sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Surf'n turf pastaa ja uuniperunoita



No ei tietenkään ihan samaan aikaan.

Tulipahan taas todettua, että flunssan kourissa kärvistelevät (kyllä, edelleen) vanhemmat selviävät vähemmällä, kun ostavat vähän enemmän jotain perusjuttua ja siitä sitten varioivat.
Tällä kertaa perusjuttuna oli puolikas file lämminsavulohta.

Ensin siitä käytettiin puolet uuniperunatäytteeseen ja loput sitten viskattiin surf'n turf-henkiseen pastaan. Hyvin kelpasi eikä ollut työlästä.

Surf'n turf tarkoittaa meren ja maan yhdistämistä. Tässä pastassa yhdistetään chorizoa savuloheen, jotta saadaan helposti makua nuhaan turtuneille makunystyröille. Sen kummempaa maustamista ei jaksanut kokki miettiä niiskutuksen lomassa.


Surf'n turf -pastaa

Keitä pastaa paketin ohjeen mukaan.

Laita chorizo-palat kylmään pannuun pienen öljytilkan kanssa ja anna kuumentua. Kun ne ovat kypsiä, lisää sitruunamehua, loput savulohesta, suolaa, pippuria ja tilliä. Lorauta lopuksi sekaan kermaa.

Tarjoile pastan ja parmesaanin kera.




Uuniperunat savulohitäytteellä 

Rosamundaperunoita foliopaketeissa 220 asteessa uunissa ainakin tunnin verran. Testaa kypsyys haarukalla.

Sekoita keskenään purkillinen kermaviiliä, purkillinen Philadelphia-juustoa, yhden sitruunan kuori ja mehu, pilkottu puolikas paprika, kourallinen tillisilppua, Espelette-chilijauhetta puoli teelusikallista, ripaus suolaa ja pippuria. Lopuksi lisää vielä reippaasti savulohipaloja.

Tarjoile täyte perunoiden päällä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Että sellainen viikko


Ensin on kurkku täynnä piikkilankaa eikä alas mene kuin ehkä jaffaa. Väliin iskee suolaisenhimo ja masokistinen tarve raapia kurkkua jollain eli hapankorppua muutama siivu.

Sitten päättää ryhdistäytyä ja syö aamulla mandariinia - C-vitamiinia! Ja saa karseas yskänkohtauksen kipeän kurkun kanssa. Päivällä syö jotain, tai sitten ei. Aikuinen ei näköjään selviä ilman jotain ruokaa, mutta  3v- nyrpistää kaikelle ja pysyy hengissä ilmeisesti suodattamalla jotain suoraan ilmasta. Niin ja mummin mehulla ja maitopulloilla.

Kolmantena päivänä ei maista mitään. Suolainen halloumi valikoituu lounasmunakkaan päälle ihan sillä perusteella, että saa jotain "makuelämystä" vaikka sitten sen suolan kirvelyn kurkun punaisella pinnalla.

Illalla vedetään kotiinkuljetushamppareita. Energiaa! Proteiinia! Ihan uhmalla! Tämä flunssa on nyt selätetty!

Tai sitten ei. Nenä tukossa, poskiontelot kivistävät, korvat lukossa, kröhä sattuu... Kuopus itki puolet yöstä korvakipua. Lääkäri lisää sairastuvan ruokavalioon antibiootteja ja muutamaa muuta troppia.

Ollaan kiltisti ja syödään isännän kasviskeittoa. Ei maistu miltään, mutta on se kauniin väristä.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sairastuvan kostea klementiinikakku


Röörit tukossa ja ylimääräistä jyskytystä... Ei, emme soita putkimiehelle vaan äiti kömpii pehkuihin ja vetää buranaa. Kuopuskin on kuumeessa ja tiedossa todennäköisesti viikko aikataulusovituksia ja kröhivää jälkikasvua. Pah. Tuplapah, kun nyt olisi jopa hiukan valkoistakin ulkona. Jäivät pulkkamäet tänä viikonloppuna perjantai-iltaan. 

Klementiinikakun piti päätyä koulun markkinoille myytäväksi. Sitten totesin, että kaupanpäällisenä tuleva räkätauti ei varmaan ostajia kuitenkaan kiinnostaisi. Kakku jäi siis kotiväelle. Sinänsä harmi. Yleensä markkinoilla kysellään kovasti maidottomia ja vehnättömiä leivonnaisia ja tässä olisi vastaus kumpaankin. Itse asiassa kakussa ei ole edes mitään lisättyä rasvaa (paitsi mitä nyt mantelijauhoista luontaisesti tulee). Klementiinit ja kardemumma tekevät kakusta juuri sopivan tähän melkein joulunaikaan. 

