Ruokamuistoja työmatkalta

Turistimeininkiä

Työreissut ovat aina ihan oma lukunsa matkojen joukossa. Tällä kertaa lensin peräti San Franciscoon saakka - istumaan toimistossa... Hieman turhauttavaa olla uudessa paikassa eikä ehtiä katselemaan kuin parina iltana pikkuisen. Oma vika tosin - minimoin kotoa poissaoloajan, vaikka viikonlopuista olisi voinut vähän pidentää. No, ensi kerralla sitten.

Giving back 

Olen töissä yrityksessä, joka ottaa sosiaalisen vastuunsa vakavasti. "Giving back"  on yksi perusarvoista ja se näkyy myös firman käytännöissä ja mittaristoissa aivan eri tavalla konkreettisesti kuin aiemmissa työpaikoissani. 

Salesforce laskee työntekijöilleen 7 päivää vuodessa työaikaa vapaaehtoistyöhön ja päivien käyttämistä myös seurataan. Myös työntekijöiden antamat rahalahjoitukset tuplataan vuosittain tiettyyn summaan saakka. Oli siis itsestäänselvää, että uusien työntekijöiden perehdytyskoulutukseen kuului muutama tunti hyväntekeväisyyttä. Ruokabloggaaja valitsi ruoka-avun pakkaushommia - kuinkas muuten. 

Pakkasimme maissia ja broccolia jaettavaksi. Paikka oli hurjan kokoinen varasto, josta ruokaa lähtee jakelupaikkoihin jatkuvalla syötöllä. Oli aika herättävää nähdä suuren rivit ruokapakkauksia, joiden kiertoaika vaihteli vuorokauden ja neljän vuorokauden välillä. 

Jopa 25% alueen asukkaista on väliaikaisen tai jatkuvan ruoka-avun tarpeessa. Se on muuten hurjan iso määrä ihmisiä, jotka eivät päivittäin tiedä, mistä saisivat seuraavan ateriansa. 

Syödä pitää työmatkallakin

Syödä tietysti pitää myös työmatkalla. Päivällä mentiin lähilounasravintoloiden ja ruokarekkojen valikoimien varassa. Paras lounas löytyikin toimiston viereen parkkeeranneesta rekasta. 

Korealaiset riisihampparit olivat supermaukkaita. Pitänee opetella tuo riisikakun teko, että voi kotona kokeilla samaa. Höyrytetyiksi väittivät. 

Liha oli myös maustettu todella hyvin. Ei polttavaa, mutta ihanan täyteläistä ja lämmittävää. Sopi hyvin mukaan laitetun ananaksen kanssa. 

Kaiken kaikkiaan lounaat olivat ihan syötäviä. Noita riisikakkuja lukuunottamatta aikalailla suomalaisten lounasravintoloiden tasoa. Riisihampparit voittivat mennen tullen suurimman osan elämäni lounaspaikoista. (Kanttiineja ei edes lasketa... ;-)

Iltaruokien osalta kokeilin erilaisia vaihtoehtoja. Ensimmäisenä iltana aikaero iski pahasti ja jäin hotelliin syömään. Huonepalvelu toi jättimäisen tonnikalasandwichin ja yhtälailla isot macaronsit. 

Toisena iltana lähdimme porukalla Forrest Gumpin jäljille eli Bubba Gump teemaravintolaan. Siellä syötiin... arvasitte oikein! Katkarapuja! 

Olemme kaikki syöneet teemaravintoloissa, joissa ruoka on siinä siedettävän rajamailla. Bubba Gumpissa teema ja krääsä olivat paikoillaan, tarjoilija piti tietovisan ruokalajien välissä (totesin unohtaneeni elokuvasta suurin piirtein kaiken -or blame the jet lag), mutta myös ruoka oli todella maistuvaa. 

Alkuruoaksi maistelimme katkarapuja eri tavoin valmistettuina ja pääruoaksi söin Cajun-maustettua kalaa perunamuusilla. Jättimäinen juomani kävi myös jälkiruoasta. Kookos-hedelmä-rommicocktail nimittäin oli sopivasti makeaa. 

Ravintolan teema muuten alkoi jo ulko-ovelta... Thanks Mark for the Forrest Gump pose! 

Pier 39 oli muutenkin hauska paikka. Turistikauppoja, ravintoloita ja tietenkin valtava karuselli. 

Kolmantena iltana sitten kävimme hotellin lähellä italialaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa ja jättimäiset annokset. 

Jättimäiset annokset olivatkin kaikkia ruokailuja yhdistävä tekijä. Amerikassa kaikki on suurta, talot korkeita ja lautaset leveitä. 

Ruokalehtituliaisia 

Yksi asia on matkoillani pakollinen eli ruokalehdet. Niitä tarttuu mukaan lentokentiltä, vaikken lentokoneissa niitä luekaan (lukulistalla on kaikkea muuta). Ruokalehtivalikoimasta ja niiden sisällöstä voi myös analysoida syömisen trendejä. 

Tällä kertaa totesin kasvisruokien jylläävän täydellä voimalla. Erilaiset vege-lehdet olivat erityisesti Amerikassa jo enemmistönä ruokalehtien joukossa. Heathrown kentälläkin oli paljon kasvisruokalehtiä, mutta trendi oli ehkä yleisemminkin enemmän kasviksiin suuntautuva eli "yleis"-lehdissäkin oli kasvisteemoja mm. joulua varten. Amerikan lehdissä kahtiajako oli selvempi. 

Muuten voidaan puhua normaalista vuoden lopun "entertaining" -teemasta. Marras-joulukuussa ilmeisesti pelkästään juhlitaan... ainakin ruokalehtien otsikoista päätellen. Pitkästä aikaa kuitenkin minun myös teki mieli ostaa jouluisiakin teemanumeroita ja tarjolla tuntui olevan muutakin kuin perinteisesti vuodesta toiseen toistuvat reseptit (kalkkuna, kinkku, joulukakku jne...). 

Hotelli Westin St Francis tarjosi vilauksen luksusta

Tulipa käytyä Amerikassa 

En ollut koskaan ennen käynyt Amerikan mantereella eli mielenkiintoinen reissu kaikkiaan. 

Vaikken ehtinytkään varsinaisesti kiertelemään, antoi hotellin keskeinen sijainti mahdollisuuden katsella kaupunkin keskustan tarjontaa. Kadut olivat täynnä Jimmy Choota, Chanelia, Yves Saint Laurentia ja kumppaneita. Shoppailu ei siis varsinaisesti kuulunut ohjelmaan. 

Luksuksen lisäksi keskustasta löytyy toimistorakennuksia. En yhtään ihmettele paikallisten valituksia siitä, että keskusta on hivenen jähmettyneessä tilassa. Varsinainen elämä tuntuu olevan jossain muualla. 

Vilauksen luksuksen vastapoolista sai kadulla oleilevien kodittomien määrästä (mitei joka kadunkulmassa) tai mittasuhteita miettiessä ruoka-avun varastorakennuksessa. 

Ääripäät kohtasivat tässä reissussa. Ensi kerralla pitää ottaa aikaa käydä keskustaa kauempana ja tutustua myös tavallisten amerikkalaisten elämänmenoon.