ruokalistakin oli Tintti-sarjakuvaan kiinnitettynä. Tosin sarjakuvat vietiin samalla kuin menukin tilattuamme, joten lukemaan ei ehtinyt. Sinänsä palvelu oli kyllä varsin ystävällistä.


Taidemenussa oli vaihtoehtoina keitto tai ylikypsää ankkaa vonvelin päällä ja sitten pääruokana sinisimpukoita tai naudan etuselkää. Me maistoimme kumpikin ankkaa ja nautaa. Minä tykkäsin erityisesti vohvelin mukana tulleesta briemoussesta Se sopi ankan seuraksi vallan mainiosti.
Nauta oli maistuvaa, mutta olisi kaivannut jotain muutakin kevennystä kuin pientä vihreää päällä. Perunoiden sinihomejuusto oli ehkä hivenen liikaa ja seura valitti ylenpalttista suolaa.

Syy saattoi toki olla kelissäkin. Oli sen verran lämmintä, että raskas ja vähän syksyinen menu täytti enemmän kuin kylmänä syysiltana. Menu sinänsä sopi hyvin paikan tyyliin, mutta oli kieltämättä aika "miehinen". Isommasta à la carte menusta olisi varmaan löytynyt keveämpiäkin vaihtoehtoja, mutta taidemenuvaihtoehdot vähän rajoittivat, jos ei sattunut tykkäämään simpukoista.

Jälkkäriksi jaksoimme vain vaniljajäätelöä, suklaakastikkeella ja kermavaahdolla. Tai no, myönnetään - kermavaahtoa pyysin vain minä. Tulipa taas todettua, että jälkiruokaklassikko on klassikko ihan syystä.

Sitten lähdimme kierimään Kampin suuntaan Ateneumin liput taskussa. Ja nyt sitten pitäisi keksiä sopiva aika museovisiitille...

tiistai 16. elokuuta 2016

Ei aina ehdi - onneksi on muita vaihtoehtoja


Oli pojan 12v synttärit, eikä kakusta tietoakaan. Ei kertakaikkiaan vaan viikolla ehtinyt. Kuka käski synttäripäivän osua perjantaiksi?

No, sainpahan sitten hyvän tekosyyn käydä tutkailemassa juuri avautunutta osaa lähimmässä kauppakeskuksessa eli Iso Omenassa. Tuli hassun maalainen olo. Kaikki oli vaan niin suurta ja eksyttävää ja.. no, yritimme löytää mainoksesta bongaamaamme ranskalaistyyppistä "patisserieta" The Choux Company.  Mielessäni näin viihtyisän kahvilan tuoleineen ja leivostiskeineen.

Kun viimein löysimme etsimämme, huomasin meidän kävelleen sen ohi useampaankin kertaan. Kyseessä oli sellainen vähän kioskityyppinen kauppa keskellä käytävää, pari pöytää ja tuolia ympärillään. Omiaan sellaiseen pikaiseen kaffepaussiin shoppailun lomassa, muttei vastannut minun mielikuvaani oikeasta leivoskahvilasta.

Ensi pettymyksestä toivuttuani huomasin kuitenkin palvelun olevan superystävällistä (englanniksi ja ranskaksi siinä kohtaa). Leivoksetkin näyttivät herkullisilta.

Valitsimme kahta laatua maisteltavaksi.
1) keksipohjainen vadelmasydän vaniljapallolla
2) suklaakakkupohjainen passiosydän maitosuklaalla

Raadin tuomio? 

Rakastuimme vadelma-vaniljaleivokseen. Se oli taivaallinen ja äänestettiin yksimielisesti ykköseksi.

Maitosuklainen passioleivos? Tämä jakoi mielipiteitä. Kuopus pisteli hyvällä halulla, mutta muut pitivät vähän liian äklönä. Tosiasiassa kaipasimme kaikki passion kaveriksi tumman suklaan terää. Maitosuklaasta ei oikein ollut passiolle vastusta. Ihan hyvää siis, mutta...

Kannattiko? 

6€ kipale (-10% avajaistarjous) sai kotileipurin ensin haukkomaan henkeään, mutta rehellisesti sanottuna leivokset olivat reilun kokoisia, näyttävän näköisiä ja (varsinkin valkoinen) myös herkullisia. Eihän tuo halpaa ole ja itse tekemällä säästää pitkän pennin, mutta kai sitä aina joskus voi satsata. Varsinkin silloin, kun muuten on vaihtoehtona synttärisankari ilman päivää juhlistavaa erikoisherkkua...