Niin, ja se on aika hyvää... 


Kostea klementiinikakku

Ota kolme tai neljä klementiiniä. Pese ne ja laita pariksi tunniksi poreilemaan veteen kypsymään. Valuta ja anna jäähtyä hieman. Poista siemenet ja miksaa nopeasti kuorineen päivineen sileäksi massaksi. 

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. 

Sekoita keskenään 2,5dl sokeria, n.4dl mantelijauhetta, 1rkl kardemummaa ja 1tl leivinjauhetta. Sekoita klementiinimassaan 6 kananmunaa, 2tl vaniljauutetta ja sekoita nopeasti taikinaksi kuivien aineiden kanssa. 

Kaada ruokaöljyllä voideltuun vuokaan, jonka pohjalle olet laittanut leivinpaperiympyrän. Minä käytin 20cm halkaisijalla olevaa silikonivuokaa. 

Kypsennä uunissa 50-60min. 

Pistele kakkuun reikiä coctailtikulla ja valuta päälle klementiinisiirappia. (2 klementiinin mehu + vajaa desi sokeria kiehautettuna muutaman minuutin ajan kanelitangon kanssa). 

Halutessasi voit myös kuorruttaa kakun sekoittamalla 1 klementiinin mehuun tomusokeria, kunnes saat haluamasi paksuisen massan. Levitä kakulle. 

lauantai 22. marraskuuta 2014

Joopa joo, ja suklaaliisteri



On meillä syöty, jotain. Äiti on veuhtonut suuntaan jos toiseenkin, mutta ruoanlaitto ja varsinkin siitä kirjoittaminen on jäänyt ihan paitsioon.

Isäntä ruokki lapset viikolla mm. ihanalla munakoiso-paksoi-karhunlaukka-risotolla, jota pojat pistelivät hyvällä halulla. Se näyttikin makoisalta ihan tähteinäkin, mutta reseptiä oli taas turha kysellä blogiin kirjattavaksi. "Siinä on riisiä, munakoisoa, paksoita ja karhunlaukkaa... ", että nyt sitten tiedätte yhtä paljon kuin minäkin.

Lontoon Gatwickin lentokentällä oli blogi toki mielessäni syödessäni elämäni ensimmäistä cesar-salaattia, josta laskin tasan neljä salaatinlehteä. Sitten oli iso kasa rapeaa pekonia, kanasiivuja ja vaaleita pieniä säilöttyjä kaloja. Hyvää se oli muttei ehkä se aikomani kevyempi päivällinen ennen lentoa. Kuvaa ei siinä pubin hämäryydessä edes kannattanut yrittää.

Ne kalat olivat kyllä mielenkiintoisia. Olen joskus mielestäni lukenut niistä jostain, mutten kuollaksenikan muistanut, mitä ne oikein ovat. Sellaisia kapeita, vähän neulamaisia. Sinertävä kylki ja vaalea, vähän kiinteä liha. Jossain lievästi etikkaisessa liemessä säilöttyjä.

Tunnistaako kukaan? Muistaako nimeä? 

Minun panostukseni perheen ruokahuoltoon tällä viikolla jäi perjantai-illan jälkiruokaan ja sekin vähän Express-tyyliin eli Nigellan pikasuklaavaahtoa. Tämä tosin on enemmänkin vanukasta. Oikea tumma suklaa oli loppu (Valrhona), joten käytin kaapista löytynyttä Fazeri sinistä sekoitettuna Fazerin vadelmaiseen tummaan (leivonta)suklaaseen. Niissä on liikaa rasvaa ja lopputulos vähän liisterimäinen, mutta hyvin näytti kelpaavan pulkkamäestä palaaville lumiukoille!

Suklaaliisteri

Pistä kattilaan 30g voita, 250g suklaata, 150g vaahtokarkkeja ja teelusikallinen vaniljasokeria. Anna lämmetä ja sekoita kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Anna vähän jäähtyä.
Vatkaa 2dl vispiä vaahdoksi ja sekoita suklaaseokseen. Kunnon tummalla suklaalla seoksesta tulee aika kuohkeaa, mutta näillä suklailla saadaan makeaa suklaaliisteriä.
Kaada liisteri kuppeihin ja pistä jääkaappiin. Koristele ennen syömistä valkosuklaanapeilla, vaahtokarkkipaloilla ja (Dr Oetker)suklaatähdillä.