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kerran kesässä - mustikkajuustokakku


Viime vuonna suurin piirtein tähän aikaan valitin kakkuni koostumuksen jähmettyneen kuivikkaaksi. Syytin kermojen muuttumista, enkä kai ihan väärässä ollutkaan. Pienen tutkimuksen (lue: reseptilukujen) jälkeen tosin totesin syyn todennäköisesti löytyvän myös vähän valmistusmetodista. Vesihauteessa kypsentämällä tulee kuulemma koostumuksesta nimenomaan se kaipaamani silkkinen versio.

No, sitähän piti sitten tietysti testata. Ei se vieläkään ihan täydellinen ole, mutta parempi. Lisäksi jätin kakusta jauhot pois. Huonoksi ei tätä tietysti voi sanoa edes pahalla tahdolla. Puolentoista tunnin leikkipuistosta leikkipuistoon johtaneen Pokéjahtikävelyn jälkeen puolet katosi yhdessä vilauksessa... eli kakusta riittänee noin 8-10 syöjälle kaikkiaan.


Mustikkainen juustokakku 2016

1/2pkt Digestive-keksejä
50g sulatettua voita

3prk (600g) Philadelphia-juustoa
125g sokeria (vajaat 2dl)
3 kananmunaa + 2 keltuaista
1 pikkupurkki smetanaa
2rkl sitruunamehua
2tl vaniljasokeria (tai vaniljauutetta)
mustikoita

1 pikkupurkki crème fraîchea ja mustikoita

Laita irtopohjavuoan (24cm) pohjalle leivinpaperia ja kiedo 2 kerrosta foliota ulkopuolelta pohjan ympäri estämään veden kulkua vuokaan.

Murskaa keksit, sekoita niihin sulatettu voi ja painele vuokaan pohjaksi.

Lämmitä uuni 160 asteeseen.

Sekoita juusto pehmeäksi, mutta varo vatkaamasta siihen ilmaa. Lisää sokeri, ja kananmunat - sekoita. Lisää smetana, sitruuna ja vanilja - sekoita.
Valuta taikina vuokaan pohjan päälle ja ripottele pinnalle mustikoita pari kourallista.

Laita suurempaan uunivuokaan ja lisää siihen kiehuvan kuumaa vettä noin vuoan puoleenväliin saakka. Nosta uuniin ja kypsennä tunnin verran.

Ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä kunnolla. Parhaimmillaan kakku on jääkaappikylmennyksen jälkeen. Vedin veitsellä kakun irti reunasta, jotta se ei jämähdä kiinni jäähtyessään.

Sekoita crème fraîche löysäksi ja levitä kakun päälle ohueksi kerrokseksi. Ripottele pinnalle vielä tuoreita mustikoita (kakku itsessään onnistuu myös pakastetuista). Nosta tarjolle.


perjantai 12. elokuuta 2016

Oudon yhdistelmän yllätys



Tässä eräänä päivänä isäntä kantoi pöytään tosi oudolta näyttävän lautasen. Yhdistelmä kohotti kulmia, mutta edessä olikin yllätys.

Punakaalia ja punasipulia ohuina siivuina sekoitettuna jugurtti-Savora-kastikkeeseen. Joukossa kai vähän saksanpähkinärouhetta. Päällä paahdettuja aprikoosinpuolikkaita ja vuohenjuustoa. Kaalisalaatin tiesin herkuksi jo vanhastaan, mutta myönnän suhtautuneeni lievästi epäluuloisesti loppuihin aineksiin tässä yhteydessä.

No, minä pidän aprikooseista ja minä pidän vuohenjuustosta, joten ei kun rohkeasti maistamaan. Kaikkea kerralla haarukkaan, haarukka suuhun ja kielelle nousi kirpeänmakea ja samalla suolainen ja raikas maku. Oli ihan sikahyvää ja vielä parempaa tuo oli seuraavana päivänä jämälounaana yön jääkaapissa lojuttuaan ja vielä parilla pienellä siivulla parmankinkkua höystettynä.

Oletteko te viime aikoina yllättyneet vähintäänkin oudolta näyttäneen ainesyhdistelmän edessä? Millaisten ja miten kävi?