Voi muuten olla, että myös vaahtokarkkien merkki vaikuttaa liisteröitymiseen, mutta minä en tee tätä tarpeeksi usein voidakseni analysoida...


lauantai 15. marraskuuta 2014

Poikien pizzabileissä sai äitikin omansa (tietty, kun kerran teki ne muutkin)


Pizzaa oli toiveena, joten ei siinä muukaan auttanut. Pannupizzan pohja tulee nopeasti vain puolen tunnin nostatuksella ja kelpaa hyvin. Pojat halusivat juustoa ja pepperoni-makkaraa, mutta äidin oma pizza olikin sitten ihan toisenlainen.

Äidin punajuuripizza

Pannupizzapohja (vaikka Katuruoka-kirjasta)

Päälle: smetanaa, juustoraastetta (Emmental-mozzarella suoraan pussista), punajuurisiivuja (kypsennettyjä), sinihomejuustokökkäreitä, ananasta ja lopuksi pinnalle raastetaan parmesaania.
Laitetaan uuniin 225 asteeseen runsaaksi 10 minuutiksi.

Ripotellaan pinnalle lopuksi ituja tai vaikka rucolaa.

Laitoin mielestäni täytteitä reippaasti, mutta vieläkin enemmän olisi varmaan mahtunut.


perjantai 14. marraskuuta 2014

Kun ei tiedä, mitä tekisi on tuloksena sekasotkusalaatti


Tai kun on tekemistä niin, ettei tarvitse edes keksiä, mutta mikään siitä ei liity perheen syömiseen. Silloin lopputulos on tällainen... eli sekasotku, vähän sellainen kuin meidän huusholli työviiko jälkeen, ja harkitsematon salaatti. Ei huono, muttei mikään kulinaarinen elämyskään.

Kivipiiroja tuli ostettua Hakaniemen hallista ohi kulkiessani. Nehän ovat sellaisia vähän sitkeitä ja jänteisiä kananpaloja eli lintujen mahalaukun taaempi osa, jossa ne hienontavat ruokansa. Niitä pitää keittää muutama tunti, jotta ne ovat syötävän pehmeitä ja herkullisia. Niissä voi myös olla kiviä tai sellainen kova sarveismainen koht, jotka pitää poistaa, mikäli lihamestari ei sitä ole tehnyt. Näissä ei ollut...

Nyt pitää vähän vetää henkeä ja tehdä viikonlopuksi sitten sentään jotain hyvää. Aineksia ainakin on jääkaappi täynnä. Kun vielä muistaisi, mitä niistä olikaan aikomus tehdä?

Niin, ja kaiken muun hässäkän lisäksi vielä päätin ruveta virkkaamaan. Testikuusi valmis. Jos ranteet kestävät, niin teen niitä vielä ainakin muutaman.



Sekasotkusalaatti


  • Salaatinlehtiä
  • ituja
  • uunissa balsamiviinietikan, hunajan, timjamin, maustepippurin, karhunlaukan ja suolan&pippurin kanssa foliossa kypsennettyä punajuurta
  • fetaa
  • 3h keitettyjä eli sipulin, valkosipulin, persiljan, porkkanan, chilin, suolan ja pippurien kanssa vedessä kypsennettyjä kivipiiroja
  • uunilohkoperunoita ja uuniporkkanaa
  • Kastikkeena Savorajugurttia


Että sellaista tällä kertaa.


maanantai 10. marraskuuta 2014

Helmikanaherkkua


Samaan syssyyn mustan possun makkaran kanssa ostettiin isännälle isänpäiväksi myös helmikana (pintade). Se oli vähän tuollainen pienenpuoleinen verrattuna siihen, jota ihastelimme edelliskesänä Ranskanreissulla, mutta maussa ei jääty jälkeen yhtään. Helmikanan maku on vähän kanaa tummempi, vaikka tämä kilon otus tosin oli aika miedonoloinen.

Isäntä kokkasi tyytyväisenä oman isänpäiväateriansa Vasarely-visiitin päälle. Lisukkeena tietysti itseoikeutetusti spelttitto kurpitsan kera. Tällä kertaa pääteema löytyi appelsiinista. Ihan selvästi ollaan joulua ja joulumakuja kohti matkalla.

Helmikanaa appelsiinilla

Sekoita keskenään voita, appelsiininkuorta, appelsiinimehua, suolaa, pippuria, maustepippuria ja hiukan Espelette-chilijauhetta. Tunge maustevoi helmikanan nahan alle ja hiero pintaan ja koipiin. Laita puolikas sitruuna otuksen sisälle. Voitele appelsiinimehulla ja lisää vuokaan helmisipuleita.

Aseta helmikana uunivuokaan ja pistä 200-asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Voitele otus vielä valuneilla paistimehuilla laita takaisin uuniin 15min. Sammuta uuni ja lisää helmikanan viereen  pari omenaa lohkoina. Odota vielä 10min ja ota sitten pois uunista. Anna seistä hetken aikaa ennen leikkaamista.

Valmista spelttisuurimot paketin ohjeen mukaan keittämällä vedessä.
Kuullota pannulla 1 punasipuli silputtuna. Lisää joukkoon timjamia ja pari valkosipulinkynttä. Lisää vielä puolikas myskikurpitsa kuutioituna. Sekoita hyvin ja kypsennä, kunnes kurpitsa on pehmeää. Sekoita joukkoon kypsät spelttisuurimot.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vielä ehtii isänpäiväkakun! Mikrokakku minuutissa...


Jostain sosiaalisen median keskustelujen syövereistä bongasin reseptin minuutissa valmistuvasta suklaakakusta. Se on kuulemma ollut Maku-lehdessä ja jossain muuallakin. Pakko sitä oli kokeilla. Varsinkin, kun ei tullut tehtyä noin muuten kakkua isänpäiväksi. Viime viikonloppuna meni vähän överiksi ja kun tuo isäntäkin vahtii syömisiään, niin tällainen kerralla kuluva kirjaimellinen kuppikakku oli omiaan.

Tää on helppo ja maistuu hyvälle. Mitä muuta sitä voi kakulta odottaa?
Vähän voi tietysti kypsentää lyhyemmän aikaa, jos haluaa mutaisemman...

Yhden kupin suklaakakku

(yhteen kuppiin. Sitten vaan kerrotaan määrät kuppien lukumäärän mukaan)

2rkl voita
3rkl vehnäjauhoja
3rkl sokeria
2rkl kaakaojauhetta
1/4tl leivinjauhetta
1/2 munaa
1,5rkl maitoa

Sulata rasva kupin pohjalla mikrossa ja sekoita siihen muut aineet. Minä kun tein enemmänkin kuppeja niin sulatin rasvan erikseen ja kaadoin ihan hiukan voiteluksi jokaisen kupin pohjaan ja kiertelin siitä sivuille. Ei tosin varmaan olisi edes tarvinnut.

Ainekset siis sekaisin ja kuppeihin. Älä täytä kuppeja ihan piripintaan vaan jätä nousuvaraa.

Sitten vaan kupit yksi kerrallaan minuutiksi mikroon (täydellä teholla), Voi tulla valmiiksi nopeamminkin.

Raclette on kiitollinen tarjottava


Tämän talven raclettekausi on avattu!

Raclette on helppo tarjottava monessakin mielessä. Ensinnäkin, siinä ei ole kauhean paljon kokkaamista. Suurin osa herkuista otetaan pöytään suoraan paketista - lohi, leikkeleet, etikkakurkut - oikeastaan vain perunat pitää keittää ja sekin tapahtuu höyrykeittimessä kuin itsekseen. Juusto sulatetaan pöydässä, joten senkään takia ei emännän (tai isännän) tarvitse keittiöön piiloutua.

Toiseksi, raclette-iltana saa jääkaappia tehokkaasti tyhjennettyä jämistä. Toki oikeaoppisesti ostetaan uudet hienot leikkeleet ihan vain raclettea varten, mutta meillä tuppaa pöytään ilmestymään kaikki, mitä kaapista löytyy ja minkä voisi olettaa mielellään juuston alle piiloutuvan. Niin kävi tälläkin kertaa. Perjantain kylmäsavulohi ja lauantailounaan possumakkara oleilivat ruokapöydällä sulassa sovussa perinteisten leikkeleiden kanssa.

Kolmanneksi, raclettepöydässä harvemmin kuuluu mutinaa, ainakaan meillä. Jokainen löytää itselleen jotain syötävää.

Sitä paitsi, racletten syöminen on kivaa! Siinä on juuri sitä "yhteisöllisyyttä", joka tuo ruokapöytään mukavan tunnelman. Sopii erityisen hyvin lauantai-iltaan saunan jälkeen.

Pöydässä oli siis raclette ja perään vietettiin elokuvailta lasten kanssa. Tällä kertaa vuorossa oli "Turbo". Onneksi ei syöty etanoita.





lauantai 8. marraskuuta 2014

Hallipohdintaa ja mustan possun makkaraa


Helsingissä on kolme kauppahallia, joissa jokaisessa on joku lempparikaupoistamme. Hakaniemessä on DeliDeli ja Roiniset, jonka maahantuomat italialaiset villisikasalamit ovat ihan omaa luokkaansa. Vanhassa kauppahallissa on ohittamaton Tuula Paalasen juustokauppa. Hietalahden halliin meitä vetää Love to Meat Helsinki... Voisiko joku keksiä keinon saada kaikkien noiden tuotteita ilman parin tunnin kaupunkikierrosta ? Jos vaikka joku nettikauppa ottaisi valikoimiinsa edes silloin tällöin, niin olisimme uskollisimmista uskollisimpia asiakkaita...

Tänään käytiin Hietalahden hallissa. Minun kun on tehnyt Love to Meat Helsingin mustan possun makkaraa mieli jo useamman viikon ajan. Samalla napattiin mukaan yksi helmikana. Raclettejuustoa olisi ostettu illaksi, mutta se paras juustokauppa onkin toisessa hallissa... no, selvitään jollain marketin versiolla.

Makkara jätettiin heti pöydälle odottamaan lounasaikaa. Hitunen öljyä rinkulan alle ja päälle, seuraksi rosmariininoksa ja pisteltynä uuniin 220 asteseen 10min ja sitten grillivastuksen alla vielä 5-10min.


Mustan possun lounassalaatti

Vihreää salaattia (rucola + tammenlehvä)
pieniä oliiveja (just sieltä Roinisilta)
balsamicopaprikaa (uunissa paahdettu, kuorittu ja balsamicossa suolan ja pippurin kera marinoitu)
Saksanpähkinäöljyä kastikkeeksi niille, joiden tekee mieli

Vaaleaa leipää paahdettuna
Savoralla (myöskin Love to Meat Helsinki) maustettua jugurttia
Uunissa kypsennettyä mustan possun makkaraa (la saucisse Toulouse du porc noir de Bigorre) siivutettuna.


perjantai 7. marraskuuta 2014

Perjantai-illan kuohuvan kaverit

Viimeisimmän Viini-lehden mukana tuli ruokaliite. Siinä oli yhdistelmä Vouvray + sienivohvelit. Oi, sitä oli ihan pakko koittaa.

Vouvray on kuulunut meillä lempparijuomiin jo vuosia ja vuosia. Se vaan on niin hyvää. Vielä pari vuotta sitten pullo Vouvrayta kustansi Alkossa alle 10 euroa, nyt sen saa mukaansa vähän alle 15 eurolla, mikä nyt ei tietysti ole mikään ihan kamala hinta sekään. Hinnan muutokseen lienevät syynä viime vuosien huonot sadot, veromuutokset ja yksinkertaisesti se, että suomalaiset ovat herkun löytäneet.

Vohvelitkin ovat hyviä ja sieniä oli taas yksi halollinen. Perjantai-illan herkuttelu oli siis selvä.

Vohveleista tuli ehkä vähän turhankin rasvaisia, vaikkakin ihanan rapeita. Ensi kerralla voisi voin määrää vähän pienentää tai öljyn.

Hyvin vohvelit tekivät kuitenkin kauppansa. Tuplasin alkuruokareseptin määrän ja kaikki katosivat ihan omalla porukalla. Sienien lisäksi meillä oli lisukkeina kaikenlaista muutakin. Savulohta, mätiä, smetanaa, sipulikuutioita ja muuta perinteistä.

Rapeat vohvelit

2 kananmunaa
2dl vettä
2dl öljyä
2tl suolaa
5dl jauhoja
4tl leivinjauhetta
200g voita sulatettuna (tai vähän vähemmän)

Vispaa munien rakenne rikki. Sekoita niihin vesi ja öljy. Lisää kuivat ainekset siivilöityinä ja lopuksi voi. Sekoita ja jätä turpoamaan 10 minuutiksi.

Paista vohveliraudalla ja tarjoile haluamiesi lisukkeiden kera.



tiistai 4. marraskuuta 2014

Talkkuna toimii


Spelttikirjasta bongasin idean käyttää spelttitalkkunaa leivitykseen. Talkkuna on sellaista vähän happaman makuista ja hienonhienoa, joten ajattelin sen hyvinkin sopivan leivitystarkoitukseen. Sopiihan tuo.

Tänään tehtiin kanalla. Ensi kerralla sitten kokeillaan kalaan.

Perusmuonaa tiistai-iltaan. Eikä tekemiseenkään mennyt kuin runsas puoli tuntia.


Tiistai-illan rintafileet

Ota muutama broilerin rintafile. Sekoita lautaselle spelttitalkkunajauhoja, suolaa, pippuria ja Espelette-chilijauhetta. Kierittele fileet jauhoissa ja ruskista ne pannulla öljyn ja voin sekoituksessa. Laita uunivuokaan ja siivuta päälle sitruunaa. Voit laittaa seuraksi myös kirsikkatomaatteja.
Laita uuniin 200 asteeseen vielä vartiksi.

Tarjoile keitetyn riisin kanssa ja ripottele päälle vielä persiljaa.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Vuoden viimeiset synttärit


Ne vietettiin tänään. Tämän vuoden viimeiset synttärit. Nyt sitten saadaan rauhassa keskittyä loppuvuoden juhlintaan. Joulukin sieltä tulee ennen kuin kerkiää huomata.

Tänään mentiin vielä oranssilla, varsikin kun sain ihanan teemaan liittyvän kukka-asetelmankin.
Kakku oli suklaata. Esikoisesta siis oli kyse. Ei ole poika 12 vuoteen kertaakaan muuta kakkua pyytänyt, siis niinä vuosina, kun kysymyksen on ymmärtänyt ja osannut jo vastata. Mikäs siinä. Suklaa kelpaa aina.

Aivot tehtiin juustokakusta. Valion valkosuklaa-limerahka ei ole yhtään hullumpi tuote, varsinkaan mascarponeen sekoitettuna.

Mummi toi lusikkaleivät (kuinkas muuten). Meillä taitaa olla lusikkaleipäriippuvuus jo geeneissä. Testasin myös jonkinlaista Red Velvet -kakkua, muttei siitä sitten sen enempää. Ihan syötävää se toki oli, muttei mitenkään erityisesti huomionarvoista. Parasta kakussa olivat juustokreemi kuorrutuksena ja puolukka-curd sisällä täytteessä.

Kakun koristelu meni Halloween-marengeilla. Helppoa!
Kynttilöiksi kerättiin keittiöstä löytyvät aiempien vuosien jämät ja aivokakku näyttikin lähinnä siililtä puhallusvaiheessa.
Suolaista ei kahvipöydässä näkynyt. Soppasynttäreillä nautittiin soppaa (Jambalayaa Sopat! -kirjan ohjeella ja kurpitsa-porkkana-bataatti). Kevyehkön ruoan jälkeen olikin sitten hyvä keskittyä makeisiin herkkuihin.

Kiitokset kaikille vieraille! Oli kivaa!


Synttärien suklaakakku

0,5dl kuumaa vettä
0,5dl kaakaojauhetta (tummaa ja leivontaan tarkoitettua)
225g voita huoneenlämpöisenä
vajaat 3dl sokeria
4 kananmunaa
3 1/4 dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Sekoita kaakaojauhe ja kuuma vesi. Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Jaa taikina kahteen vuokaan (halkaisijaltaan 20cm). Minä käytän silikonisia, joten olin vain laittanut pohjalle leivinpaperia. Muut vuoat kannattanee voidella ja jauhottaa.

Paista uunissa noin 25min.

Kuorrutus :
Sulata 50g tummaa suklaata, 100g vadelmasuklaata (Fazer), 50g voita ja vajaa desi maitoa.
Sekoita tasaiseksi ja anna hetki jäähtyä.
Vatkaa joukkoon 250g tomusokeria ja paketti (200g) tuorejuustoa. Vatkaa kuohkeaksi.

Laske ensimmäinen kakku tarjoiluastiaan ja levitä päälle kuorrutetta. Laita toinen kakku päälle ja levitä ylimmäksi loput kuorrutteesta.
Koristele haluamallasi tavalla.

Pohjana murskattuja Domino-kesksejä, aivoina juustokakku